Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. syyskuuta 2011

Matkalla

Kohdetta ei liene vaikea arvata.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kotikansainvälistymistä

Palatessani sunnuntai-iltana juhannuksen mökkireissulta kotiin huomasin kotitaloni vieressä karttaa ahkerasti tutkiskelevan polkupyörämatkaajan. Kun fillarissa oli kuitenkin yhteensä kuusi kovempaan käyttöön tehtyä polkupyörälaukkua asiantuntevasti kiinnitettynä, niin saattoi tyhmempikin päätellä, ettei miekkonen ollut ihan lyhyellä matkalla. Ja kun otetaan huomioon, ettei matkalainen näyttänyt ihan monokulttuurimme edustajalta, niin ajattelin tehdä päivän hyvän työn ja mennä kysymään turistilta, voisinko olla jotenkin avuksi, in English of course.

Saksalaiseksi Norbertiksi esittäytynyt mies kertoi harmissaan, että etsi kartalta leirintäaluetta, koska tietojensa mukaan bed & breakfasteihin ei enää kyseiseen, kovin myöhäiseen kellonaikaan päässyt eikä hotellien hinnoittelu oikein kuulunut budjettiin. Niinpä hän sitten kysyi, tiedänkö edullisia majoituksia tai missä tämä leirintäalue oikein sijaitsee.

Kun olen itsekin yhtä ja toista reissuilla kokenut ja saanut vastaanottaa ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, päätin tarjota Norbertille yösijan kotoani, maksutta tietenkin. Siinä kun päästiin paremmin jutun alkuun niin keksin sitten tarjota miehelle kunnon annoksen suomalaisuutta ja kävin pistämässä saunan kuumaksi. Pari olutta kylmään ja saunan lämpeämistä odotellessa sitten lyhyt kävelykierros Vanhaan Raumaan.

Mukulakivikatuja seurannut sauna oli napakymppi - olihan se samalla myös Norbertin ensimmäinen suomalainen sauna - eivätkä tervaoluet jääneet kauaksi aikaa pulloon happanemaan. Saunomisen jälkeen asunnolle kävellessämme saksalainen halusi jotenkin kuitenkin kiittää ystävällisyydestäni ja vaikka tarjota minulle ruoan, joten kävelytin hänet siihen ainoaan paikkaan, joka sunnuntai-iltana on enää auki: Santun autogrillille. Onhan se kunnon suomalainen snägärimättö jo itsessään myös kokemuksen arvoinen asia, joten kun minä mutustin pekonihampurilaistani ahmi Norbert megahampurilaistaan lausahtaen, että on muuten McDonaldsia huomattavasti parempaa.

Norbert Autogrillillä megahampurilaisen kera.

Mies jatkaa maanantaina aika pian matkaansa (Saksa-Puola-Ruotsi-Ahvenanmaa-Rauma-Helsinki-Saksa), mutta sovimme silti, että ennen lähtöä käydään autollani pyörähtämässä pikapikaa Sammallahdenmäen pronssikautisella hautakiviröykkiöllä. Rauman kahdesta Unescon maailmanperintökohteesta se paremmin tunnettu eli Vanha Rauma oli kuitenkin se varsinainen syy, mikä Norbertin juuri Raumalle oli ajanut, joten olisihan se ollut sääli jättää mies ilman sitä toistakin kokemusta. Olisi hän voinut sinne pyöräilläkin, mutta totesi saavansa fillarointia muutenkin ihan riittävästi, ettei tuo autoajo häntä haittaa. Varsinkin kun aikataulu oli hänellä itse asiassa varsin tiukka.

Näin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiin, saa mielenkiintoisia kokemuksia ja jotain muisteltavaa myöhemmäksi, kun kohtaa asiat ja ihmiset avoimin mielin eikä säikähdä ihan vähästä. Tunne oli taas kerran positiivisesti molemminpuolinen.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Matka Vadstenaan

Koska matkantekoni on toisinaan aika epämääräistä, on viisasta kirjoittaa vasta kun matka on onnistuneesti tehty. Helpoin tapa matkustaa on usein myös tylsin, ja minähän tunnetusti en tee asioita helpoimman kautta.

