sunnuntai 1. elokuuta 2010
Valintojen maailma
Tietyillä tahoilla ruvetaan jo nyt kartoittamaan, miltä ensi vuoden tapahtuma voisi näyttää. Tämän vuoden kokemuksia kirjataan ylös opiksi tulevaa varten. Hyvä niin, sillä aina on parantamisen varaa. Omakohtaisesti olen kohdannut asian niin, että minulta on kysytty, että mitäs ensi vuonna. Valitettavasti siihen olen voinut vain todeta, että jotain tulee näytille, mutta miestä ei kyllä näy paikalla.
Elämä kun on valintojen maailma ja ensi vuodeksi olen valinnut partion pitsin sijaan. Tiedossa on partiolaisten maailmanlaajuinen suurleiri eli jamboree, joka on seuraavaksi länsinaapurissamme Ruotsissa. Valinta ei tietenkään ollut helppo, mutta kun Pitsiviikko on joka vuosi ja jamboree vain kerran neljässä vuodessa niin vaakakuppi kääntyi aika pian partion suuntaan.
En ala luettelemaan latteuksia esimerkiksi siitä, mikä ei yhtä miestä kaipaa, mutta toteanpa olevan ehkä vain hyväksi paikallisille, että saavat yhden taukovuoden naamavärkkini näkemisestä. Sikses jotain hyvääkin siis.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Pitsifillari
![]() |
| IMG_7683 Originally uploaded by Tarmo Thorström |
Uljas menopelini, jolla huristelen fillarinyplääjänä. Enemmän kuvia Flickrissä.
Huomatkaa edessä oleva etutavarateline. Sen hankkiminen pyörään ei ollut nimittäin ihan yksinkertainen juttu. Telineelle syntyi tarve, kun fillarinyplääjänä minun tarvitsee kuljettaa nypläystyynyä, jota kokonsa ja muotonsa vuoksi on äärimmäisen hankala rahdata pyörällä. Taakse tavaratelineen päälle laitettuna se ei olisi kovin varma. Samalla se myös hankaloittaisi satulalaukuille pääsyä.
Siksipä päädyin etsimään netistä uutena tai käytettynä etutavaratelinettä. Tiesin niitä olevan, kun olin jossain nähnytkin. Ja käyttäähän Puolustusvoimatkin pyörissään etutelineitä.
Suomalaiset kaupat tuntuvat kaikki lopettaneen moisten kapistusten myynnin, mutta Hollannista saisi toki tilattua. Sian ostaminen säkissä ja korkeat toimituskustannukset ajoivat pidättäytymään kotimaisissa vaihtoehdoissa, joita en tosiaan löytänyt yhtään.
Sitten töissä kahvikupin äärellä työkaveri vinkkasi, että paikkakunnalla on työpaja, jossa tyypit tekee vähän kaikkea metallista. Otin puhelinsoiton ja selvittelin asiaa. Pian olinkin jo tekemässä teknistä piirustusta, millainen etutavarateline minulle rakennettaisiin.
Pari viikkoa meni ja pian pyörääni koristi tukeva ja taatusti kotimaista alkuperää oleva teline. Veikkaan, että muu pyörä hajoaa ennen telinettä. Kiitos vain Porvoon EduPolin metallipajalle!
Rungon pitsikoriste on puolestaan tehty yhdestä isosta ulkomainosteippiarkista, jonka teetin porvoolaisella Laser-Riimikolla. Isosta arkista leikkasin oikean muotoisia paloja ja varovasti käsin kiinnitin ne pyörään. Ihan onnistuneesti, vaikka itse sanonkin.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Kädenjälkeni tulevana kesänä
Pitsigraffitit leviävät kaupungille ja ”Fillarinyplääjä” kiertää kaupunkia.
Lähde: YLE Satakunta
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Ajatuksia Pitsiviikon lopulla
Päättymäisillään oleva Pitsiviikko on ollut monin tavoin erinomainen. Päällimmäisenä tunnen tyytyväisyyttä erityisesti kahdesta asiasta:
1) Uuden oppiminen. Kiitos saksalaisen Christine Mireckin ja australialaisen Petronella Wensingin olen saanut oppia nypläämisen tekniikkaa ja mallien suunnittelua unohtamatta tietenkään pitsin lukuisten käyttömahdollisuuksien kirjoa, mikä on laajentanut tajuntaani viime päivinä. Enkä kyllä voi kieltää, ettenkö olisi oikeastaan oppimistani onnellisempi näistä uusista, ihanista tuttavuuksista, mitä olen viime päivinä onnistunut saamaan. En kuitenkaan luettele kaikkia tuttavuuksia, koska sitä listaa ei jaksaisi pituutensa vuoksi lukea kukaan.
2) Henkilökohtaisena missionani on ollut pitsin popularisointi. Jo muutenkin marginaalisen käsityöharrastuksen elinehtona on sekä tekniikan ja käyttötarkoitusten modernisointi että harrastuksen popularisointi. Modernisoinnin olen ymmärtänyt lisääntyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Popularisointi sen sijaan ei ole onnistunut.
Vanhaa ei pidä hylätä, mutta sen rinnalle tarvitaan luovaa ajattelua materiaalin ja sovellusten suhteen. Yhtenä keinona tähän on toiminut pitsin tuominen eri muodossa niille, joita se ei ennestään kosketa. Vastauksena pitsin laajentumiselle suurelle yleisölle näen sen tuomisen arkielämään, esimerkiksi pukeutumiseen ja sisustamiseen, jotka toimivat monien ihmisten kohdalla identiteetin muodostajina. Enkä tällä tarkoita, että kaiken pitäisi olla nyplättyä, vaan että pitsi voidaan tuoda ideana, kuviointina tai muuten sisällöllisesti erilaisiin tuotteisiin.
Lähes kaikki vaatetukseen liittyvät pitsit ovat naisille suunnattuja, joten erilaisille miesten pitsivaatteille on kysyntää. Pitsisolmioiden ja t-paitojen avulla yritän tavoittaa sitä toista puoliskoa väestöstä, joka ei tilastollisesti ole niin innostunut pitsistä.
Pitsiviikolla olen törmännyt lukuisiin minua paljon taitavampiin nyplääjiin ja mitä loistokkaampiin näyttelyihin. Asia ei ollut minulle yllätys, vaikka joissain tapauksissa en olisi uskonut, miten upeita asioita nypläämällä voikaan tehdä. Joka tapauksessa verrattuna näihin ammattilaisiin olen onnistunut keräämään laajalti mediahuomiota sekä pitsin jalkauttajana fillarinyplääjän ominaisuudessa että pitsisolmioillani - tämäkään ei ollut yllätys.
Kiitosta onkin tullut sekä tavallisilta kaduntallaajilta että alan harrastajilta juuri siitä, että olen tuonut pitsin lähemmäksi tavallisia ihmisiä Pitsiviikon aikana.
Kiitän saamastani palautteesta ja koen sen kannustuksena jatkaa samalla tiellä. Siinä apuna toimivat tänään ostoskoriini eksyneet AR-Puusorvaamon valmistama limppu-mallinen nypläystyyny sekä langat Jatan Aitasta. Mielessä hahmottuu mm. nyplätty stetson-tyyppinen hattu - naisille kun hattuja on jo vaikka millä mitoilla, mutta miehille ei, joten katson tehtäväkseni korjata tämä maailmaa järkyttävä suuri epäkohta.


