Tarmo Thorström

N8-kamerakännykän kuvanlaatu

2011-12-01T11:20:00.001+02:00

Nokia N8:n kamera on saanut eri testeissä hyviä arvosteluja, eikä syyttä. Itse olen ollut siihen myös äärimmäisen tyytyväinen. Käytännön osoitus kuvanlaadusta tuli tänään, kun Eurajoen kunnan tiedotuslehden uusimman numeron kansikuvana on viime talvena juuri N8:lla ottamani kuurankukkakuva. Keittiön ikkunaan oli muodostunut kauniita kuurankukkasia, enkä töihin kiireessä lähtiessäni ehtinyt/jaksanut kaivaa järkkäriä, joten tyydyin kuvaamaan kuurankukkaset kännykällä.

Luonnollisesti myös yllä oleva kuva on myös otettu samaisella N8:lla. Alkuperäisen kuvan löydät Flickr'stä, jos vertailu kiinnostaa. Tosin lehden taittaja on hieman muokannut alkuperäistä, jotta se soveltuu kanteen paremmin. Ja jos oikeasti haluaa vertailla originaalia ja kansikuvaksi muokattua/painettua, niin silloin kannattaa hankkia käsiinsä oikea painotuote, koska tuosta yllä olevasta, työhuoneessani ottamastani kuvasta tuskin ihan hirveän tarkkaa analyysiä pystyy antamaan.

Eipä siitä kuitenkaan kauaa ole, kun en olisi uskonut kamerakännyköiden yltävän näinkin painokelpoiseen kuvanlaatuun.

Taloudesta ei uutisoitavaa

2011-11-13T11:30:00.001+02:00

Taloudessa ei nähtävästi ollut tapahtunut mitään erityisen mainittavaa, sillä Helsingin Sanomien uutisetusivulle (s. 3) ei ollut nostettu yhtään uutista vinkiksi.

Vaan oiskohan kuitenkin taittomoka.

Aamuhartaus parvekkeelta käsin

2011-10-31T21:58:00.000+02:00

Näkymä parvekkeeltani tänään aamulla. Ei pöllömpi näkymä. Kuva otettu 250 mm:n polttovälillä, joka 1,6:n crop-kertoimen tuloksena on kinovastaavuudeltaan 400 mm. Riittää oikein mainiosti kirkon kuvaamiseen kotoa käsin.

Molempia yhdistää kulttuuri

2011-10-22T17:15:00.000+03:00

Koin aamulla melkoisen ahaa-elämyksen. Rocklaulaja Rob Halfordin ja kirjailija Paulo Coelhon yhdennäköisyys on niin suuri, että ehkäpä he ovatkin yksi ja sama henkilö?

Tyhjäkäyntiä

2011-09-13T23:13:00.000+03:00

Bloggaamisen suhteen on ollut pitkään hiljaiseloa, tai vähäinen energiani on kohdistunut tuonne käsityöblogin puolelle saatuani jotain bloggaamisen arvoista. Ja mikäpäs siinä, eipä sitä ole pakko jaaritella, jos ei ole mitään soveliasta sanottavaa. Eli jatkossa on turha odottaa suuria kirjallisia spektaakkeleja, vaan pikemminkin pieniä arjen turhanpäiväisyyksiä silloin tällöin, käytännössä kuitenkin harvoin.

Syötteiden edelleenjulkaisun suhteen tein semmoisen muutoksen, että tämän blogin päivityksistä ei enää mene ilmoitus Facebook-sivulleni, sillä yritän jatkossa eriyttää FB-sivun julkaisut tarkemmin rajattuna käsityöpuolen juttuihin, joista suurin osa tulee jo edellä mainitun kässäblogin puolelta. Todennäköisesti sama trendi jatkuu, että 95 % kässäpäivityksistä on siellä pitsistä. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Sen sijaan tämän blogin päivityksistä menee automaagisesti tieto omalle FB-profiilin seinälle. Blogin harvat löpinät kun ovat kuitenkin laidasta laitaan, niin temaattisesti ne sopivat paremmin profiilin puolelle.

Tämä kirjoitus muuten edustaa yhtä todella yleistä blogitekstityyppiä eli metabloggausta. Se tarkoittaa bloggaamista bloggaamisesta. Eipä ole ensimmäinen kerta kohdallani, tuskin viimeinenkään. Sama ilmiöhän on havaittavissa kolumnipalstoilla, kun kolumnisti kirjoittaa kirjoittamisesta, eritoten sen vaikeudesta. Tuo ilmiö voimistuu erityisesti kesäisin, kun lehtien kesätoimittajat jossain vaiheessa kirjoittavat kolumnin kirjoittamisen ja lähestyvän deadlinen ahdistavuudesta. Been there, done that.

Matkalla

2011-09-05T14:36:00.000+03:00

Kohdetta ei liene vaikea arvata.

Täysikuun oivallus

2011-07-17T23:57:00.003+03:00

Rupesinpa heti hyräilemään Katri Helenan tunnetuksi tekemää Puhelinlangat laulaa -kappaletta. Siinähän Suomi-iskelmän kultakurkku kertoo, kuinka puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa Kuu. Noh, joka tapauksessa alla hetki sitten ottamani kuva täysikuusta.

Täysikuu 17.7.2011

Oivallus oli siinä, etten ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että Kuu on aina samassa asennossa suhteessa Maahan täysikuun aikaan. Toki tuo olisi ollut järjellä pääteltävissä, mutta ilman viime lokakuussa ottamaaani ensimmäistä täysikuusta olevaa kuvaa (alla) en olisi tuota varmaan koskaan tullut erikseen ajatelleeksi.

Sinänsä tylsää, sillä niin kauan kuin kuvaan Kuu-kuviani Raumalta käsin, näyttävät ne käytännössä aina samalta. Pitäisi varmaan matkata toiselle puolen Maata ihan vain päästäkseen kuvaamaan erinäköistä täysikuuta.

-> Korjaus 18.7.2011: Niinpä niin, ei pitäisi keskellä yötä blogata, kun asiavirheitä tuppaa tulemaan. Asiasta paremmin perillä olevat ystävät vinkkasivat irkissä, että "kuu pyörii oman akselinsa ympäri sellaisella nopeudella, että kaikkialla maapallolta kuuta katsottaessa se näyttää meille vain yhden puolensa". Ja nyt kun pirteämpänä asiaa muistelen, niin joo, noinhan se on. Facebookissa taasen muistutettiin, että siellä Kuun pimeällä puolella ovat ne natsit...

Täysikuu 24.10.2010

Ennen kuin kukaan ehtii saivartelemaan, ettei ylempänä oleva Kuu-kuva ole tismalleen täysikuun aikaan, niin toki huomaan että se on jo hivenen matkaa laskeva Kuu. Mutta ero täysikuuhun on mielestäni niin hiuksenhieno, että annan itselleni luvan sanoa sitä täysikuuksi.

Takaisin perusasioiden äärelle

2011-07-02T07:24:00.000+03:00

Pari päivää sitten tein ensimmäistä kertaa ruokaa luultavasti kolmeen viikkoon, en ole ihan varma, mutta näin muistelisin. Sipulia pilkkoessani vesi tuli silmään siitä ikävästä, mitä tunsin ruoanlaittoa kohtaan. Huomasin kaipaavani omin käsin tehdyn ruoan makua, enkä tarkoita tällä olevani mikään gordonramsay tai jamieoliver. Tämä maku on sentimentaalista.

Tänään olen saanut nauttia vähintään yhtä pitkän tauon jälkeen täydellisen kiireettömästä aamusta, jonka ohjelman ainoina tähtinä olivat pannullinen kahvia ja päivän lehti. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.

Tämä on taas niitä hetkiä, jolloin sopii kysyä, missä on mennyt vikaan, kun nämä ruoanlaitto- ja aamukahvihetket ovat jääneet näin vähiin. Asia vaatii pikaista puuttumista, ehkä jopa aiheen nostamista hallitusohjelmaan. Vetoan kansakunnan paremman tulevaisuuden puolesta, että ihmisillä pitää olla enemmän aikaa tehdä ruokaa ja nauttia aamukahvista lehden kera!

Kiireettömässä aamussa on ihanaa myös se, että ehtii nauttimaan vaikkapa kauniista auringonnoususta. Kuva on muuten otettu kännykkäkameralla, ihan kelpo otos laitteiston tason huomioiden. Kuvanottohetkellä kello oli noin varttia vaille viisi :)

Kotikansainvälistymistä

2011-06-27T01:03:00.000+03:00

Palatessani sunnuntai-iltana juhannuksen mökkireissulta kotiin huomasin kotitaloni vieressä karttaa ahkerasti tutkiskelevan polkupyörämatkaajan. Kun fillarissa oli kuitenkin yhteensä kuusi kovempaan käyttöön tehtyä polkupyörälaukkua asiantuntevasti kiinnitettynä, niin saattoi tyhmempikin päätellä, ettei miekkonen ollut ihan lyhyellä matkalla. Ja kun otetaan huomioon, ettei matkalainen näyttänyt ihan monokulttuurimme edustajalta, niin ajattelin tehdä päivän hyvän työn ja mennä kysymään turistilta, voisinko olla jotenkin avuksi, in English of course.

Saksalaiseksi Norbertiksi esittäytynyt mies kertoi harmissaan, että etsi kartalta leirintäaluetta, koska tietojensa mukaan bed & breakfasteihin ei enää kyseiseen, kovin myöhäiseen kellonaikaan päässyt eikä hotellien hinnoittelu oikein kuulunut budjettiin. Niinpä hän sitten kysyi, tiedänkö edullisia majoituksia tai missä tämä leirintäalue oikein sijaitsee.

Kun olen itsekin yhtä ja toista reissuilla kokenut ja saanut vastaanottaa ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, päätin tarjota Norbertille yösijan kotoani, maksutta tietenkin. Siinä kun päästiin paremmin jutun alkuun niin keksin sitten tarjota miehelle kunnon annoksen suomalaisuutta ja kävin pistämässä saunan kuumaksi. Pari olutta kylmään ja saunan lämpeämistä odotellessa sitten lyhyt kävelykierros Vanhaan Raumaan.

Mukulakivikatuja seurannut sauna oli napakymppi - olihan se samalla myös Norbertin ensimmäinen suomalainen sauna - eivätkä tervaoluet jääneet kauaksi aikaa pulloon happanemaan. Saunomisen jälkeen asunnolle kävellessämme saksalainen halusi jotenkin kuitenkin kiittää ystävällisyydestäni ja vaikka tarjota minulle ruoan, joten kävelytin hänet siihen ainoaan paikkaan, joka sunnuntai-iltana on enää auki: Santun autogrillille. Onhan se kunnon suomalainen snägärimättö jo itsessään myös kokemuksen arvoinen asia, joten kun minä mutustin pekonihampurilaistani ahmi Norbert megahampurilaistaan lausahtaen, että on muuten McDonaldsia huomattavasti parempaa.

Norbert Autogrillillä megahampurilaisen kera.

Mies jatkaa maanantaina aika pian matkaansa (Saksa-Puola-Ruotsi-Ahvenanmaa-Rauma-Helsinki-Saksa), mutta sovimme silti, että ennen lähtöä käydään autollani pyörähtämässä pikapikaa Sammallahdenmäen pronssikautisella hautakiviröykkiöllä. Rauman kahdesta Unescon maailmanperintökohteesta se paremmin tunnettu eli Vanha Rauma oli kuitenkin se varsinainen syy, mikä Norbertin juuri Raumalle oli ajanut, joten olisihan se ollut sääli jättää mies ilman sitä toistakin kokemusta. Olisi hän voinut sinne pyöräilläkin, mutta totesi saavansa fillarointia muutenkin ihan riittävästi, ettei tuo autoajo häntä haittaa. Varsinkin kun aikataulu oli hänellä itse asiassa varsin tiukka.