Mutta ensin pieni tiivistys, mistä on kysymys. Lähdin Vadstenaan osallistuakseni nypläyskurssille. Asia tuli eteeni viikko sitten torstaina ja päätös piti tehdä perjantaina. Nopean toiminnan miehenä muutin juhannussuunnitelmat mökkeilystä Ruotsin-matkaan. Perjantaina 25.6. töiden jälkeen suuntasin kulkuni Helsinkiin, josta jatkoin lauantaina lentäen Tukholmaan. Fiksua olisi ollut ottaa lento Norrköpingiin, joka on yli 100 km lähempänä Vadstenaa kuin Tukholma. Paha vain, että jos alkaa etsiä lentoja viikko ennen lähtöä, ei halpoja vaihtoehtoja juuri ole. Kuitenkin aktiivisen etsinnän jälkeen löysin kohtuuhintaiset liput välille Helsinki-Tukholma-Helsinki: lähtö lauantaina 26.6. ja paluu sunnuntaina 4.7.2010.

Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Koska lähtö ajoittui jo lauantaille ja perillä pitää olla vasta sunnuntai-iltana, päätin tehdä reissusta samalla pienen elämysmatkan hieman samaan tapaan, mitä olen kotimaan sisällä tehnyt jo useasti: matkustan liftaten.

Onnekseni sain ikkunapaikan, että sai otettua pakollisen ilmakuvan.
Saavuin Tukholmaan lauantaina paikallista aikaa klo 12.00. Tavoitteenani oli päästä lauantain aikana ainakin Norrköpingiin asti (matka n. 160 km), josta jatkaisin sunnuntaina Vadstenaan (matka n. 90 km). Koska varsinaista kiirettä ei ollut, päätin kiertää ensin Tukholman vanhan kaupungin kautta turistia leikkien, ennen kuin suuntaisin kohti varsinaista päämäärää.

Random-kahvila Tukholman vanhassa kaupungissa. 

Kierreltyäni aikani vanhassa kaupungissa ja kiskottuani pullakaffet jatkoin matkaa kohti etelään vievää E4-tietä. Kävellessä huomioni kiinnittyi lukuisiin polkupyöräkaistoihin, joita ihailin hivenen kateellisena. Miksei meillä Suomessa ole vastaavia, edes Helsingissä? Oulua on kehuttu pyöräily-ystävällisenä kaupunkina, mutta siitä minulla ei ole ensi käden kokemuksia. Rauma sen sijaan valittiin tänä vuonna vuoden pyöräilykaupungiksi. Tosin omasta mielestäni Raumalla tapahtuva runsas pyöräily johtuu vain lyhyistä välimatkoista eikä pyöräilyä suosivasta liikennesuunnittelusta. Yksi keskustan pyöräkaista ei tilannetta vielä paljoa muuta.

Joka tapauksessa Tukholmassa erityisen hienoa oli se, että siellä oli erityisiä polkupyörän renkaantäyttöpisteitä. Toistin itselleni: miksei Suomessa ole tällaisia?

Kumi tyhjänä? Ei hätää, sillä Cykelpump auttaa!
Saavuttuani kaupungin laidalle etsin hyvän liftauspaikan ennen moottoritietä ja kas kummaa, kesti aika lailla kaksi minuuttia kun jo auto pysähtyy kohdalleni. Keski-ikäinen pariskunta Lars ja Ulrika ottavat minut kyytiin. Matkamme on samansuuntainen Norrköpingiin asti, joten lauantain tavoitteeni on täytetty ennätysajassa. Koska kello ei ollut vielä paljoa mitään, päätin yrittää jatkaa matkaa, kenties Linköpingiin asti. Tai vaikka Vadstenaan, jos tuuri käy.

Tässä välissä mainittakoon, että aina lähtiessäni peukalokyytireissulle, on minulla mukanani retkivarusteet metsässä yöpymiseen sekä ruokaa ja juomaa vuorokaudeksi, koska kyyti ei ole koskaan takuuvarmaa, vaan pitää varautua pahimpaan. Toki tämä lisää kannettavan tavaran määrää, mutta ainahan sen voi ottaa vaikka kuntoilun kannalta kun kantaa painavaa rinkkaa.

