Empiirinen havainto useilta eri luennoilta ja luennoitsijoilta:
Jos luennoitsija ei näytä piirtoheittimellä tai dataprojektorilla mitään muistiinpanoja opiskelijoille kopioitavaksi, syntyy yleistä hälyä ja pientä supattelua. Mitä enemmän kirjoitettavaa on, sitä vähemmän on ylimääräistä ääntä. Jos kirjoitettavaa on paljon, on luennosta kiinnostuneilla jopa mahdollisuus kuulla, mitä luennoitsija puhuu. Muistiinpanoksi kirjoitettavan tarpeellisuudella tai järkevyydellä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Asiat kopioidaan suoraan sellaisenaan ja suodattamattomana.
Tilanne kääntyy mahdottomaksi, kun joku opiskelija kysyy tai kommentoi jotain asiaa, eikä kanssaopiskelijoiden hälyn takia kuule, mistä on kysymys.
Siis arvon luennoitsijat, vaikka teillä ei olisikaan mielestänne järkevää tarjottavaa muistiinpanoiksi tai ette ylipäätään pidä ajatuksesta, että opiskelijat kritiikittömästi kopioisivat ilman omaa ajattelua luennon annin vihkoonsa/tietokoneellensa, niin heijastakaa seinälle vaikka Seitsemää Veljestä, sillä vain muistiinpanojen kirjoittaminen takaa luentorauhan.
Kun uusi kalvo on kirjoitettu vihkoon, sen huomaa heti korvin kuultavasta hälystä. Arvon kanssaopiskelijat, tarkkailkaapa joskus itseänne ja muita luennoilla.
Lopuksi vielä legal mambo jambo, ettei tämä tietenkään päde aivan kaikkiin luennoitsijoihin, luentoihin ja opiskelijoihin.
torstaina 15. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Olet oikeassa veli Thorström. Olen itse ihmetellyt, miten voi olla niin, etteivät aikuise ihmiset osaa olla hiljaa luennolla.. Miten me voimme vaatia oppilaita seuraamaan opetusta ja olemaan häiritsemättä muita jos emme itse sitä osaa?
Tai sitten luento on vain huono eikä siksi jaksa pitää kuulijoiden huomiota. Kalvojen sijasta käyttöön voisi harkita myös pyrotekniikaa tai tanssityttöjä – olisivat vastaanottajien kannalta mukavampia kuin kehoa rasittava muistiinpanojen kirjoittelu.
Lähtökohtaisesti katsoisin, että jonkinasteiset tavat pitäisi olla ihmisillä hallussa. No, ei vain ole.
Paljon on luentoja, jotka ovat laittoman huonoja. Enkä sinänsä ihmettele hälyä. Jos luennon anti on nolla, niin vähemmästäkin kyllästyy ja huomio siirtyy vierustoverin kanssa johonkin jännittävämpään.
Silloin voisi suoraan äänestää jaloillaan ja poistua, jos kokee luennon olevan hevosen ulostetta.
Vaikka omasta mielestä luento on ala-arvoista, ei se anna oikeutta häiritä muiden keskittymistä tai kampittaa luennoitsijaa tekemästä työtään - oli sitten työn suoriutumisesta mitä mieltä tahansa.
Oli miten oli, valitettavan harva luennoitsija jaksaa paneutua luentoihinsa. Nurinkurista on, että kasvatustieteilijät tuntuvat olevan luennoitsijoista pahimpia kalvoista lukijoita, joiden oppimiskäsitys tuntuu olevan sitä, että tieto kaadetaan vastaanottajaan.
Sinänsä voisi miettiä, miten luento-osallistujien käytös vaikuttaa pitkällä aikavälillä opetushenkilökunnan luentoihin panostamiseen. Jos luennosta toiseen kukaan ei tunnu kuuntelevan vaan salin täyttää tasainen puheensorina, niin voiko odottaakaan suurta työmotivaatiota?
Tässä on tämä kehäongelma. Nimittäin tiedän joidenkin luennoitsijoiden kohdalla kyseessä olevan eräänlainen leipääntyminen ja kyllästyminen, kun opiskelijoita ei kiinnosta. Miksi hekään sitten panostaisivat, kun työ valuu kuitenkin hukkaan?
Vaikea kysymys on, kuka tekee aloitteen parempaan päin? Opettaja, joka parantaa luentojaan, jonka seurauksena opiskelijat keskittyvät luentoon. Vai opiskelijat, jotka parantavat käyttäytymistään ja antavat luennoitsijalle arvon, jolloin luennoitsija kokee työnsä tärkeäksi ja saa motivaatiota parantaa suoritustaan.
Eikä pidä unohtaa, että onhan niitä muitakin muuttujia tässä yhtälössä sotkemassa lopputulosta.
Taas pitää sanoa, että asiaa on koko kommentti täynnä. Mä olen ehkä vanhanaikainen, mutta musta käytöstavat ovat ensimmäinen asia, jonka opettajan tulisi hallita.
Vaikka siis luento oliskin ihan sitä itteensä ei siitä parempaa tule kuulumisia vaihtamalla. Palautetta olisi ehkä suotavaa antaa jollakin muulla tavalla. Sama koskee kyllä koko laitoksen opetussuunnitelmaa. Mutta itse taidan olla jo näillä vuosilla kykenemätön mitään asian eteen tekemään: (lue:laiska)
Näin opettajan näkökulmasta voisin lisätä vielä yhden keinon hiljentää sali. Tämä keino vaatii kylläkin pitkälliset alkuvalmistelut. Ideana on kehittää opintojaksolle arvovaltainen ja hieman pelottava maine. Häiriköiden poistuttaminen luennolta toimii hyvin edellisen kanssa. Haittapuolena tällä on, että luentoihin on tämän jälkeen panostettava tosissaan, sillä tiukka kuri ja sisällötön luento on huono yhdistelmä.
Useimmat kasvatustieteen opiskelijat rauhottuvat kuuntelemaan ja jopa osallistuvat luennolla käytävään keskusteluun, kun luento on hyvin valmisteltu, luennoitsija osaaa konkretisoida abstraktit käsitteet ja esittää riittävästi esimerkkejä käsitellystä aiheesta (mikä sivumennen sanoen on hyvä keino tutustuttaa opiskelijat uusimpaan tutkimustietoon).
hienoa silti, että ainakin monen tulevan open muisiinpanoista löytyy ajatus tiedon käsittelyn taidoista ja olennaisen löytämisestä. Sitähän ajatusta sitä sitten lähdetään oppilaille siirtämään.
Lähetä kommentti