Näin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiin, saa mielenkiintoisia kokemuksia ja jotain muisteltavaa myöhemmäksi, kun kohtaa asiat ja ihmiset avoimin mielin eikä säikähdä ihan vähästä. Tunne oli taas kerran positiivisesti molemminpuolinen.

Kuuskajaskarin kesäteatterissa 2011

2011-06-09T18:58:00.000+03:00

Poosi Niittylä ja muu miinanraivaaja Ollin miehistö toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Kuuskajaskarin kesäteatteriin!

Jarmo Kosken ohjaama ja Vesa Veikkolan kirjoittama näytelmä Miinanraivaajat pyörii entisellä puolustusvoimain vartiolinnakesaarella Rauman edustalla 15.6.-10.7.2011.

Lue lisää esitysajoista ja laivayhteyksistä Kuuskajaskarin sivuilta.

Tossua toisen eteen

2011-05-08T15:06:00.000+03:00

Sitten hiihtokauden loppumisen en ole liikuntaa juuri ehtinyt harrastaa, kunnes vihdoin tällä viikolla aloitin lenkkikauden. Pari ensimmäistä kertaa oli kyllä kuin tervassa juoksemista, kun oikea rytmi ei tahtonut löytyä ja jalat olivat lyijynraskaat.

Tänään sen sijaan alkoi jo tahti palautua lihasmuistista ja juokseminen oli silkkaa nautintoa. Syke oli tuttuun tapaan liian korkealla, mutta saavutettu ilo on minulle tärkeämpää kuin se, onko treeni aerobista vai anaerobista.

Nyt haaveilen puolimaratonin juoksemisesta. Ongelmana ei ole se, että saisin kunnon riittävälle tasolle, vaan se, kestävätkö polveni moista rääkkiä. Tulin tulokseen, että jos jalat eivät muuten pysy ehjinä niin juoksen sen sitten vaikka Pyytjärven kuntoradalla, mistä yllä oleva karttakuvakin on. Eihän se niin kovin mieltä ylentävää olisi, sillä yhden kierroksen lyhyydestä johtuen pitäisi reitti kiertää kuudesti. Mutta jos vain terveys sen sallii, niin jossain vaiheessa loppukesää aion tuon puolimaratonin juosta. Tavoitteita elämään :)

Toimittaja tweettaa

2011-04-23T11:39:00.001+03:00

En tiedä kauanko käytäntö on hesarilla ollut, mutta itse huomasin sen vasta tänään: uuisanalyysin kirjoittaneen toimittajan sähköpostin lisäksi mainitaan myös tämän Twitter-tilin osoite.

Jos toimittaja aktiivisesti tweettaa, on lisäys hyvä.

Koska pääsee uimaan?

2011-04-16T14:58:00.001+03:00

Arvio arkistojen kätköistä

2011-03-23T16:45:00.000+02:00

Teen parhaillaan muuttoa, josta varmaan bloggaan jonain päivänä erikseen, mutta paperiarkistoja läpi käydessäni löysin entisen esimieheni vapaamuotoisen arvion työsuorituksestani. Kyseessä on siviilipalvelus, jonka suoritin lukuvuoden osalta esiopetuksessa, kesäajan olin vuorotellen 1-2- ja 3-5-vuotiaiden lasten ryhmissä - joskus myös pyllyjä pesemässä. Palveluksen suoritin 2002-2003, arvio on kirjoitettu syyskuussa 2003.

Tuntemani mukaan olet luonteeltasi järjestelmällinen ja vastuunkantaja. Erittäin hyviä ominaisuuksia, mutta korostuessaan voivat myös uuvuttaa. Roolisihan oli olla työpalvelussa, ei esim. jonkin oppilaitoksen opiskelijana.

Ihmettelin monesti, miten rankkojen työpäivien jälkeen jaksoit vielä harrastaa hyvin vaativia juttuja! Sitä nuoruuden energiaa! Mutta olisit ollut yli-ihminen, ellei viime vuosi olisi ajanut sinunkin voimavarojasi aina välillä piippuun! Töissä olit kuitenkin aina hyväntuulinen ja valmis auttamaan.

Harmi, että kohdallesi osui sellainen vuosi, kuin osui. Vaikka haasteet opettavatkin, olisit "tavallisen" lapsiryhmän kanssa saanut normaalimman kuvan tästä työstä.

Rikospaikkatutkija Horatio Caine varmaan sanoisi I see a pattern here.

Väärin valitettu

2011-03-19T15:40:00.000+02:00

Päivän sitaatti kuvaa suomalaista mentaliteettia:

Lähde: Sanomalehti Länsi-Suomi 17.3.2011

Facebook, tietoturva ja suojattu yhteys

2011-03-09T20:51:00.003+02:00

Jostain käsittämättömän typerästä syystä Facebook tarjoaa palveluaan oletuksena suojaamattoman yhteyden (eng. secure connection) välityksellä. Jos käyttäjä haluaa itse yhteyden suojatuksi, pitää se erikseen asetuksista laittaa päälle. Onneksi tästäkin on niin paljon jo meuhkattu netissä, ettei tarvitse kuin googlettaa sanoilla facebook suojattu yhteys ja hyviä tuloksia tulee pilvin pimein. Peräti Yleisradio kantaa sosiaalista vastuuta uutisoimalla aiheesta.

Mutta eipä se riitä, että käyttäjä on aloitteellinen, sillä Facebookin sovellukset (eng. app) saattavat kytkeä suojatun yhteyden pois päältä, mikäli käyttäjä haluaa sovellusta käyttää. Jos suojattua yhteyttä käyttää ja sovellus ei toimi suojatulla, tulee seuraavanlainen kysymys:

Oma ratkaisuni on muutenkin pitkään ollut se, etten käytä Facebookin sovelluksia, koska pelaaminen (esim. Farmville) ei minua kiinnosta enkä halua tietää kuka salkkareiden hahmo olisin (luultavasti Ismo). Toki olen joitain sovelluksia käyttänyt (esim. EduskuntaChat) ja joitain käytän edelleen, mutta pääpiirteissään yritän välttää niitä mahdollisimman paljon.

Jos käyttää suojattua yhteyttä on silloin selaimen osoiterivillä https-alkuinen osoite. Mikäli Facebook itse vaihtaa kertomatta yhteyden suojaamattomaksi, niin tuo s-kirjain katoaa http:n jälkeen. Suojatun yhteyden saa nopeiten takaisin päälle kirjoittamalla tuon https:// -rimpsun ennen www.facebook.com-osaa, eli https://www.facebook.com

Mitä tietoturvaan tulee, niin samalla lailla kuin sähköposteissa ja muuallakin netissä tulee käyttäjän välttää epäilyttäviä linkkejä. Esimerkiksi seuraavat otsikot ovat viime aikoina johtaneet ongelmiin:

SICK! I lost all respect for Miley Cyrus when I watched this video!

Watch Christina Aguilera get arrested just minutes ago!

Netistä löytyy paljon hyvää tietoa tietoturvasta jos vain on halua ja aikaa hieman perehtyä asioihin. Eikä aina tarvitse etsiä englanninkielisiltä sivuilta, sillä esimerkiksi suomalaisella tietoturvayhtiö F-Securella on sivuillaan artikkeleita aina digitaaliajan lasten kasvattamisesta ohjeisiin, miten välttyä roskapostilta.

Ehkä tärkein asia tietoturvassa on terve epäluulo. Lainaus F-Securen ohjeista:

Koska roskaposti on suunniteltu houkuttelemaan sinut napsauttamaan jotakin, mitä ei kannattaisi napsauttaa, sinun on taisteltava napsautushalua vastaan. Älä tartu tarjouksiin, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollaakseen totta, koska ne ovat melkein poikkeuksetta huijauksia. Kieltäydy luvatuista julkkisten kuvista äläkä lähde mukaan nopeaa rikastumista lupaaviin juoniin. Suhtaudu epäluuloisesti sähköposteihin, joita saat tuntemattomilta ihmisiltä, vaikka he puhuttelisivat sinua etunimelläsi ja väittäisivät nähneensä sinut YouTube-videolla.

Edelläkävijänaapurimme etelässä

2011-03-03T08:33:00.000+02:00

Päivän sitaatti:

”Lähes 141000 äänestäjää eli runsaat 15 prosenttia äänioikeutetuista oli äänestänyt internetin kautta keskiviikkoiltaan mennessä, jolloin parlamenttivaalien ennakkoäänestys loppui. [...] Viro on maailmassa uranuurtaja nettiäänestyksen käynnistäjänä. Verkossa voi nyt äänestää viidettä kertaa, toista kertaa parlamenttivaaleissa.”

Lähde: Helsingin Sanomat 3.3.2011

Onko joku kokenut samanlaista?

2011-03-03T00:26:00.001+02:00

Päivän sitaatti on paikallisen kaupunkilehden tekstaripalstalta. Kysyn vain, mistä näitä oikein tulee...

Uusi Rauma: Kansankanava 2.3.2011

Dyykkausaarteita

2011-02-28T23:55:00.001+02:00

Kotimatkalla teatteritreeneistä ja saunaillasta tulin pysähtyneeni erään toimistotalon vieressä olevan jätelavan äärelle ihmettelemään mahdollisia löytöjä. Löytyikin just sopivasti oikeankokoinen levy muokattavaksi edellisen postauksen vessanpöntön alustaksi. Kuvassa olevan pitkulaisen rullan käyttötarkoitus on vielä auki. Joka tapauksessa köyhä ylioppilasteatteri kiittää toimistorempan tekijöitä, vaikkei noiden arvo paljoa mitään ole. Onneksi satuin olemaan liikkeellä pitsipyörällä niin sain aarteet näppärästi kulkemaan mukana kotiin.

Looginen selitys

2011-02-28T16:52:00.001+02:00

Ai miks mulla on auton peräkontissa wc-pönttö? No siis, mä harrastan teatteria.

Pitsinnypläystä televisiossa

2011-02-23T12:06:00.001+02:00

Huomio huomio! Virittäkää digivastaanottimenne Yle TV1 -kanavalle perjantaina 25.2.2011 klo 18.30-19.00. Tuolloin näköradiosta tulee ohjelma Puoli seitsemän, jossa myös allekirjoittanut esiintyy muutaman minuutin pätkän verran. Aiheena on - yllätys yllätys - pitsinnypläys, mutta aikaisemmista esiintymisistä poiketen hieman erilaisen raikkaalla tavalla.

Lähetys on nähtävillä viikon verran myös Yle Areenassa. Uusinnat tv:ssä maanantaina 28.2. klo 5.55 ja 14.30.

Some-arpia

2011-02-21T00:06:00.000+02:00

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Länsi-Suomessa 20.2.2011

Antaisitko puukon kuusivuotiaalle opettamatta sen käyttöä? Tuskinpa. Miksi sitten joka päivä lukuisa joukko ihmisiä, niin nuoria kuin vanhojakin, ottaa uusia työkaluja käyttöönsä tuntematta niiden käyttötapoja ja ominaisuuksia?

Puukko ja Facebook ovat molemmat työkaluja, joita voi käyttää eri tarkoituksiin. Rinnastus on kömpelö, mutta havainnollistanee asiaa. Puukon käyttöä oppii toki yksin kokeilemalla, mutta siinä voi syntyä haavoja ja niistä jää arpia. Ovatko sosiaalisen median palvelut työkaluja, joita oppii itsestään?

Samalla lailla kuin en jättäisi veljeni kuusivuotiasta esikoista yksin puukon kanssa samaan huoneeseen, en myöskään loisi omalle isälleni Facebook-tunnusta ja jättäisi häntä heitteille sen kanssa yksin.

Netin eri palvelujen, eritoten nk. sosiaalisen median kohdalla ongelma kumpuaa niiden viihteellisestä luonteesta, jonka vuoksi niitä on vaikea mieltää vakavasti otettaviksi ja käyttäytyminen onkin sitten mitä sattuu.

