Vessassa käydessäni hätkähdin, kun yhtäkkiä päälleni tipahti vesipisara. Kohdistin katseeni kattoon, jossa kulki leveänä vanana isoja vesipisaroita. Eilen peseydyin taloyhtiön saunassa ja tänään en ole myöskään käyttänyt suihkua, joten normaalista suihkunkäytöstä tuo tiivistymä ei voi olla peräisin. Nyt sitten mietityttää, vuotaako jossain. Asun itse ylimmässä kerroksessa, joten se tarkoittaisi sitten vesikattoa. Voi rähmä. Saapa nähdä pitääkö huomenna ottaa yhteys huoltomieheen.
[Lisäys muutamaa minuuttia ylläolevan kirjoittamisen jälkeen:]
Soitinpa sitten saman tien päivystäjälle - ensin kuitenkin konsultoituani isääni, onhan nyt isänpäivä, joten mikäpä olisi parempi tapa muistaa häntä kuin kyselemällä huoltoteknisiä neuvoja.
Tosin tänään huoltomiestä ei paikalle saa, kun se ainokainenkin nähtävästi kuormittuu laskemalla liput salosta pitkin pitäjää. Huomenissa joku kuulemma tulee tutkimaan tilannetta.
Alla vielä pari dokumentaarista kuvaa tilanteesta.
Pitsiviikko on pyörinyt sekä mielessä että arjessa sangen tiiviisti tämän viikon ja huomisesta alkaen meno vain kovenee. Varsinaisesti avajaiset ovat vasta lauantaina, mutta huomenna perjantaina olisi tiedossa lehdistötilaisuutta, kutsuvierasavajaisia ja muuta kivaa.
Tänään otin pienen mutta erittäin tietoisen irtioton hetkisestä deadline-säätämisestä ja uppouduin pariksi tunniksi valokuvaamisen ja kuvankäsittelyn maailmaan. Tuli näet hankittua uusi laajakuvaobjektiivi kameraan (10-24 mm, kinofilmivastaavuudeltaan EOS 400D-rungossa 16-38 mm) ja pitihän sitä päästä testaamaan käytännössä.
Pyysumppu on Turun ylioppilaskyläsäätiön ainoa asuntokohde Raumalla - ja samalla se on myös kotini.
En sammaloidu. Taaskaan. Sen sijaan jatkuva liike saattaa olla aiheuttanut kulumista. Miten vain.
Joka tapauksessa minä muutan. Taas. Johan tässä nykyisessä sitten ehtiikin tulla täyteen kokonaiset seitsemän kuukautta ennen muuttoa. Melkoista.
Uusi asunto ei ole kaukana. Muutto on A-rapusta E-rappuun. Tiedossa on solutoverikunta Urho & Tarmo, eli vaihdan solukaksioon erään hyvän opiskelutoverin kämppikseksi. Mikä parasta, uuteen asuntoon tehdään kesäkuun aikana keittiöremontti. Itse olen muuttamassa heinäkuusta alkaen. Enpä tällä kertaa joudu asumaan remontin keskellä.
Haaveilen omakotitaloasumisesta. En välttämättä halua tai tarvitse suuria tiluksia ympärilleni, mutta pientä väljyyttä naapureihin kaipaan kuitenkin. Senpä vuoksi aloin haukkoa henkeäni, kun selasin Jason Hawkesin ottamaa ilmakuvasarjaa lävitse ja näin uuden asuntoalueen Nevadassa (USA).
Isompi kuva asuntoalueesta paljastaa tietenkin paljon raadollisemmin, miten ahdas karsina on kyseessä. Ei voi muuta kuin pudistaa päätään ja kysyä, voiko tuommoista oikein enää sanoa omakotitaloasumiseksi? Tai voiko tuolla ylipäätään elää menettämättä järkeään?
Painajaisesta siirrytäänkin leppoisampaan sisältöön, sillä suosittelen katsomaan loputkin Jason Hawkesin 26 kuvan sarjasta Human landscapes from above. Aika hienoja otoksia, sanoisin.