Joka tapauksessa pääsin Larsin ja Ulrikan avulla Norrköpingin taajama-alueen ulkopuolelle, E4-tien varrella olevalle huoltoasemalle, jossa suoritin oman ravintotankkaukseni ja jatkoin liftaamista. Tällä kertaa onni ei suosinutkaan minua, vaan sain odottaa seuraavaa kyytiä yli kolme tuntia.

Apu saapui kolmekymppisen Ronnyn muodossa. Miekkonen oli matkalla Jönköpingiin vanhempiensa luokse. Katsottuamme karttaa Ronny totesi, ettei Vadstenan kautta kiertäminen aiheuttaisi kovin suurta lisämatkaa, joten hän päätti viedä minut perille saakka. Miekkonen oli aivan upea tyyppi muutenkin, eikä matkan aikana syntynyt yhtään hiljaista hetkeä, kun juttua riitti vaikka mistä.

Juhannuspäivän iltana olin sitten perillä määränpäässäni Vadstenassa. Koska majoitusvaraukseni Vadstenassa folkhögskolanin asuntolaan alkoi vasta sunnuntaina, tein kuten kuka tahansa partiopoika ja majoituin metsään. Siitä operaatiosta en tarkempia tietoja tässä sepusta, mutta sanottakoon, että oli elähdyttävää pitkästä aikaa päästä luontoon yöpymään.

Näkymä asuntolahuoneeni ikkunasta.
Nyt olen sitten onnellisesti majoittunut koulun asuntolaan. Oman huoneen lisäksi minulla on oma kylppäri, ainoastaan miellyttävän tilavan tupakeittiön joudun jakamaan muutaman muun tyypin kanssa. 

Pyhän Birgitan patsas
Paikkana Vadstena on aivan upea! Idyllinen pikkukaupunki, jossa on paljon vanhaa rakennuskantaa, 1300-luvulla rakennettu birgittalaisluostari sekä renessanssiajan linna. Muutakin on, mutten ole vielä ehtinyt niin paljoa perehtyä nähtävyyksiin. Kaupunki sijaitsee Ruotsin toiseksi suurimman järven, Vätternin rannalla. Asuntoni ulko-ovesta on rantaan n. 30 metriä ja uimaan pääsee suoraan, sillä juuri siinä kohtaa on uimaranta. 

Huomaa, että Vadstena on pitsikaupunki.
Opiskelu kestää maanantaista perjantaihin, puoli yhdeksästä kymmenen yli viiteen - maanantai ja perjantai tosin hivenen kevyempinä versioina. Toisin sanoen minulle jää myös aikaa tutustua paikkakuntaan päivittäisten opintojen jälkeen. Lounastauko kestää puolitoista tuntia, joten silloinkin ehtii käymään niissä paikoissa, jotka sulkevat aikaisin, kuten Vadstenan linna.

Perjantai huipentuu suureen nypläyspäivään, jolloin täkäläinen pitsiyhdistys järjestää suuren tapahtuman, jossa nyplääjät sijoittuvat tietyn kadun varteen nypläämään ja ohjelmaa on jos jonkinlaista. Siinä sitä riittää turisteilla ihmettelemistä! Harmi vain, etten itse pääse leikkimään tuolloin turistia kameran kanssa, sillä olen itse nypläämässä. Vähemmän villi arvauksen on, että olen porukan nuorin ja ainoa mies. Saas nähdä, olenko oikeassa.

Kaupunkijuna. Pitänee joku päivä hypätä kyytiin, jos hinta ei ole ihan silkkaa ryöväystä.