Netti avaa aivan uuden maailman sille, joka sitä haluaa ymmärtää. Nykypäivän aktiivinen lukutaito kuitenkin korostaa lukijan vastuuta. Perinteisen median kohdalla olemme voineet luottaa sisältöä tuottavaan toimitukseen, sillä onhan lopulta olemassa päätoimittaja kantamassa vastuuta todenmukaisuudesta ja riippumattomuudesta.

Enää ei riitä, että osaa arvioida lukemansa luotettavuutta ja kirjoittajan tarkoitusperiä. Netissä jokainen meistä on sisällöntuottaja ja sen mukana tulee koko joukko vaatimuksia. Kirjoitamme sitten blogiin, keskustelupalstalle tai kaverin FB-seinälle kommenttia, niin meidän pitää tuntea sananvapautta unohtamatta yksilönsuojaa. Käyttäessämme toisten tuottamaa sisältöä tarvitaan tekijänoikeuksien tuntemusta. Ennen kaikkea on pystyttävä arvioimaan käyttämiensä lähteiden luotettavuutta.

Toki ennen vanhaankin koulussa opeteltiin kirjoittamaan mielipidekirjoituksia. Jos oppi ei mennyt perille, ei se ollut niin vaarallista, koska harvempi tuli koskaan kirjoittaneeksi mitään lehteen. Nykyään lähes jokainen 9.-luokkalainen on kirjoittanut jotain nettiin. Eikä sisällöntuotanto rajoitu vain tekstiin, vaan pitää sisällään myös kuvat ja videot.

Koulumaailma voi ja joutuukin muuttumaan, mutta miten käy jo koulunsa päättäneille? Mistä ja miten he oppinsa saavat? Tällä hetkellä kantapään kautta, ainakin sen perusteella, että uutisista saa lukea käräjillä käsiteltävistä nettikirjoitteluista.

Yksi suurimmista ongelmista verkossa on kuitenkin oma laiskuutemme. Kuinka moni jaksaa lukea jokaisen palvelun käyttöehdot läpi ennen rekisteröitymistä? Lisäksi yhteisöpalvelujen kohdalla on suositeltavaa heti rekisteröitymisen jälkeen uhrata tovi jos toinenkin palvelun asetusten läpi kahlaamiseen, jotta on tietoinen miten ja kenelle oma käyttäytyminen näkyy verkossa. Vikaa on työkaluissa, mutta niin on käyttäjissäkin.

Piirustushaaste

2011-02-18T00:18:00.000+02:00

Mulla on ollut pitkän aikaa pienimuotoinen blokki sarjakuvablogiin piirtämisen kanssa. Henkilökohtaisen sarjakuvapäiväkirjan kohdalla materiaalia tulee tilastollisesti 1,22 sivun päivätahtia, mutta siitä ei nettijulkaisemisen kohdalla ole paljoa iloa, koska kyseiset piirustukset pysyvät kansien välissä vain omana ilonani.

Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin nyt tuo kadonnut into tuntuu palanneen lapsekkaan piirustushaasteen avulla. Kuukauden ajan piirrän joka päivä yhden asian. Ensimmäisenä päivänä itseni, toisena lempieläimeni, kolmantena lempiruokani ja niin edelleen. Tavoite on vaativa, mutta realistinen.

Huomenna aiheena on lempipaikka. Jos minua laiskottaa, aion piirtää sivun täyteen Z-kirjaimia, koska olen jo niin iso poika, että olen siirtynyt konkreettiselta tasolta abstraktille. Ja nenäkkäille tiedoksi, ettei se Z tarkoita Z-junaa.

Tsekkaa, jos et usko: Dork side of the force

Käynnistysongelmia pakkasella

2011-02-15T08:18:00.000+02:00

Jos auto lähtee käyntiin niin mies ei. Se on joko tai, nollasummapeli.

Talvipyöräilyhanskat

2011-02-14T13:18:00.000+02:00

Sattuipa kaupassa käydessä paikallisen supermarketin pihassa osumaan silmiin hieman harvinaisempi näky. Joku kekseliäs on kiinnittänyt pyöräänsä talviajohanskat suojaamaan käsiään paukkupakkaselta. Sanoisin, että tässä on asennetta.

Näiden hanskojen kanssa kelpaa pyöräillä yli 20 asteen pakkasellakin!

Talvista tahatonta komiikkaa

2011-02-13T18:12:00.000+02:00

Tämänpäiväisen tahattoman komiikan tarjosi vesirakennusyritys, jonka pakettiauton perään oli muodostunut maahan asti ulottuva jääpuikko. Pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta, joten liekö huoltoasemalle pysähtyneestä autosta vuotanut vettä juuri sen verran, että kahvitauon aikana auto ehti "ankkuroitua" jääpuikosta maahan kiinni. Niin tai näin, oli jääpuikko harvinaisen osuva juuri vesirakennusyhtiölle.

Vesirakennusyrityksen autosta oli rakentunut hieno jääpuikko maahan kiinni.

Eräänä aamuna

2011-02-08T15:37:00.000+02:00

Kotini lähellä on täyttömaasta rakennettu harju. Rauma on luonnostaan niin tasaista aluetta, että harjulle kapuaminen antaa uutta näkökulmaa kotikaupunkiini maisemallisessa mielessä.

Viisaus ei asu meissä

2011-02-07T23:27:00.000+02:00

Jarnon innoittamana tänään vuorossa kuvan ja musiikkivideon synteesibloggaus. Perustuu tämänpäiväiseen tositapahtumaan.

Raksakuvan väliaikakooste

2011-01-27T17:56:00.000+02:00

Videon kuvat on otettu 14.11.2010-27.1.2011 välisenä aikana. Ihan joka päivältä kuvia ei todellakaan ole, vaan olen kuvannut silloin, kun olen muistanut ja valoa on riittänyt. Pimeimpään aikaan en ehtinyt yleensä töistä kotiin riittävän ajoissa, joten kuvat jäi ottamatta.

Lisäksi kuvat on otettu käsivaralta. Kuvassa näkyvälle alueelle on aloitettu marraskuussa 2010 uuden kerrostalon rakentaminen, joka on jäänyt talvitauolle kaikesta päätellen. Eiköhän kuviin tule kevään myötä hieman eloa. Time lapse -menetelmällä tekemääni kuvakoostetta taltioin kännykälläni mahdollisimman usein suoraan Raksakuva-blogiini.

Lue lisää aikaisemmasta kirjoituksestani.

Valokuvatorstai 192: Erilainen

2011-01-27T09:07:00.001+02:00

Menen siitä mistä aita on matalin ja hyödynnän eilisen hassuttelun tuotosta tämänkertaiseen valokuvatorstain teemaan: erilainen.

Mikä tai mitkä sormista ovat erilaisia, mihin verrattuna ja miksi?

Kynsienhoitoa

2011-01-26T21:49:00.004+02:00

"Tyttönurkassa" lakattu kynsi, ei kuitenkaan allekirjoittaneen.

Improvisaatio on itsensä nolaamisen kuninkuuslaji, jossa spontaanius on avain mestaruuteen. Kun sen yhdistää siihen, että kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran, niin lopputuloksena sitä ihminen päätyy vaikka lakkaamaan kynsiä teinityttöjen kanssa.

Nuorisotalolla oli tyttönurkka: ohjelmana kynsisettiä ja käsienhoitoa. Menin vilkaisemaan touhua kamera kourassani sillä ajatuksella, että otetaanpa tästä nuokkarin FB-sivulle parit kuvat. Kun joku heitti, että "lakataanpas Tarmonkin kynnet", niin eihän nyt semmoiseen voinut kieltävästi vastata.

Siitä se alkoi. Ensin kädet käsiteltiin jollain ihmeen kuorintavoiteella. Lopputuloksena kädet olivat pehmeät kuin vauvan peppu.

Hennosti aprikoosilta tuoksuva kuorintavoide nuorensi käsiäni ainakin kymmenen vuotta!

Sitten käsiä, oikeastaan vain kynsiä, liotettiin lämpimässä vedessä, jotta kynnen tyvessä oleva kudoskerros eli kynsinauhat oli helpompi hoitaa (lue: raaputtaa pois). Eli siinä putsattiin kynnen pinta-ala ylimääräisestä moskasta, että lakka leviää tasaisen kauniisti kynnelle. Tai näin ainakin päättelin.

Kynsinauhojen hoidon jälkeen olisi voinut viilata kynnet. Olin kuitenkin juuri edellisenä iltana leikannut kynnet, joten ne olivat niin lyhyet ettei mitään viilattavaa ollut. Pääsin yhden toimenpiteen verran pälkähästä.

Vasta nyt päästiin itse asiaan eli vuorossa oli lakkaus.

Kynsien lakkaus on taitolaji, jossa vain mielikuvitus on rajana. Itse tyydyin kuitenkin konservatiivisesti yksivärisiin kynsiin. Kuvassa ei siis ole edelleenkään allekirjoittaneen kädet.

Lakkauksen jälkeen voisi kynnet koristella esim. helmin, koristekivin tai tarroilla, mutta päätin tyytyä mustaksi, pinkiksi ja hopeaksi lakkaamiini kynsiin. Aivan viimeiseksi kynsiin kannattaisi laittaa päälilakka, jotta värilakka kestäisi kynsissä mahdollisimman pitkään. Jätin tämänkin väliin, koska tavoitteenani ei ole hirveän kauaa näitä lakkakynsiä katsella. Jälkitoimenpiteenä kädet vielä rasvattaisiin, jos olisi tunnollinen oppilas tällä kynsienhoitokurssilla. Minähän en ollut, vaan livistin pois tästä kokemuksesta huumaantuneena - vai olikohan se se lakanpoistoaine...

Joka tapauksessa hauskaa oli!

Kuvasta melkein näkee etu- ja keskisormessa olevan lakan.

Kuten kunnon oppitunnilla, oli taululle kirjoitettu toimintaohje, jonka itse huomasin vasta lopuksi, aivan liian myöhään...

Jos muuten jaksoit lukea näin pitkälle, niin katso toki Kynsienhoitoa-kuvasarja Flickristä.

Talvinen Rauma: Myllymäki

2011-01-24T01:49:00.000+02:00

Lähes pilvetön sinitaivas, sopivasti pakkasta ja ennen kaikkea paljon lunta. Siinä ainekset sunnuntaipäivän leppoisalle valokuvaussessiolle, joka kattoi lähinnä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön kampusalueen ja hieman Vanhaa Raumaa. Tässä postauksessa vain Myllymäen kuvat, vanha kaupunki seuraa myöhemmin, jahka ehdin hieman vilkaisemaan, mitä muistikortille oikein tallentuikaan.

Katso kaikki 15 kuvaa Flickr'stä sarjassa Talvinen Myllymäki.

Yksikön hallintorakennus

Päärakennus

Seminaarin tuulimylly

Lasten värikoodaus

2011-01-23T10:03:00.000+02:00

Päivän sitaatti:

[...] vasta 1900-luvulla alettiin värikoodata lapsia, ja aluksi kyseisten värien merkitys oli päinvastainen. Amerikkalaisten kotirouvien julkaisut neuvoivat pukemaan tytöt vaaleansiniseen, joka oli tyttömäisen lempeä, kun taas pojalle sopi "räväkämpi" pinkki.

Katkelma vastauksesta kysymykseen "Miksi punainen on tyttöjen ja sininen poikien väri?" Usko Siskoa -palstalla Helsingin Sanomissa 23.1.2011

Pringles-monologi

2011-01-22T16:10:00.001+02:00

Yleensä nettisivuilla olevat mainokset ovat säälittävän huonoja. Tällä kertaa päivittäistavaraketju Siwa onnistuu yllättämään positiivisesti. Kaupan nettisivuilla www.siwa.fi on heti etusivulla iso banneri, joka on jo itsessään ihan hauska oivaltavan tekstinsä ansiosta. Mutta varsinainen hupi liittyykin bannerin alareunassa olevaan nappiin Ihan turha klikata tästä.

