Näytetään tekstit, joissa on tunniste turhuutta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste turhuutta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Takaisin perusasioiden äärelle

Ihanneaamun ohjelma

Pari päivää sitten tein ensimmäistä kertaa ruokaa luultavasti kolmeen viikkoon, en ole ihan varma, mutta näin muistelisin. Sipulia pilkkoessani vesi tuli silmään siitä ikävästä, mitä tunsin ruoanlaittoa kohtaan. Huomasin kaipaavani omin käsin tehdyn ruoan makua, enkä tarkoita tällä olevani mikään gordonramsay tai jamieoliver. Tämä maku on sentimentaalista.

Tänään olen saanut nauttia vähintään yhtä pitkän tauon jälkeen täydellisen kiireettömästä aamusta, jonka ohjelman ainoina tähtinä olivat pannullinen kahvia ja päivän lehti. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.

Tämä on taas niitä hetkiä, jolloin sopii kysyä, missä on mennyt vikaan, kun nämä ruoanlaitto- ja aamukahvihetket ovat jääneet näin vähiin. Asia vaatii pikaista puuttumista, ehkä jopa aiheen nostamista hallitusohjelmaan. Vetoan kansakunnan paremman tulevaisuuden puolesta, että ihmisillä pitää olla enemmän aikaa tehdä ruokaa ja nauttia aamukahvista lehden kera!

Huomenta Suomi

Kiireettömässä aamussa on ihanaa myös se, että ehtii nauttimaan vaikkapa kauniista auringonnoususta. Kuva on muuten otettu kännykkäkameralla, ihan kelpo otos laitteiston tason huomioiden. Kuvanottohetkellä kello oli noin varttia vaille viisi :)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Ei minkään vuoksi

Oikeasti mun piti blogata tänään päivällä keksimästäni uudenvuodenlupauksesta. Mutta koska sen ajatuksen työstäminen vaatii enemmän aikaa ja ajatusta kuin mitä mulla nyt on, niin pistänpä ihmisten iloksi ja inhotukseksi arkistojen kätköistä jotain ihan muuta... 


Hyvät naiset ja herrat, je te présente vuoden 2003 itseni treenaamassa pianotenttiin klassikolla Jänis istui maassa!



Huomatkaa, mikä keskittyminen! Mikä rytmi! Mikä soittamisen intohimo! Encore!

Jååpajåå. Kun ei ole reilua saati sitten lainmukaista nolata muita netissä julkisesti, niin itsensä voi ainakin. Ja sitä paitsi, mitä muuta elämä onkaan kuin epäonnistumisten sietämistä ja häpeänsietokyvyn kasvattamista.

Se musiikillisista taidoistani on sanottava, että kehitys ei jäänyt tuohon tasolle, mitä se videolla on, vaan kehittyi juuri ja juuri sen verran lisää, että pääsin pianotentistä rimaa hipoen läpi. Sen jälkeen kehitys on jatkunut useita vuosia jyrkkää alamäkeä pitkin niin, että enää ainoa otteeni instrumentteihin on niiden kantaminen muutoissa. Siinä olenkin sitten aika maestro. Näin taputan omalle nokkeluudelleni ja huudan bravissimo!

torstai 2. joulukuuta 2010

Ilmakupla juomalasissa

Tänään lounaalla huomasin lasissani jotain outoa. Ensin luulin sen olevan rikki, mutta tarkempi silmäily paljasti, että lasin sisään oli jäänyt ilmakupla, joka aiheutti ulkoneman sisäpuolelle päin.
Ilmakupla lasin sisällä
Ilmakupla kuvattuna edestä lasin ollessa täynnä maitoa.

Ilmakupla lasin sisällä
Ilmakupla kuvattuna lasin sisältä, kun lasi on juuri juotu tyhjäksi maidosta.
Tämä blogimerkintä jääköön historiaan yhtenä tyhjänpäiväisimmistä postauksistani. Kauan eläköön turhuus ja tarkoituksettomuus!