Vakituinen asuminen muualla kuin opiskelupaikkakunnalla on ilmeisen hyödyllistä. Kun ei voikaan välttää tenttiin lukemista esimerkiksi kotitöiden tekemisellä tai muulla näpertelyllä, tulee uppouduttua kirjan pariin paljon helpommin ja useammin.
Lukemista edesauttaa vielä semmoinen mielenkiintoinen havainto, että esimerkiksi
Johdatus laadulliseen tutkimukseen on itse asiassa oikein kiinnostavaa luettavaa. Samoin
Tieteellisen tutkimuksen perusteet ihan kutkuttaa.
Muutenkin on fiilis edelleen korkealla opintojen suhteen. Viimevuotinen viransijaisuus on antanut uutta näkökulmaa ja kiinnostusta opintoihin niin, että olen sisäisesti motivoitunut oppimaan.
Rehellisesti sanottuna kuuluin pitkään niihin opiskelijoihin, joita ei pääaine paljoa kiinnostunut mutta jotka halusivat kuitenkin tutkinnon. Luokanopettajankoulutuksen suurin ongelma onkin se, että opiskelijat haluavat alan töihin, mutta eivät näe kasvatustieteellisten opintojen osuutta kovin tärkeänä opettajuutensa rakentamisessa. Monet arvottavat monialaiset opinnot kasvatustiedettä tärkeämmäksi, koska monialaisissa käydään läpi luokilla 1-6 opetettavien aineiden sisällöt. Kasvatustieteen opinnot koetaan irralliseksi luokanopettajan arjesta.
Ristiriitaista?
Epäilyttävää on ainakin se, että juuri nyt minua kiinnostaa kasvatustieteellinen tutkimus enemmän kuin luokanopettajan työ. Hieman kärjistettynä: Onko kerettiläinen kokenut kääntymyksen?
Sain eilen laadullisen tutkimuksen luennolla observointimenetelmiä käsitellessä omasta mielestäni hyvän tutkimusidean. Ajatus lähti siitä, että pidin observointia hyvänä aineistonkeruumenetelmänä ja mietin, miten observointia voisi harrastaa kahvilassa istumalla (ja kahvia juomalla...).
Heitin keksimäni aiheen ja pari tutkimusongelmaa luennoitsijalle luennon päätteeksi - enemmän vitsillä kuin tosissani, sillä aiheeni oli perin epätavallinen. Enkä ollut siinä vaiheessa sitä miettinyt vielä kovin vakavissani. Luennon jälkeen kävin kahvilla ja jatkokehitin ideaa käydessäni dialogia erään aatetoverin kanssa.
Kahvin jälkeen oli tiedossa toinen luento. Tilastotiedettä käsittelevä luento ei ollut anniltaan sitä kuuminta hottia, joten kuuntelin toisella korvalla ja samalla hahmottelin sähköpostiini tätä tutkimusideaani sanoiksi - ajatuksenani siis postittaa ne edelliselle luennoitsijalle, jonka innoittamana ajatuksen sain.
Kuvailin ideani luennoitsija L:lle lyhyesti ja pistin sen hänen sähköpostinsa tukkeeksi kysyen samalla viestissäni, että olisiko tässä potentiaalia aiheeksi.
Myöhemmin samana päivänä sain vastauksen kysymykseen:
Lyhyesti sanottuna: olisi. Itse asiassa juuri tuollaiset jutut ovat tällä hetkellä suuren mielenkiinnon kohteena käyttäytymistieteissä.Koska tässä vaiheessa lukijaa kiinnostaa aiheeni, niin kerrottakoon sitten sekin:
* * *
Opiskelun ja opettamisen hiljaisen tiedon siirtyminen opiskelijayhteisössä - case study Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijakahviosta (Kuppila)Tutkimusongelmia:
- mitä opiskelustrategioita yhteisössä siirtyy?
- miten asenteet siirtyvät?
- mitä tietoja tai käytännön taitoja yhteisön kautta saavutetaan, mitä ei institutionaalisen opetuksen ja ohjauksen kautta siirry?
- miten yhteisö vaikuttaa opettajaksi kasvamiseen, ammatti-identiteettiin ja opetusihanteisiin sekä ideologiaan?
- opetusmenetelmien ja oppitunti-ideoiden siirtyminen?
- kasvatusfilosofiset keskustelut yhteisössä?
* * *
Kommentteja otetaan vastaan. Ideaa pyydetään olemaan varastamatta, jos tästä vaikka kehittäisi jotain :)
(Rauman opettajankoulutuslaitosta huonosti tunteville tiedoksi, että opiskelijakahvio Kuppila on Seminaarinmäen sydän, sielu ja tunteet. Faktatietoa Kuppilasta sitä ylläpitävän opiskelijayhdistys
Opekas ry:n nettisivuilta.)