Kun napista painaa, pitää banneri lupauksensa eikä vie käyttäjää yhtään mihinkään, mikä sinänsä on hyvä huomio, koska yleensä bannerista johtaa linkki mainostajan tai ilmoittajan muualla oleville omille nettisivuille. Sen sijaan bannerin yläreunassa oleva teksti vaihtuu:

Koska olen itsepäinen enkä usko, painan uudelleen Ihan turha klikata tästä -nappia.

No eipä tosiaan! Silti, pakkohan tätä on jatkaa...

Tämän enempää en kuitenkaan paljasta, vaan kehotan tarkistamaan asian itse www.siwa.fi

Keskiyön kuutamohiihto

2011-01-20T02:02:00.001+02:00

Japanilainen ystäväni viettää kuukauden verran talvea Raumalla. Olemme ottaneet tavaksi käydä hiihtämässä aina kun sää, aikataulut ja oma vireystila sen sallivat. Pari viikkoa sitten rupesin miettimään vanhoja hiihtomuistoja ja keksin, että yöllä kuutamossa hiihtäminen on kokemuksena vaikuttava, ainakin jos taivas on pilvetön ja täysikuu saa mollottaa valaisten hanget.

Ehdotin siis Mizuholle yöllistä kuutamohiihtoa. Täysikuu ajoittuisi tammikuun 19. päivään, joten päätimme lähteä silloin, ellei nyt aivan kamala keli sattuisi. Epäonneksemme taivas oli kauttaaltaan pilvessä, joten saimme vain muutaman kerran kunnon vilauksen Kuusta. Onneksi pilvipeite ei ollut kuitenkaan kovin paksu, joten Kuu kyllä valaisi maisemat vallan mainiosti - kaupungista kumpuavan valomeren ohella, joka sitten taas heijastui maahan matalilla leijuvista pilvistä. Kaiken kaikkiaan keskiyön kuutamohiihto oli sangen valoisaa menoa.

Suksi ei kyllä oikein luistanut, kun lämpöä oli liikaa. Lumi tarttui kiinni suksienpohjiin, ja menoa hidasti melkein umpeen satanut latu. Niistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi puskimme apinanraivolla Pyynpäänkadun parkkipaikalta Latumajalle ja takaisin. Mitään ennätysaikaa ei kyllä tarvinnut haaveilla edellä olevien syiden vuoksi, kun välillä joutui pysähtymään putsaamaan lunta suksien pohjista irti.

Mizuho, vanha latukettu!

11,6 km, 2 h 2 min, keskinopeus 5,69 km/h

Piirtopöydällä tietokoneelle piirtäminen

2011-01-18T23:43:00.001+02:00

Tuli tässä hiljattain hankittua piirtopöytä (Wacom Intuos4 M) ja nyt sitten vihdoin sain itseni sorvin ääreen harjoittelemaan suoraan tietokoneelle piirtämistä. Tusseilla paperille piirtäessä tulee yleensä käytettyä vain erikokoisia mustia tusseja, mutta johtuen tekniikasta halusin nyt yrittää käyttää värejä.

Homma alkoi siitä, että selasin lehtipinoa sopivan harjoituskuvan löytämiseksi. Opettaja-lehdestä (1-2/2011) semmoinen löytyikin ensimmäisenä.

Opettaja-lehden aukeama, josta revittiin sivu irti piirtopöydän päälle malliksi.

Repäisin sivun lehdestä irti ja länttäsin sen tylysti piirtopöydän päälle. Toisella kädellä pidin paperia paikallaan ja toisella piirsin kuvasta ääriviivat. Saatuani ääriviivat piirrettyä poistin paperin ja rupesin hienosäätämään kuvaa.

Malli on liian iso, eikä mahdu kokonaan piirtopöydälle, joten kuva rajautuu. Malli oli piirtopöydän päällä vain ääriviivojen piirtämisen ajan.

Varmaan pari tuntia tähän pusertamiseen meni, mutta kyllä tässä täysin amatööri on ihan itseensä tyytyväinen. Ihan itsekseni en kuitenkaan tätä piirtänyt, vaan hyviä neuvoja antoi ystävä vieressä. Ei niinkään piirtopöydän käytössä vaan lähinnä väri- ja työkaluvalinnoissa.

Käsin tietokoneella piirretty versio.

Rauman hiihtoladut

2011-01-16T21:36:00.003+02:00

Viime syksynä Raumalle muuttanut ystävä pohdiskeli äsken Facebookissa, missähän Raumalla pääsisi hiihtämään. Koska näitä tietoja ei mielestäni ole kunnolla internetin ihmemaailmassa, niin hiihtohulluna ajattelin tehdä niistä pienen koosteen, avunannosta kiitos Atsolle.

1. Lähdepelto

Osoite: Kodisjoentie 91 (katso sijainti kartalla)
Ladut: perinteinen ja luistelu
Reitit: 800 m, 2 km, 2,8 km, 5 km, 6 km
Profiili: Melko mäkinen ympäristö. 5 ja 6 km ladut ovat profiililtaan lähinä vuoristorataa muistuttavia. Niihin ei kannata ihan rapakunnolla ja huonolla laskutaidolla lähteä. Varsinkin laskut ovat haastavia.
Valaistus: on joka päivä klo 7-22, paitsi ei 6 km:n reitillä
Lähdepellon nettisivut, jossa myös eri reittien kartat

2. Pyytjärvi

Osoite: Uudenlahdentie (katso sijainti kartalla)
Ladut: perinteinen ja luistelu
Reitit: ainoastaan 3,5 km
Profiili: Erittäin mukava latu. Yksi haarakäyntiä tarvitseva ylämäki. Kaksi pidempää laskua.
Valaistus: on joka päivä klo 7-22
Rauman kaupungin kartta latuprofiilin kera

3. Pomppusten golfkenttä

Osoite: Ala-Pomppustentie 20 (katso sijainti kartalla)
Ladut: vain perinteinen
Profiili: tasaista maata, soveltuu kilometrejä kerääville kuntohiihtäjille ja aloittelijoille, jotka eivät tykkää mäkisestä maastosta
Reitit: 1 km, 2 km ja 3,3 km
Valaistus: ei ole
Miinuksena pari vuotta sitten parhaan hiihtosesongin keskellä golfkentän hoidollisena toimena levittivät sinne hiekkaa useamman autokuormallisen. Tästä ei tullut muuta informaatiota kuin kauhee pärinä kansankanavalla.

4. Latumaja

Osoite: itse Latumaja on osoitteessa Lemmenkujantie 61 (sijainti kartalla), mutta hiihtäminen kannattaa aloittaa Pyynpäänkadun ja Metsätähdentien risteyksessä sijaitsevalta pysäköintialueelta (P-alueen sijainti kartalla). Pohjoiskehällä on parkkipaikka muutamalle autolle, eli pääsee noin 2 km kohdasta mukaan reitille.
Ladut: vain perinteinen
Reitit yhdestä kilometristä pienin välietapein aina 12 km:iin asti, jos hiihtää
Profiili: mukavan vaihtelevaa, pieniä mäkiä, pari isompaa nousua ja laskua, muttei mitään yli-inhimillisiä
Valaistus: ei ole
Plussaa: Latumajalla pääsee levähtämään lämpimään sisätilaan (löytyy WC), joka on talvikaudella auki lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-15. Tilassa toimii kioski, josta saa ostaa pikkurahalla kahvia, teetä, pullaa ja muuta hyvää. (Varma en ole, mutta luulisin vain käteisen käyvän, koska toimintaa pyörittää yhdistys nimeltä Rauman Latu.) Lisäksi Latumajalla on aina auki oleva kota, jossa voi grillata omat makkarat. Puut ovat luonnollisesti Rauman Ladun järjestämiä.
Reitin varrella Kaarojärven rannalla on laavu, nuotiopaikka ja wc.
Rauman Ladun nettisivut

5. Merenjää

Varovaisuutta ja naskalit!
Ristiin rastiin jopa koneella ajettuja latuja.
Ei korkeuseroja
Autoja, moottorikelkkoja, leijahiihtäjiä yms.
Hyytävimmät olosuhteet, jos tuulee
Otanlahdesta, Meriristiltä ja Tuomonniemestä pääsee hyvin jäälle.
Jollain pikkusaarella (Susikari?) on kunnan puolesta nuotiopaikka ja puita
Valkeakarin väylä satamasta luoteeseen ei ole jäänmurrossa, mutta kykenevät laivat murtavat sitä itse välttääkseen murtajamaksun. --> Kuuskajaskariin ja Kylmäpihlajalle ei pääse.
Ehdottomasti varottavat paikat: em. väylä, Puuvallin suntti ja Rokinnokan suntti

* * *

HUOM! Päivitän tätä sivua aina uutta tietoa saatuani, joten jos teillä on jotain lisättävää, korjattavaa tai kommentoitavaa, niin pistäkää joko sähköpostilla (etunimi.sukunimi@gmail.com) tai kommentoimalla tätä kirjoitusta. Kiitos.

Mustavalolampun vaikutus

2011-01-15T16:37:00.000+02:00

Rikossarjoja televisiosta katsoneet ainakin tietävät mustavalolampun vaikutukset. Lamppu tuottaa lähes vaaratonta UV-A-säteilyä, joka saa tietyt materiaalit säteilemään näkyvää valoa.

Olin eilen Rauman taidemuseolla Keskellä ei mitään -näyttelyn avajaisissa (Yle), jossa yksi huone oli valaistu ainoastaan mustavalolamppujen avulla. Tilaan kakkupapereista tehty installaatio hohti taianomaisesti ja houkutteli kävijöitä ihastelemaan saksassa asuvan japanilaistaiteilija Mizuho Matsunagan teosta. Matsunaga on tuttu viime Pitsiviikolta Pruutmestarskaan tekemästään Sweet landscape - Makea maisema -teoksestaan.

Tämän lyhyen alustuksen seurauksena voisin päästä vihdoin itse asiaan. Minulla sattui näet olemaan hupparini alla Pitsikeskus Emelian t-paita, jossa painatus oli poikkeuksellisesti valkoisella värillä, kun t-paita itsessään oli myös valkoinen. Koe-erää enempää paitoja ei tuolla konseptilla tehty, koska kuvio ei oikein näy. Pimeään huoneeseen saavuttuani rupesin ihmettelemään, kun puoliksi auki olevan hupparin alla oleva t-paita näytti hieman omituiselta. Tajusin, että kuvio tulee esiin juuri UV-valon takia. Alla havainnekuva.

Emelia-paita normaalissa valossa (vas.) ja UV-valossa (oik.).

Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan Keskellä ei mitään -näyttelyyn, joka jatkaa Rauman taidemuseon jo vuodesta 1971 alkanutta ansiokasta lapsille kohdennettujen näyttelyjen sarjaa. Soveltuu äärimmäisen hyvin myös aikuisille.

Ratkaisu brändiongelmaan

2011-01-15T12:31:00.003+02:00

Ilmoitus Helsingin Sanomissa 15.1.2011.

Rauman kaupunki oli tilannut brändikonsultin (LS 13.1.2011) auttamaan kaupungin brändin rakentamisessa. Konkreettisia toimenpiteitä odotellessa annan ilmaisen vinkin: Hesarin myyntipalstalla ois brändi kaupan.

Mä jään odottamaan vielä sitä päivää, että joku myy siellä mulle elämän.

Luonnollisesti täytyy vielä linkittää raumalaisen vapaan toimittajan ja tietokirjailija Tapio Niemen näkemys brändikonsulttijutusta: Mutsis on, brändäri Sounio (LS 14.1.2011)

Vitsin ymmärtäminen

2011-01-14T14:20:00.000+02:00

Tiistaina 11.1.2011 Helsingin Sanomissa ilmestyvässä Fingerpori-sarjakuvassa oli vitsi, joka meni ilman oikeaa taustatietoa monelta aivan ohitse.

Fingerpori HS:ssa 11.1.2011.