Kuvia reissusta ilmestyy aina silloin tällöin Flickrin settiin En resa till Vadstena.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Aina on tilaa yhdelle

Päivän sitaatti

Tapahtuipa kerran pääkaupunkiseudulla. Täpötäydessä aamujunassa konduktööri kevensi tunnelmaa:
Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan: sopu sijaa antaa, toivottavasti matkustavat käyttävät Rexonaa, kuulutti konduktööri iloisena
Lähde: Vartti.fi

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Pikavuoro

Joku minua fiksumpi voisi kertoa, miksi pikavuoro Raumalta Nokialle kestää 2 h 5 min mutta sama reitti pikavuorona Nokialta Raumalle 2 h 20 min.

Veljeni tarjosi selitykseksi eri pysäkkejä, mikä voi hyvinkin olla oikea selitys. Vaikka reitti tietä pitkin on sama, on eri puolin tietä eri pysäkit.

Edit: Molempiin suuntiin mennessä on Huittisissa vaihto. Nokialle mennessä vaihtoyhteys jatkaa välittömästi, Raumalle mentäessä on viiden minuutin odotus ennen jatkoa. Tämä tasoittaa sen verran, että vaihdon huomioiden Rauma-Nokia on enää 10 minuuttia nopeampi kuin Nokia-Rauma.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Kimppakyytiä

Julkishallinto se jaksaa aina hämmästyttää, tällä kertaa hyvällä tapaa. Teppo tästä jo linkkiloki-syötteessä kirjoittikin, mutta nostanpa minäkin tämän esille. Nimittäin pieni mutta piskuinen Nummi-Pusulan kunta tarjoaa nettisivuillaan kimppakyytipalvelua.

Voitteko uskoa?

Sinänsä kimppakyytipalvelu on juuri Nummi-Pusulalle looginen. Kunta sijaitsee logistisesti ajateltuna aika hyvässä paikkaa. Silti tuntuu mahtavalta, että tämmöisiinkin, kunnan kannalta mitättömiin ja merkityksettömiin asioihin panostetaan (vaikka ei tuon palvelun kyhääminen osaavalle koodarille ole kummoinen suoritus).

Vaikka toisaalta uskallan epäillä, että palvelu on syntynyt jonkun aatteellisen koodarin toimesta. Villi arvaukseni on, että kunnan palveluksessa on ollut joku ideologinen nörtti, joka on halunnut tämän palvelun tehdä. Kun siitä ei kunnalle synny varsinaisia kustannuksia, niin se on sitten saanut siunauksen. Anteeksi kyynisyyteni, mutta en usko, että ainakaan virkamiesten aloitteesta tuota on tehty.

Korjatkaa jos olen väärässä.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Bussimatkat tehokäyttöön

Helsinki-Rauma-välin kulkemiseen menee vuorosta riippuen aikaa 3 h 30 min ja 4 h 30 min verran. Tämänpäiväinen suora yhteys sattuu sopivasti olemaan nopein mahdollinen eikä aikaa mene kuin tuo kolme ja puoli tuntia.

Koska tätä väliä tulee sahattua molempiin suuntiin kerran viikossa, niin ajan tehokas hyötykäyttö on vain järkevää. Tähän asti olen matkalla lukenut lähinnä uutisia ja blogeja verkosta sekä kirjoja ihan perinteisessä mielessä. Ehdin jo olla ahkera ja lainasin viime viikolla Johdatuksen laadulliseen tutkimukseen. On tuota tenttikirjaa jo jonkin verran tullut luettuakin jopa bussissa.

Lisäksi erilaisten käsityöprojektien suunnitteleminen on ollut tämänpäiväisen matkan ykkösteema. En nyt pahemmin vielä siitä kirjoita, koska asiat ovat niin keskeneräisiä. Sitten kun siitä kirjoitan, niin tarkemmin tuonne thorstrom.com-sivustolle, jonka väsääminen on vielä pahasti kesken.

Kahtena kestosuosikkinani täytyy bussimatkojen kohdalla mainita vielä käsitöiden tekeminen ja nukkuminen. Harmi vain, että käsitöistä oikeastaan neulominen ja virkkaaminen ovat ainoita soveltuvia, joten täytyypä koittaa keksiä jokin projekti matkoille.

Onneksi nettiyhteys pelaa mokkulan avulla, joten bloginkin päivittäminen onnistuu.