Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Länsi-Suomessa 20.2.2011
Puukko ja Facebook ovat molemmat työkaluja, joita voi käyttää eri tarkoituksiin. Rinnastus on kömpelö, mutta havainnollistanee asiaa. Puukon käyttöä oppii toki yksin kokeilemalla, mutta siinä voi syntyä haavoja ja niistä jää arpia. Ovatko sosiaalisen median palvelut työkaluja, joita oppii itsestään?
Samalla lailla kuin en jättäisi veljeni kuusivuotiasta esikoista yksin puukon kanssa samaan huoneeseen, en myöskään loisi omalle isälleni Facebook-tunnusta ja jättäisi häntä heitteille sen kanssa yksin.
Netin eri palvelujen, eritoten nk. sosiaalisen median kohdalla ongelma kumpuaa niiden viihteellisestä luonteesta, jonka vuoksi niitä on vaikea mieltää vakavasti otettaviksi ja käyttäytyminen onkin sitten mitä sattuu.
Netti avaa aivan uuden maailman sille, joka sitä haluaa ymmärtää. Nykypäivän aktiivinen lukutaito kuitenkin korostaa lukijan vastuuta. Perinteisen median kohdalla olemme voineet luottaa sisältöä tuottavaan toimitukseen, sillä onhan lopulta olemassa päätoimittaja kantamassa vastuuta todenmukaisuudesta ja riippumattomuudesta.
Enää ei riitä, että osaa arvioida lukemansa luotettavuutta ja kirjoittajan tarkoitusperiä. Netissä jokainen meistä on sisällöntuottaja ja sen mukana tulee koko joukko vaatimuksia. Kirjoitamme sitten blogiin, keskustelupalstalle tai kaverin FB-seinälle kommenttia, niin meidän pitää tuntea sananvapautta unohtamatta yksilönsuojaa. Käyttäessämme toisten tuottamaa sisältöä tarvitaan tekijänoikeuksien tuntemusta. Ennen kaikkea on pystyttävä arvioimaan käyttämiensä lähteiden luotettavuutta.
Toki ennen vanhaankin koulussa opeteltiin kirjoittamaan mielipidekirjoituksia. Jos oppi ei mennyt perille, ei se ollut niin vaarallista, koska harvempi tuli koskaan kirjoittaneeksi mitään lehteen. Nykyään lähes jokainen 9.-luokkalainen on kirjoittanut jotain nettiin. Eikä sisällöntuotanto rajoitu vain tekstiin, vaan pitää sisällään myös kuvat ja videot.
Koulumaailma voi ja joutuukin muuttumaan, mutta miten käy jo koulunsa päättäneille? Mistä ja miten he oppinsa saavat? Tällä hetkellä kantapään kautta, ainakin sen perusteella, että uutisista saa lukea käräjillä käsiteltävistä nettikirjoitteluista.
Yksi suurimmista ongelmista verkossa on kuitenkin oma laiskuutemme. Kuinka moni jaksaa lukea jokaisen palvelun käyttöehdot läpi ennen rekisteröitymistä? Lisäksi yhteisöpalvelujen kohdalla on suositeltavaa heti rekisteröitymisen jälkeen uhrata tovi jos toinenkin palvelun asetusten läpi kahlaamiseen, jotta on tietoinen miten ja kenelle oma käyttäytyminen näkyy verkossa. Vikaa on työkaluissa, mutta niin on käyttäjissäkin.