Nykyihminen ei ole kuitenkaan aivan avuton - onhan meillä Google ja Wikipedia! Google-haku sanalla "pikkupojat" tuottaa toisena hakutuloksena Wikipedian samannimisen artikkelin, jonka sivulataukset olivat samaisena päivänä nousseet 10 edellisen päivän ajalta laskettuun tilastolliseen keskiarvoon nähden 4907 prosenttia. Yksinkertaisesti sanottuna sivun lukukerrat nousivat pilviin, kuten alla oleva pylväskaavio osoittaa.

Artikkelin Pikkupojat katselukerrat Wikipediassa ajalla 1.-13.1.2011.

Ehkäpä tuon jälkeen stripille oli helpompi nauraa :)

Osittainen auringonpimennys

2011-01-04T23:58:00.001+02:00

Suomessa nähtiin tänään osittainen auringonpimennys, josta uutisoitiin näyttävin kuvin (kaunista katsottavaa esim. Yle ja HS).

Omalta kohdalta panostaminen jäi aika lyhyeen. Eipä sitä kesken työpäivää oikein hirveästi viitsinyt paneutua asiaan, joten kävin nopsaan ulkosalla ottamassa kuvan ja sitten kipin kapin takaisin sorvin ääreen. Tässä sitten rajausta lukuunottamatta käsittelemätön pikaräpsäisyn tulos:

Kuu peitti Auringon 4.1.2011.

Ei minkään vuoksi

2011-01-03T23:57:00.001+02:00

Oikeasti mun piti blogata tänään päivällä keksimästäni uudenvuodenlupauksesta. Mutta koska sen ajatuksen työstäminen vaatii enemmän aikaa ja ajatusta kuin mitä mulla nyt on, niin pistänpä ihmisten iloksi ja inhotukseksi arkistojen kätköistä jotain ihan muuta...

Hyvät naiset ja herrat, je te présente vuoden 2003 itseni treenaamassa pianotenttiin klassikolla Jänis istui maassa!

Huomatkaa, mikä keskittyminen! Mikä rytmi! Mikä soittamisen intohimo! Encore!

Jååpajåå. Kun ei ole reilua saati sitten lainmukaista nolata muita netissä julkisesti, niin itsensä voi ainakin. Ja sitä paitsi, mitä muuta elämä onkaan kuin epäonnistumisten sietämistä ja häpeänsietokyvyn kasvattamista.

Se musiikillisista taidoistani on sanottava, että kehitys ei jäänyt tuohon tasolle, mitä se videolla on, vaan kehittyi juuri ja juuri sen verran lisää, että pääsin pianotentistä rimaa hipoen läpi. Sen jälkeen kehitys on jatkunut useita vuosia jyrkkää alamäkeä pitkin niin, että enää ainoa otteeni instrumentteihin on niiden kantaminen muutoissa. Siinä olenkin sitten aika maestro. Näin taputan omalle nokkeluudelleni ja huudan bravissimo!

Tuhoon tuomittu?

2011-01-02T20:30:00.000+02:00

Päivän sitaatti:

Vuoden alussa on tapana tehdä uudenvuodenlupauksia. Lupaukset entistä paremmaksi ihmiseksi tulemisesta ovat ajan tuhlausta. Ne, jotka aikovat paremmiksi, ovat todennäköisesti jo nyt liian kilttejä. Ne, joiden pitäisi ryhdistäytyä ihmisyys- ja inhimillisyysrintamalla, ovat puolestaan parantumattomia pahiksia. Me tavalliset ihmiset siinä välissä podemme kroonista laiskuutta, välinpitämättömyyttä ja saamattomuutta, joten kaikki tiettyyn päivämäärään sidotut persoonallisuusmuokkaukset ovat tuhoon tuomittuja.

Lähde: HS.fi, Annamari Sipilä: Minne se meni?

Lupaus tai jotain

2011-01-01T21:15:00.000+02:00

Sanovat, että itsepetos voi pelastaa sinunkin päiväsi. Tietyssä mielessä pieni itsepetos voi olla ihan terveellistä. Esimerkiksi tämä kalenteriin liittyvä hössötys, mihin itsekin alituiseen osallistun. Ajatus siitä, että vuoden vaihtuessa voi kääntää taas uuden lehden elämässään ja pyrkiä parempaan menneet unohtaen, on perin armollinen. Ei se siten voi täysin paha juttu olla.

Lupaan lopettaa tupakoinnin / laihduttaa X kiloa / opetella uuden kielen / kirjoittaa gradun loppuun...

Näitähän maailmassa riittää. Eikä niissä mitään pahaa ole. Pieni itsensä kanssa kilvoittelu voi olla hauskaa ja motivoivaa, jos onnistuu pitämään sen terveen järjen rajoissa. Siinä vaiheessa kun asia nousee pakkomielteeksi, on jokin mennyt pahasti pieleen.

Minulla on välillä olo, ettei elämässäni ole tavoitteita. En tarkoita, ettenkö olisi monissa asioissa kunnianhimoinen, vaan että minulta puuttuvat ns. pitkän tähtäimen tavoitteet. Ihan kvartaaleissa en sentään elämääni ajattele, mutta vuotta pidemmälle on vaikea kuvitella yhtään mikään, ja sekin on jo paljon. Ehkä syynä on tuo alati roikkuva tutkinto. Ehkä myös se, että kaikesta huolimatta - vaikkakin hyvästä syystä - asun edelleen opiskelija-asunnossa sinkkumiehenä. Ympärillä ystävät saavat koko ajan lapsia ja menevät naimisiin...

Syy siihen, miksi mietin itselleni jonkin sortin uudenvuodenlupausta on siinä, että kaipaan tavoitteita. Ilman niitä elämä tuntuu tylsältä. Tavoitteen pitää olla toteutettavissa, joten kovasti haaveilemani maratonin juokseminen ei kelpaa, sillä polveni eivät luultavasti kestäisi sitä treeniä itse suorituksesta puhumattakaan. Tavoitteen pitää olla kuitenkin sisäisesti motivoiva. Niin että jos joku ehdottaa sitä valmistumista mulle tavoitteeksi, niin sen kohdalla motivaatio on ulkoista. Ei kelpaa uudenvuodenlupaukseksi.

Järkevää olisi luvata kuunnella itseään ja omaa vointiaan enemmän, antaa aikaa itselle, harrastaa sopivassa suhteessa liikuntaa ja pitää yllä sosiaalisia suhteita. Ongelma tuossa on vain se, että ne eivät ole selkeitä, konkreettisia tavoitteita, vaan juttuja, jotka on muutenkin fiksuja ja joihin yritän pyrkiä vaihtui vuosi tai ei. Itsensä kanssa kilvoittelussa tavoitteen pitäisi olla juurikin konkreettinen niin että tietää tuliko tavoite saavutettua vai ei.

Tietenkin minulla olisi kaksi konkreettista ja helppoa valintaa lupauksiksi, mutta ne olisivat vähän hölmöjä, koska molemmat olen laittanut jo aikaa sitten alulle. Olisi halpamaista luvata jotain, joka on tavallaan jo tullut paljon aikaisemmin luvattua. Ylioppilasteatterin näytelmän ohjaaminen ja valmiiksi saattaminen on huomattavasti sitovampi kuin tulevan Pitsiviikon näyttelyn tekeminen, mutta molemmissa olisi teoriassa ainesta, ellen olisi jo niihin sitoutunut. Uudenvuodenlupauksen tulisi olla minulle uusi juttu.

Hetken jo mietin - varmastikin viime päivien sairastelu on sekoittanut pääni - että lupaisin antaa hiusten kasvaa. Mutta sitten palasin järkiini ja hylkäsin ajatuksen. Ensinnäkin: miksi niin tekisin? Toisekseen homma kariutuisi jo ennen helmikuuta, kun ärsyyntyisin hiuksiin. Ne ovat epämukavat ja eivät mielestäni sovi päähäni. Tällä lupauksella en saavuttaisi mitään muuta kuin ärsytyskynnykseni tason. Ei, kyllä jutussa jotain järkeä pitää olla. Ja järki ja tukkahan ei yhtä aikaa tähän päähän mahdu...

Koska en nyt keksi mitään, enkä ole varma aionko lopulta mitään luvata, aion vedota Markus Kajon hyvään perusteluun, miksi voin tehdä lupauksen hieman myöhemminkin. Jos teen.

Uusia kujeita

2010-12-28T10:22:00.000+02:00

Käyttämämme kalenterijärjestelmän vuosiyksikkö lähenee loppuaan ja mielessä pyörii ajoittain jonkin sortin uudenvuodenlupaus. Mitään kovin vakavaa ei kannata harkita, mutta kun kerran on tällainen leikkivä ihminen (homo ludens), niin kyllä sitä jotain voisi taas keksiä.

Vuoden 2010 lupaus oli pitää viikon Facebook- ja Twitter-paasto. Lisäksi tein itselleni henkilökohtaisen lupauksen olla liittymättä mihinkään muuhun kuin kuvitteelliseen Irti yhdistystoiminnasta ry:hyn. Molemmat näyttäisivät onnistuneen sangen menestyksekkäästi.

Vuodelle 2009 en nähtävästi keksinyt mitään. Tuskinpa tuo vaikutti elämääni.

Vuonna 2008 yritin kovasti pitää sarjakuvapäiväkirjaa siinä kuitenkaan täysin onnistumatta.

Tietenkin nyt voisi harkita jotain samantapaista kuin Heidi.

Ja kusti polkee

2010-12-23T15:56:00.001+02:00

Vähän on jäänyt naapurini kohdalla tuo postinjako puolitiehen. Jos paketti ei mahdu luukusta sisään, niin eikös silloin pitäisi olla sitä tuolla lailla jakamatta ja jättää ilmoitus asiasta, että lähetys on noudettavissa postista? Ehkäpä jakajalla on ollut täydet, niin kovin raskaat kantamukset ja on yksinkertaisesti ajatellut vastaanottajan haluavan saada paketin ennen joulua.

Oli miten oli, niin entäpä jos vastaanottaja on matkoilla? Nythän on sentään joulu ja monet matkaavat sukuloimaan tai vaikka Lappiin hiihtämään. Tuohan lähtisi sangen vaivattomasti jonkun epärehellisen naapurin tai kenen tahansa matkaan. Sanovat, että tilaisuus tekee varkaan.

Vanhana kerrostalokyttääjänä etsin Enirosta naapurin puhelinnumeron ja soitin tälle asiasta. Niinhän siinä kävi, että naapuri on jo lomareissulla eikä palaa pariin viikkoon. Ehdotin nappaavani paketin talteen, ja naapuri voisi sitten kotiin palattuaan käydä noutamassa sen minulta. Olipa hyvä etten vielä ehtinyt itse lähteä reissuun, sillä paketti olisi siis roikkunut luukusta sen pari viikkoa - olettaen, ettei se olisi tarttunut kenenkään asiattoman näppeihin.

[Lisäys 28.12.2010] Tuli kysyttyä tutulta Itellan työntekijältä asiasta. Sanoi, että tuolla lailla voi jakaa, jos asiakkaan kanssa on siitä sovittu. Kuten edeltä selviää, ei tässä tapauksessa ollut sovittu yhtikäs mitään. Että semmoista tällä kertaa.

Posti kulkee

2010-12-23T13:58:00.002+02:00

Hyvin se posti löytää perille, vaikka se osoite ei olisikaan ihan tarkka.

Nokkelaa intertekstuaalista päänaukomista

2010-12-22T14:36:00.001+02:00

Päivän sitaatti;

Perustasolla teksti antaa jatkuvia ilon aiheita. Nokkeluus ei ole mitään tervon juontia.

Lähde: Kemppinen analysoi Mikko Rimmisen Nenäpäivä-romaania, eikä nähtävästi pidä Jari Tervon kirjoitustyylistä.

