Opetusministeriön tuore
selvitys kertoo, että 82 prosenttia koulutuksen järjestäjistä pienensi ryhmäkokoja lisärahoituksella. Suurta mediaseksikkyyttä nauttinut 16 miljoonan euron lisärahoitus perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi kuulostaa kuitenkin pikkusummalta, kun lukua miettii tarkemmin. Selvityksessähän
kävi vain ilmi, miten rahat oli kohdennettu eikä niinkään se, mitä sillä saatiin aikaan tai ei saatu aikaan.
Tehdäänpä pientä matematiikkaa. Lisärahaa tuli 16 miljoonaa euroa.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 oli toiminnassa 3174 peruskoulua, joiden opetuksessa oli yhteensä 561100 oppilasta.
Edelleen vuonna 2008 koko maan
opetusryhmien koon keskiarvo oli 19,57, joten siitä saadaan laskettua, että opetusryhmiä on tilastollisesti noin 28671 kappaletta. Näin ollen rahaa per opetusryhmä tuli suunnilleen 558 euroa. Huomatkaa, että tuo keskiarvollinen summa on ministeriön lisätuki yhtä ryhmää kohden koko vuoden ajalle. Eikä ole näyttöä siitä, että tuota rahaa olisi tulossa jatkossa uudestaan määrällisestä korotuksesta puhumattakaan.
Kuten selvitys kertoi, 82 prosenttia koulutuksen järjestäjistä pienensi ryhmäkokoja tuolla huikealla lisärahoituksella. Jos oletetaan, että rahat olisi kohdennettu lisätuntien järjestämiseen, jotka hoidettaisiin tuntiopetuksena, niin mietitäänpä paljonko suunnilleen tuolla 588 eurolla lisäopetusta saa.
Tässä vaiheessa moni opetusalan palkkausta tunteva tajuaa, että on hyvin vaihtelevaa, miten tuo lisäopetus järjestetään. Hoidetaanko se virassa olevien opettajien ylitunteina vai järjestetäänkö erillisellä tuntiopettajalla, vaikuttaa kustannuksiin. Mikä oppiaine on kyseessä ja opetetaanko ylä- vai alakoulussa, ovat myös yhtälön tärkeitä osia. Eri asia on myös se, paljonko lisäopetuksen hoitava opettaja saa palkkaa ja miten paljon tämä lisäopetus maksaa opetuksen järjestäjälle. Ymmärrettävästi tämä jälkimmäisin lukema on laskuissani se tärkein.
Koska olen jo aikaisemminkin pelannut keskiarvoilla ja tarkan summan laskeminen muutenkin olisi mahdotonta, oletetaan että yksi lisätunti maksaa opetuksen järjestäjälle työntekijämaksut huomioiden 35 euroa per tunti. Koska yhtä opetusryhmää kohden tuli lisärahaa 558 euroa, saa tuolla summalla yhteensä 16 tuntia lisää opetusta - koko vuoden aikana. Vuoden aikana on noin 36 kouluviikkoa, joten viikkoa kohden tulisi lisää opetusta yhdelle opetusryhmälle 0,44 tuntia eli 27 minuuttia. Huikeaa.
Ettei menisi kokonaan omaksi spekulaatiokseni, otetaan mukaan muutamia ministeriön selvityksen lukuja. Tästä lisärahasta 69,4 prosenttia koulutuksen järjestäjistä käytti rahoituksen kokonaan opetusryhmien pienentämiseen. Osittain rahat käytti 12,7 prosenttia ja - sokerina pohjalla - peräti 17,9 prosenttia ei käyttänyt ministeriön opetusryhmien pienentämiseen tarkoitettua rahaa lainkaan tarkoitukseensa. Loistavaa.
Ne jotka rahaa käyttivät, saattoivat kohdentaa sen usealla eri tapaa. Koko maan koulutuksenjärjestäjistä 30,2 prosenttia lisäsi yleisopetuksen ryhmien määrää, 35,4 prosenttia lisäsi jakotunteja, 11,9 prosenttia lisäsi erityisopetuksen tunteja ja kategoriaan "muu" meni 22,5 prosenttia.
Näiden lukujen valossa ei mielestäni voida päätyä kuin yhteen lopputulokseen: lisärahoituksen vaikutukset olivat marginaaliset, suorastaan olemattomat. Toki lisärahoitus oli oikeansuuntaista, varmaan koko elinikäni aikana ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, mutta tuo 16 miljoonaa euroa oli ikävä kyllä vain pieni pisara opetuksen suuressa valtameressä.
Kyynikko minussa sanoo, että tuolla 16 miljoonalla kiillotettiin vain poliitikkojen keulakuvia. Voivat ainakin nyt sanoa, että jotain on tehty. Nollatoimenpiteitä, sanon minä. Pah!