Miesaskartelua

2010-12-21T21:35:00.000+02:00

Piti ihan tarkistaa, oliko päivän sitaatin kirjoittaja sama heppu, joka teki maaliskuussa jutun nypläämisestäni. Kirjoittajan nimeä ei mainita, mutta ainakin juttu alkaa perin tenhoavasti:

Tuntuuko pitsinnyplääminen turhalta nysväämiseltä? Käykö piparien pyörittämien hermoille? Jos näin on, niin mies, askartele itsellesi ikioma perho!

Vastahan viime viikolla tuli pipareitakin pyöriteltyä. Tai enimmäkseen kyllä katsoin sujuvasti vierestä, mutta toimin uunivahtina ja kuorrutin ahkerasti.

Lähde: Satakunnan Kansa - Viikon video: Miesaskartelua näppäränäppisille

Diaspora

2010-12-18T11:24:00.000+02:00

Varoitus! Kuva sisältää huonoa huumoria.

Facebookin tappajaksi joskus tituleerattu Diaspora-palvelu on sitten rantautunut Suomeen oikein urakalla. Pitihän minunkin hörhönä olla etunenässä rynnimässä uuteen palveluun ihan vain testimielessä. Alpha-versio palvelusta on hyvin karsittu eikä oikein anna mitään, mitä muut eivät antaisi jo entuudestaan. Paitsi ehkä selkeyttä yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen.

Suora lainaus Diasporan sivuilta:

Valinta
Diasporassa voit lajitella kontaktisi eri ryhmiin, joita kutsutaan verkostonäkymiksi. Diasporassa (toisin kuin muissa vastaavan tyyppisissä palveluissa) verkostonäkymät takaavat, että kuvasi, viestisi ja vitsisi jaetaan vain niille ihmisille, joille ne on tarkoitettu.

Omistajuus
Omistat kuvasi, eikä sinun pidä luopua siitä jakaakseni ne. Säilytät omistajuutesi kaikkeen mitä jaat Diasporassa. Samoin sinulla on täydet oikeudet päättää siitä, miten materiaaliasi jaetaan.

Yksinkertaisuus
Diaspora tekee jakamisesta helppoa ja siistiä – tämä koskee myös yksityisyyttäsi. Oletusarvoisesti yksityisenä, Diasporassa ei ole sivuittain erilaisia optioita joiden avulla yksityisyyttäsi hallinnoitaisiin.

Joka tapauksessa annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä tuosta syntyy. FB- ja Twitter-integraatio palvelusta jo löytyy, joten molempien päivityksiä pystyy jo nyt tekemään Diasporan kautta.

Jos joku muuten haluaa kutsun Diasporaan, niin minulla on niitä neljä jäljellä. Eli sähköpostia tarmo (piste) thorstrom (ät) gmail.

Hämäävää markkinointia

2010-12-17T09:18:00.001+02:00

Hyvät ihmiset, pyydän teistä jokaista käyttämään teille suotua itsenäistä ajattelukykyä, ennen kuin uskotte mitä tahansa pötypuhetta. Suurin osa varmaankin näin tekee, mutta se, että maailmaan mahtuu paljon jos jonkinlaisia huijareita, tarkoittaa että löytyy myös huijattavia, koska muuten huijausyritykset eivät kannattaisi.

Sain sähköpostiini spämmiä, siis roskapostia. Tosin tällä kertaa lähettäjätahona oli ihan suomalainen yritys. Perinteisen huijauspostin sijaan tämä suomalainen yritys yrittää nähtävästi hämätä kuluttajia tekemättä itse suoraan mitään laitonta.

Parkkimittari.fi-sivustolla (domain rekisteröity helsinkiläiselle yritykselle Pentaconsulting Oy) myydään parkkimittaria, jonka takapuolella on kellon koneisto. Tämä jo parikymmentä vuotta sitten keksitty "oivallus" on taas noussut pintaan, mutta yhtään laillisemmaksi se ei ole menneistä vuosista muuttunut.

Sivustolla sanotaan, että Automaattinen parkkikiekko on oikein käytettynä laillinen ja annetaan linkki sivuun, jossa lakipykäliä avataan. Toivon totisesti, ettei kukaan jätä kriittistä ajattelua tuohon. Sivulla todetaan, että automaattinen parkkikiekko on laillinen, kun sen koneisto on STOP-asennossa, jolloin automatiikka on luonnollisesti kytketty pois päältä.

Suora lainaus:

Jos unohdat parkkikiekon RUN asentoon pysäköitäessä, saatetaan pysäköintivirhemaksu määrätä huolimatta kiekon käytöstä, jos pysäköinninvalvoja jää seuraamaan kiekon liikettä ja huomaa sen liikkuvan. Tilanne on periaatteessa sama, kuin että kävisit käsin siirtämässä pysäköintikiekkoa eteenpäin, ilman että liikutat autoa samaan aikaan.

Niinpä niin. Automaattinen parkkikiekko on laillinen vain, jos ei käytä sen automatiikkaa. Siitä seuraakin kysymys, mikä itu tässä sitten on.

Selityksiä voi olla monta. Ensimmäiseksi arvelen, että epäilyttävältä kuulostava Pentaconsulting Oy luottaa ihmisten tyhmyyteen ja laiskuuteen, jolloin eivät lue asioita tarkkaan vaan luottavat sivuilla hokemaan, että tuote on laillinen. Niin, laillinen jos sen erikoisominaisuutta ei käytä.

Toiseksi veikkaan, että osa kuluttajista arvelee pystyvänsä kusettamaan tuolla pysäköinninvalvojia, koska kuten sivuilla todetaan, Pelkästään perusteella että käytät automaattista parkkikiekkoa ei pysäköintivirhettä tapahdu, koska ollessaan pysähdyksissä kiekko on ulkoisesti ja toiminnallisesti samanlainen kuin muutkin parkkikiekot. Ja jollei pysäköinninvalvoja pysty todentamaan kiekon liikkuvan itsestään koneiston avulla, ei voi antaa sakkoa. Kysymys kuuluukin, kuinka tarkkaan pysäköinninvalvojat katsovat, minkälainen kiekko on ja kuinka kauan he jaksavat kytätä, onko automaattinen laite RUN- vai STOP-asennossa.

Ärsyttävää tässä on se, että tuotetta markkinoiva yritys ei sinänsä tee mitään laitonta, koska mainitsee sivuillaan, mikä on tuotteen oikeaa ja laillista käyttöä, vaikkei sitä kovin selkeästi ilmaise. Mutta eettisesti perin arveluttavaa toimintaa Pentaconsulting tässä selkeästi harrastaa.

[lisäys] Lukekaa myös poliisin lausunto, jos ette minua usko.

Nuoret toivot

2010-12-16T13:24:00.000+02:00

Päivän sitaatti:

Luulen että nämä samat nuoret, jotka ratkaisevat maamme taloudellisen ja poliittisen tulevaisuuden, ovat kiinnostuneita remonttihommista kotona tai virkkaamisesta tai huovuttamisesta.

Lähde: Jukka Kemppinen: Tiirikoinnista

Kuurankukkasia

2010-12-15T16:35:00.000+02:00

Kuuran kukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin

Kuuran kukkia nyt kannan sisälläin

Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa

Ne siellä kukkii mihin varjo lankeaa

(Joel Hallikainen: Kuurankukka)

Pakkanen oli tehnyt kauniit kuurankukkaset keittiöni ikkunaan. Paha vain, että aamulla oli niin kiire, etten ehtinyt/jaksanut kuvata niitä kuin kännykkäkameralla (Nokia N8). Vaan ovatpa nuo siihen nähden ihan hyvännäköisiä. Tosin kevyen kenttäeditoinnin niille tein.

Lomalukemista diginatiiveista

2010-12-14T13:28:00.002+02:00

Joulun loma-aika on tarkoitus käyttää lukemiseen ja hiihtämiseen sekä erään näytelmätekstin dramatisoimiseen. Tänään postitonttu toi töissä mielenkiintoista luettavaa. Kalseasta kannesta huolimatta kirjan sisältö vaikuttaa jännältä. Hassua, kuinka työhön liittyvä kirjallisuus onkin niin paljon tenttikirjallisuutta kiinnostavampaa.

Mustavalkomaanantai #52

2010-12-13T12:59:00.001+02:00

Tällä kertaa mustavalkomaanantaissa on aiheena kuva-arvoitus. Oman arvoitukseni ratkaisemiseen ei tarvita mitään sherlockholmeseja tai herculepoiroteja, mutta onpahan kuitenkin.

Mitä olennaista eroa kuvien lampuilla on? Siis sellaista, mitä kuvien perusteella voi päätellä.

Kaksi n. 15 metrin etäisyydellä toisistaan olevaa lamppua Helsingin Ala-Malmilla. Kuvattu 12.12.2010.

Luminen Helsinki

2010-12-11T19:53:00.001+02:00

Pyöräparkki Helsingin rautatieaseman edessä tuo mieleen viime talven.

Osuva rekkari

2010-12-10T12:50:00.001+02:00

Olin palaverissa lukiolla. Lähtiessäni parkkipaikalta minua huvitti oikein hyvin lukiolaiselle sopiva auton rekisteritunnus.

Kyldyyriä

2010-12-10T07:55:00.000+02:00

Eilen kävimme Rauman ylioppilasteatteri Qme:n porukalla Tampereella katsomassa hieman toisenlaista näyttämötaidetta eli legendaarisen NääsPeksin. Ennen näytöstä saimme tutustumiskierroksen kulissien taakse ja mikä parasta, hyvän keskustelutuokion tuotantotiimin tyyppien kanssa.

NääsPeksin ja Rauman ylioppilasteatterin juttutuokio Tampereen Pakkahuoneella.

Eilen tehdyt ideoinnit eivät vielä vaikuta kuluvan toimintavuoden sisältöön, mutta ensi lukuvuosi onkin sitten eri asia. Nyt meneillään olevan näytelmän harjoitukset alkavat tammikuusta ja esitykset ajoittuvat huhtikuulle. Henkilökohtaisesti kyseessä on iso juttu, sillä tutun tuottajan roolin lisäksi toimin nyt myös ohjaajana. Esikoinen on hyvällä alulla, mutta siitä tarkemmin lisää vuodenvaihteen jälkeen, kun koneisto lähtee isommin käyntiin.

Mustavalkomaanantai #51

2010-12-06T10:09:00.002+02:00

Tämän maanantain teemana on itse tehty. Kuvavalintani onkin tällä kertaa hyvin konkreettinen mutta samalla myös abstrakti.

Itse tehty minä.

Aloitetaan konkretialla. Kuvassa minulla on päällä itse tekemäni Tarmo-naamari. Takavuosina eräisiin opiskelijakarkeloihin piti pukeutua joksikin julkisuuden hahmoksi. Kun en parempaa keksinyt, valitsin itseni. Tiedän, se on perin mautonta, mutta sopii minulle.

Otin naamastani kuvan, skaalasin sen n. 110-prosenttiseksi ja kävin paikallisessa kopiofirmassa tulostamassa sen värilliseksi ja samalla laminoimassa sen. Itse tehty siis.

Abstraktimmin haluan sillä ilmaista, että meistä jokainen tekee itse oman elämänsä suuret valinnat, tekee itse omaa elämäänsä. Tietenkään emme ole lähtökohdiltamme ja kasvuolosuhteiltamme samalla viivalla, mutta meille on annettu vapaa tahto ja tässä maassa monta muutakin vapautta, joiden vuoksi haluan ilmaista jokaisen olevan oman elämänsä sankari. Oma elämä, itse tehty.

Tekeminen on aktiivista, jonka tuloksena yleensä syntyy jotain, oli se sitten aineetonta tai selkää materiaa.

Muutakin symboliikkaa kuvasta voi toki löytää. Esimerkiksi roolin ottamisen ja julkisivun ylläpitämisen. Kuka tietää, minkälainen ilme minulla on naamarin takana ja mitä tunnen. Surua, iloa, tyhjyyttä, väsymystä vaiko odotusta?

Linnan juhlat Twitterissä ja teksti-tv:ssä

2010-12-05T21:51:00.000+02:00

Teksti-tv:n sivu 398, Twitterissä #Linnanjuhlat ja Ylen nettisivuilla.

Tasaveroinen vertailu

2010-12-04T10:08:00.002+02:00

Jos kuvan teksteistä ei saa selvää, klikkaa tästä ja pääset katsomaan sen Flickristä isompana.

Mainoksessa tuodaan esille digipokkarin erinomaisuutta vertaamalla sitä matkapuhelinkameraan. Vaikka nuo vertailtavat asiat ovat kaikkea muuta kuin relevantteja tai vakavasti otettavia, on perin reilua verrata digikameraa - olkoonkin että on pokkari - ja matkapuhelinkameraa keskenään. Varsinkin kun matkapuhelinkamerasta sanotaan vain "Pohjoismaiden myydyin matkapuhelinkamera vuoden 2010 alkupuoliskolla". Siis, kyseinen malli voi olla myydyin muiden kuin kuvausominaisuuksiensa puolesta, jolloin siitä saisi todella helpon vertailukohteen, jos haluaa loistaa omalla tuotteellaan.

Eihän tuota mainosta nyt kovin vakavasti otettavaksi ole tarkoitettu, mutta silti. Olen tylsä tiukkapipo ja ylpeä siitä.

Nikonin markkinointiosasto, haloo!

Ilmoitus julkaistu Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 3.12.2010.

Ilmakupla juomalasissa

2010-12-02T13:14:00.000+02:00

Tänään lounaalla huomasin lasissani jotain outoa. Ensin luulin sen olevan rikki, mutta tarkempi silmäily paljasti, että lasin sisään oli jäänyt ilmakupla, joka aiheutti ulkoneman sisäpuolelle päin.

Ilmakupla kuvattuna edestä lasin ollessa täynnä maitoa.

Ilmakupla kuvattuna lasin sisältä, kun lasi on juuri juotu tyhjäksi maidosta.

Tämä blogimerkintä jääköön historiaan yhtenä tyhjänpäiväisimmistä postauksistani. Kauan eläköön turhuus ja tarkoituksettomuus!

Kuvaaja kuvassa

2010-11-27T10:44:00.000+02:00

Hesarin valokuvaaja on päässyt itsekin kuvaan, tosin tuskin tarkoituksellisesti. Varjojen ja heijastusten kautta näkee yllättävän usein lehdissä, kuinka kuvaaja on ikuistanut itsensä mukaan. Tapahtuupa tätä minullekin.

Sarjakuvakolumnisti

2010-11-26T15:57:00.001+02:00

Tänään ilmestyneen Tekstiiliopettaja-lehden (nro 4/2010) myötä tein uuden aluevaltauksen monisärmäisellä urallani: piirrän käsitöitä käsittelevää omaelämäkerrallista sarjakuvaa Tekstiiliopettajaliiton jäsenlehteen. Lehdessä ilmestymisen jälkeen julkaisen stripit sarjakuvablogissani Dork side of the force.

Valokuvatorstai 186: Raja

2010-11-25T11:01:00.001+02:00

Tämän viikon kuvani valokuvatorstaita varten ei ole valokuva vaan kuvaruutukaappaus Twitter-palvelusta.

Raja

Mustavalkomaanantai #49

2010-11-22T06:54:00.000+02:00

Aiheena Lyhty. Kuvassa kevyesti hehkuva polttimo on sammumassa oleva studiosalaman 650 W:n halogeeniohjausvalo, pyöreä lamppu puolestaan on itse salama, tehoiltaan muistaakseni 800 W.

Mun ystävii

2010-11-20T10:33:00.000+02:00

Facebookissa on nyt kiertänyt seuraavanlainen viesti:

Vaihda profiilikuvasi 18.-21.11. välisenä aikana lapsuuden suosikki(sarjakuva)hahmoosi ja kannusta muita tekemään samoin.

Tulokset ovat olleet sangen hauskoja. Tuskin se mitään kovin syväluotaavaa ihmisestä kertoo, jos Alfred J. Kwak tai Tohtori Sykerö ovat olleet lapsuuden sankareita, mutta tämä on juuri sitä, ah, niin ihanaa hömppää, mitä tykkään välillä Facebookissa seurata. Ja toisin kuin kaiken maailman FB-sovellusten kohdalla, tämä homma on ollut täysin turvallista. Jos ei nyt tekijänoikeudellisen materiaalin käyttöä profiilikuvassa lasketa.

Valokuvatorstai 185: Ahneus

2010-11-18T13:02:00.003+02:00

Aiheena ahneus. Ei järin omaperäistä tai jännittävää, mutta päästessäni nälkäisenä lounaalle, fiilis oli totaalisen ahne päästä mättämään ruokaa kupuun niin maan perusteellisesti. Vaikka eipä se kuvasta ihan välity. Noh, aina ei voi voittaa.

Talvi, oi ihana talvi

2010-11-18T08:15:00.002+02:00

Lunta tulvillaan on raikas talvisää! Eikä liinakkonikaan jäänyt talliin, vaan pääsin töihin asti!

Iltapäivällä keli oli niin kaunis kuin vain voi toivoa!

Raksakuvaprojekti

2010-11-17T13:03:00.000+02:00

Alkuvuodesta lähtien on taloni ulko-ovesta ollut rakennustyömaalle vain muutamia metrejä. Mietin jo silloin, josko taltioisi talonrakennuksen edistymistä kuvin, mutten tehnyt asian eteen mitään, mikä jäi sittemmin harmittamaan. Toisaalta kuvaaminen olisi katkennut joka tapauksessa kesän ajaksi, kun olin kolme ja puoli kuukautta Porvoossa. Nyt kun talo alkaa olla valmis, on viereen ruvettu rakentamaan uutta. Toistaiseksi vasta kaivuri on ruvennut valmistamaan pohjaa perustusten tekemistä varten.

Viime sunnuntaina päätin sitten aloittaa uuden valokuvasarjan nimeltä Raksakuvaprojekti. Pyrin ottamaan joka (arki)päivä yhden kuvan samasta alueesta. Olen katsonut itselleni soveltuvan kuvauspaikan, josta saan muutaman kiintopisteen avulla suunnattua kännykkäkameran kohti työmaata. Näin kuva-alue kohdistuu lähes samaan alueeseen, joten kuvista voi verrata myös vuodenaikojen kehittymistä. (Talvea odotellessa...)

Sitten joskus, kun talo on valmis, voisi kuvista tehdä time lapse -tyyppisen videon.

Käytän projektiin tarkoituksella kännykkäkameraa, ettei projektista aiheudu vaivaa itselleni. Kun voin ladata kuvat suoraan puhelimesta kuvablogiin, hoituu kuvan ottaminen sopivasti kotiin tullessa.

Ääni hajaannuksen keskellä

2010-11-17T11:51:00.000+02:00

Yle Radio 1:n Ajankohtaisessa ykkösessä 16.11.2010 kolumnistina ollut John Vikström puhui täyttä asiaa, ja ilokseni voin todeta jakavani hänen näkemyksensä. Olipa mukavaa näinä kirkollisen diasporan aikoina kuulla noinkin vahvaa sanomaa. On suorastaan sääli, ettei 79-vuotias Vikström ole enää arkkipiispa.

Loistava seitsemän minuutin lähetys on kuunneltavissa vielä 62 päivää tästä hetkestä eteenpäin. Kuunnelkaa, olitte asiasta sitten mitä mieltä tahansa. Ei liene varmaan vaikeaa arvata, mistä aiheesta hän puhui.

Vuotaako kattoni?

2010-11-14T15:13:00.005+02:00

Vessassa käydessäni hätkähdin, kun yhtäkkiä päälleni tipahti vesipisara. Kohdistin katseeni kattoon, jossa kulki leveänä vanana isoja vesipisaroita. Eilen peseydyin taloyhtiön saunassa ja tänään en ole myöskään käyttänyt suihkua, joten normaalista suihkunkäytöstä tuo tiivistymä ei voi olla peräisin. Nyt sitten mietityttää, vuotaako jossain. Asun itse ylimmässä kerroksessa, joten se tarkoittaisi sitten vesikattoa. Voi rähmä. Saapa nähdä pitääkö huomenna ottaa yhteys huoltomieheen.

[Lisäys muutamaa minuuttia ylläolevan kirjoittamisen jälkeen:]

Soitinpa sitten saman tien päivystäjälle - ensin kuitenkin konsultoituani isääni, onhan nyt isänpäivä, joten mikäpä olisi parempi tapa muistaa häntä kuin kyselemällä huoltoteknisiä neuvoja.

Tosin tänään huoltomiestä ei paikalle saa, kun se ainokainenkin nähtävästi kuormittuu laskemalla liput salosta pitkin pitäjää. Huomenissa joku kuulemma tulee tutkimaan tilannetta.

Alla vielä pari dokumentaarista kuvaa tilanteesta.

Aito moraali

2010-11-14T10:47:00.000+02:00

Päivän sitaatti:

Minusta aito moraali syntyy yksilön oikeudenmukaisuusajattelusta. Lakiin perustuva moraali on epäonnistuneimmillaan toimintaa, jossa toimitaan vain rangaistuksen pelossa. Sitäkin arvokkaampaa on moraali, joka syntyy halusta toimia yhteisen hyvän vuoksi.

Rikoskomisario ja perheenisä Thomas Elfgren Helsingin Sanomissa 14.11.2010

Mitä antaa isänpäivälahjaksi?

2010-11-11T10:13:00.000+02:00

Moni varmaan vieläkin miettii kuumeisesti, mitä antaa isälle tulevana sunnuntaina. Täkäläinen ruokapuoti tarjoaa paikallisessa sanomalehdessä hyviä lahjaideoita, jos isällä on jo kaikkea... Meni vain työpaikan aamukahvilla melkein kahvit väärään kurkkuun, kun luin ilmoituksessa olleet lahjaideat.

Hetken mietittyäni kiinnitin huomion paskán kirjoitusasuun, joka tuskin on kirjoitusvirhe. Eli otin Googlen käyttöön, jonka avulla löytyi tämä:

Paská on siis kahvia :)

Sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot opetuksessa

2010-11-09T18:29:00.000+02:00

Opetuksessa käytettyjä internetpalveluita ja niiden käyttöehtoihin liittyviä kysymyksiä on selkeästi listattu Opetushallituksen nettisivuille taulukkomuotoon. Käykääpä vilkaisemassa Sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot opetuksessa.

Ministeri puhui pimeässä

2010-11-08T21:50:00.000+02:00

Sattuipa tänään niin, että Turussa Nuorisolakiuudistuksen koulutuskierros -seminaarin pysäytti hetkellisesti sähkökatkos - vieläpä kesken kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin puheenvuoron. Jahka joku nopea ehti avaamaan luentosalin oven päästääkseen edes hieman luonnonvaloa saliin, jatkoi Wallin puhumista pimeydestä huolimatta. Aika reipas teko, varsinkin kun katkos kesti reilut kahdeksan minuuttia.

Ministeri Wallin jatkoi puheenvuoroaan sähkökatkoksesta huolimatta.

Mustavalkomaanantai #47

2010-11-08T21:35:00.002+02:00

Mustavalkomaanantai #47: Kollaasi

Valokuvatorstai 183: !

2010-11-07T22:03:00.000+02:00

Valokuvatorstain aiheena !

Joku syönyt pienen siivun!?

Kansalaisuustesti

2010-11-04T23:59:00.000+02:00

Päivän sitaatti onkin nimimerkki Vonpeen blogista, jossa tämä parodisoi maahanmuuttoviraston suunnitelmia ottaa käyttöön kansalaisuustesti.

Kuulet uutisista, että pitsinnyplääjä heitti ukkoansa nypylällä.

Miten toimit?

A. Koska en itse harrasta nypläystä, voisi koko lajin kieltää. Jos tuollaista yltiöväkivaltaista lajia ei pystytä suoraan kieltämään, tulisi sen harrastaminen tehdä äärimmäisen hankalaksi ja kalliiksi.

B. Nypläys on hieno laji, eikä yhden ihmisen sekoaminen ole välineen vika.

C. Siellä missä on ladattu nypylä, tehdään mahdollisesti pitsiä.

Lähde: Kansalaisuustesti

Vanhoja rästejä suorittamassa

2010-11-02T14:56:00.001+02:00

Syksyn eka tentti meni sangen mukavasti. Nelonenhan se sieltä tulla pamahti.

Mustavalkomaanantai #46

2010-11-01T16:35:00.000+02:00

Haaste #46: kello

Tänään

2010-10-29T10:11:00.001+03:00

Sarjakuvataiteilija Mari Ahokoivun tuorein Tänään... (HS Nyt-liite 43/2010) osuu sangen hyvin omiin fiiliksiin. Klikkaa nähdäksesi isompana.

Valokuvatorstai 182

2010-10-29T00:21:00.000+03:00

Vastaus haasteeseen.

Aamuhetkiä #2

2010-10-27T09:47:00.001+03:00

Kännykällä räpsäisty.

Aamuhetkiä #1

2010-10-27T09:46:00.001+03:00

Kännykällä räpsäisty.

Mustavalkomaanantai #45

2010-10-25T12:34:00.000+03:00

Jarnon innoittamana päätin aloittaa (satunnaisen) osallistumisen mustavalkomaanantaihin. Tänään aiheena on ikkuna. Alla oleva kuva on näkymä työhuoneeltani. Otin sen tultuani lounaalta. Jäin kylläisenä hetkeksi tuijottamaan ulkona olevaa sumua. Sitten mielen valtasi takauma aamun pikaiselta blogikierrokselta, jolloin näin Jarnon ikkunan. Seurasi tapahtumaketju: kännykkä esiin, mustavalkotila päälle, kevyt kontrastin ja valoisuuden säätö ja kuva suoraan kännykästä nettiin. So it goes.

Kun maisema on näinkin kaunis, niin kyllä työnteko maittaa.

Täysikuu

2010-10-24T15:46:00.004+03:00

Täysikuu

Originally uploaded by Tarmo Thorström

Valokuvaus on jäänyt viime aikoina turhan vähälle, mutta onneksi aina silloin tällöin tulee tartuttua kameraan. Kuten viime yönä, jolloin taivasta kaunisti aivan upea täysikuu.

Sää Raumalla ja Jyväskylässä

2010-10-23T12:41:00.002+03:00

Tänään,

Raumalla:

Jyväskylässä:

Kiitokset Samderille kuvasta.

Possessiivisuffiksin vastaisku

2010-10-23T09:35:00.000+03:00

Kiitos, Toyota, että toisin kuin Sonera, Kulta Katriina ja monet muut, sinä osaat käyttää possessiivisuffiksia mainoksissasi. Sinun mainoksissasi.

Yhteisöllisen viestinnän voima

2010-10-22T00:12:00.001+03:00

Yrityksen ulospäin näkyvää kuorta pyritään kiillottamaan jos jonkinmoisella vippaskonstilla ja mainostempulla. Hyvistä jutuista liikkeelle lähtevät positiiviset jutut tuppaavat leviämään, josta hyvänä esimerkkinä nosturifirma Pekkaniskan päätös ruveta maksamaan työntekijöilleen kilometrikorvauksia töihin polkupyörällä tulemisesta. (Lähde: Taloussanomat 18.10.2010)

Ainakin tuohon uutiseen olen törmännyt suhteellisen paljon sekä irkissä, Twitterin viserryksissä että Facebookin statusvirrassa - ja aina äärettömän positiivisessa valossa. Vaikka Pekkaniskan päätös olisi lähtenyt henkilöstönsä parhaan ajattelemisesta, ei kukaan voi kieltää tempauksen hyvää markkina-arvoa. Vastaavan summan käyttäminen mainoskampanjoihin olisi tuskin tuottanut yhtä hyvää tulosta. Niin, tietenkin nyt kyynisesti ajattelen, että tämä on imagonkiillotusta, mutta minkäs teet, maailma on sellainen. Toisaalta kyynisyyteni on helppo vasta-argumentoida, sillä Pekkaniska on maksanut erilaisia kuntoilubonuksia jo vuodesta 1989 lähtien.

Joka tapauksessa pointtini oli siinä, että vanha sanonta "hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas" pitää hyvin paikkansa - varsinkin modernissa hyperviestinnällisessä yhteiskunnassa. Mutta tapaus Pekkaniskasta siirryn vastakkaiseen tapaukseen, joka on varmasti levinnyt alan piireissä jo hyvin pitkälle ja tarkasti luettuna.

Ei oo totta -blogissaan Katleena Kortesuo kirjoittaa junassa väkisin kuulleestaan puhelinkeskustelusta. Lyhyesti juttu meni niin, että rekrytointikonsultti puhui kovaa täpötäydessä junassa luottamuksellisia asioita. Kortesuo ei tyytynyt pitämään konsultin epäammatillisuuden aiheuttamaa kiukkua sisällään vaan otti yhteyttä puhelun toiseen, viattomaan osapuoleen ja lopulta bloggasi asiasta. Kirjoituksessa tuli hyvin esille, mistä konsulttiyrityksestä oli kyse, joten tämä firma sai roppakaupalla negatiivista julkisuutta.

Miten juttu sitten päättyy on ajan henkeen luettavissa blogimerkinnän kommenteissa. Kyseisen rekrytointifirman hallituksen puheenjohtaja jätti oman kommenttinsa. Suosittelen siis lukemaan koko jutun, jos ette vielä sitä tehneet.

Loppuun vielä perustelu tämän kirjoituksen otsikolle: molemmat tapaukset, varsinkin jälkimmäinen, ovat levinneet netissä laajalle ja aiheuttaneet suurta vaikutusta ihmisten mielikuviin. Yhteisöllinen viestintä on luonut mahdollisuudet molemmille. Vastaavanlainen tiedonvälitys on ollut mahdollista verrattain vähän aikaa, joten ei ihme, ettei yritysmaailmassa oikein aina hahmoteta sen mahdollisuuksia ja riskejä.

[Lisäys 23.10.2010] Jälkimmäinen tapaus sai uusia käänteitä, ja lopulta Suomen Kuvalehti teki asiasta jutun verkkoon.

Rasvan määrä

2010-10-19T20:41:00.000+03:00

Eurajoen Portissa on lasivitriinissä mielenkiintoinen rasvatietoiskupiste. Näytille on asetettu erilaisia elintarvikkeita ja kunkin viereen elintarvikkeiden sisältämää rasvaa vastaava määrä voinappeja.

Esimerkiksi kolme kotipullaa sisältää yhteensä kuusi grammaa rasvaa, kun taas yksi pasteija sisältää 28 grammaa. Sadan gramman suklaalevyssä on rasvaa 33 g, kun taas samanpainoisessa lakritsipussissa rasvaa on vain 0,5 grammaa. Paketillisessa meetwurstia rasvaa on peräti 90 grammaa, kun taas keittokinkussa sitä on vain seitsemän grammaa.

Sopivan havainnollistava esitystapa sanoisin.

Valokuva

2010-10-18T23:26:00.002+03:00

Valokuvatorstain 180. haaste: valokuva.

Kuva keittiön ikkunan yläpuolella roikkuvasta valokuvapyykkinarusta.

Fail

2010-10-18T22:38:00.001+03:00

Ei ihan epic, mutta riittävän hyvä fail silti.

(Vinkki: Jos epic fail ei sano sinulle mitään, tee sanaparilla Googlen kuvahaku.)

Nimittäin olen taas säätänyt mobiilisoftan kanssa, tällä kertaa Pixelpipe-nimistä ohjelmaa. Jutun juoni on se, että Pixelpipe-palveluun pystyy yhdistämään muita tilejä, esim. kuvan- tai videonjakopalveluja, blogin, Twitterin, Facebookin jne. Kun Pixelpipeen lähettää jonkin mediatiedoston niin asettamalla tiedoston yhteyteen avainsanoja (tag) osaa palvelu määritellä mihin kaikkiin palveluihin tiedosto ladataan. Varsinkin jos tiedosto tarvii saada pariin eri paikkaan vähentää se datansiirtoa, koska se tarvitsee ladata vain kerran puhelimesta ulos Pixelpipen palvelimelle, josta se jatkaa kulkuaan haluttuihin paikkoihin.

No, säädin jutun päin mäntyä ja parit testikuvat meni oman Fb-tilin lisäksi kolmelle Fb-sivulle, blogiin, Flickriin ja Dropboxiin. Onneksi huomasin virheen aika lailla saman tien, joten poistin kuvat ja elämä jatkuu. Eikä kuvissa sitä paitsi ollut mitään kyseenalaista, joten sinänsä ei hätää. Mutta hieman ihmetystä ne olisivat saattaneet aiheuttaa, tai muutamalle nopealle saattoivat jo aiheuttaa.

Ja edellä mainitut kuvat piti ladata vain yhden Fb-sivun seinälle. Hieman ampui yli :)

Poistamissani blogimerkinnöissä joku Anonyymi ehti jo kysyä, missä vaikutan tällä hetkellä. No, Raumallahan minä asun, mutta sen lisäksi vaikutan myös lähikunnissa. Oletan, että Anonyymi on joku tuttuni, joten ois kiva saada vaikka s-postia tai jotain, että tietäisin, kuka kysyi.

Tyhjän äänestäjät

2010-10-15T08:48:00.000+03:00

Päivän sitaatti:

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnisti Laura Haapala kirjoittaa kaupunginvaltuuston äänestyskäyttäytymisestä analysoiden tyhjän äänestämistä (15.10.2010)

Tänään uutisissa

2010-09-29T18:01:00.000+03:00

Uutisissa tänään Jungnerista.

Kun luet tämän

2010-09-27T21:49:00.000+03:00

Kun luet tämän, olet hippa! Ota kuva itsestäsi tämänhetkisessä olemuksessasi, ei siis vaatteiden vaihtamista eikä mitään pikaista ehostusta. Eikä kuvankäsittelyä!

Kuva webbikameran loistavalla laadulla.

[ via pnuk ]

Kielipolitiikkaa

2010-09-19T10:01:00.001+03:00

Päivän sitaatti:

"Kyllä se säilyy. Rkp:lle olen sanonut, että pitäkää pienempää meteliä, sängyssä sitä säilytetään. Ja vastustan pakollista ruotsin opetusta, kielen pitää olla vapaaehtoinen."

Teerijärveläinen keskustapuolueen ruotsinkielisen piirin johtohahmo Peter Albäck ruotsin kielen kohtalosta Helsingin Sanomissa 19.9.2010

Poroja

2010-09-04T10:12:00.001+03:00

Aamujeni ilonlähde, päivieni käynnistäjä.

"Onneksi kahvi on laillinen huume. Putkaan ei joudu, vaikka vetäisi monta pannullista."
- Wagner-sika

BB-vapaa SK

2010-09-01T12:59:00.001+03:00

Päivän sitaatti:

"Satakunnan Kansasta ei lueta, mitä BB-talossa tehtiin tai jätettiin tekemättä."

Satakunnan Kansan uusi kustantaja Petri Hakala saman lehden haastattelussa (1.9.2010) vastasi kysymykseen, mitä tämä ei ainakaan tuo iltapäivälehdestä SK:aan.

Puuttuvat pyöräilyreitit

2010-08-18T09:07:00.000+03:00

Päivän sitaatti:

"Kävelymatkat vesielementille ovat mittauksissa paljastuneet osin liian pitkiksi. Pyörällä pääsee joka puolelle ripeästi, mutta pyöräilyreitit joko puuttuvat tai vaativat ryhmän mielestä uudistusta."

Kansainväliset nuoret kaupunkisuunnittelijat pohtivat, miten Rauman reittejä merelle voisi kehittää. LS 18.8.2010

(Jälkihuomautus: Rauma valittiin hiljattain vuoden pyöräilykaupungiksi.)