Pitsinnypläystä televisiossa

Huomio huomio! Virittäkää digivastaanottimenne Yle TV1 -kanavalle perjantaina 25.2.2011 klo 18.30-19.00. Tuolloin näköradiosta tulee ohjelma Puoli seitsemän, jossa myös allekirjoittanut esiintyy muutaman minuutin pätkän verran. Aiheena on - yllätys yllätys - pitsinnypläys, mutta aikaisemmista esiintymisistä poiketen hieman erilaisen raikkaalla tavalla.

Lähetys on nähtävillä viikon verran myös Yle Areenassa. Uusinnat tv:ssä maanantaina 28.2. klo 5.55 ja 14.30.

Mustavalolampun vaikutus

Rikossarjoja televisiosta katsoneet ainakin tietävät mustavalolampun vaikutukset. Lamppu tuottaa lähes vaaratonta UV-A-säteilyä, joka saa tietyt materiaalit säteilemään näkyvää valoa.

Olin eilen Rauman taidemuseolla Keskellä ei mitään -näyttelyn avajaisissa (Yle), jossa yksi huone oli valaistu ainoastaan mustavalolamppujen avulla. Tilaan kakkupapereista tehty installaatio hohti taianomaisesti ja houkutteli kävijöitä ihastelemaan saksassa asuvan japanilaistaiteilija Mizuho Matsunagan teosta. Matsunaga on tuttu viime Pitsiviikolta Pruutmestarskaan tekemästään Sweet landscape - Makea maisema -teoksestaan.

Tämän lyhyen alustuksen seurauksena voisin päästä vihdoin itse asiaan. Minulla sattui näet olemaan hupparini alla Pitsikeskus Emelian t-paita, jossa painatus oli poikkeuksellisesti valkoisella värillä, kun t-paita itsessään oli myös valkoinen. Koe-erää enempää paitoja ei tuolla konseptilla tehty, koska kuvio ei oikein näy. Pimeään huoneeseen saavuttuani rupesin ihmettelemään, kun puoliksi auki olevan hupparin alla oleva t-paita näytti hieman omituiselta. Tajusin, että kuvio tulee esiin juuri UV-valon takia. Alla havainnekuva.

Emelia-paita normaalissa valossa (vas.) ja UV-valossa (oik.).

Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan Keskellä ei mitään -näyttelyyn, joka jatkaa Rauman taidemuseon jo vuodesta 1971 alkanutta ansiokasta lapsille kohdennettujen näyttelyjen sarjaa. Soveltuu äärimmäisen hyvin myös aikuisille.

Miesaskartelua

Piti ihan tarkistaa, oliko päivän sitaatin kirjoittaja sama heppu, joka teki maaliskuussa jutun nypläämisestäni. Kirjoittajan nimeä ei mainita, mutta ainakin juttu alkaa perin tenhoavasti:

Tuntuuko pitsinnyplääminen turhalta nysväämiseltä? Käykö piparien pyörittämien hermoille? Jos näin on, niin mies, askartele itsellesi ikioma perho!

Vastahan viime viikolla tuli pipareitakin pyöriteltyä. Tai enimmäkseen kyllä katsoin sujuvasti vierestä, mutta toimin uunivahtina ja kuorrutin ahkerasti.

Lähde: Satakunnan Kansa - Viikon video: Miesaskartelua näppäränäppisille

Kansalaisuustesti

Päivän sitaatti onkin nimimerkki Vonpeen blogista, jossa tämä parodisoi maahanmuuttoviraston suunnitelmia ottaa käyttöön kansalaisuustesti.

Kuulet uutisista, että pitsinnyplääjä heitti ukkoansa nypylällä.

Miten toimit?

A. Koska en itse harrasta nypläystä, voisi koko lajin kieltää. Jos tuollaista yltiöväkivaltaista lajia ei pystytä suoraan kieltämään, tulisi sen harrastaminen tehdä äärimmäisen hankalaksi ja kalliiksi. 

B. Nypläys on hieno laji, eikä yhden ihmisen sekoaminen ole välineen vika.

C. Siellä missä on ladattu nypylä, tehdään mahdollisesti pitsiä.

Lähde: Kansalaisuustesti

Nypläyksestä Uudenmaan uutisissa

Vaikka olinkin päättänyt pitää käsityöjutut thorstrom.com:ssa ja muun kirjoittamisen täällä, niin pakkohan tätä on mainostaa myös täällä.

Uudenmaan paikallisuutislähetyksessä 12.8.2010 Yle TV2:ssa oli pieni juttu meikäläisen nypläyksistä ja vähän muutakin. Lähetys on nähtävillä Areenalla 12.9.2010 asti.

Valintojen maailma

Nyt kun Pitsiviikko on tältä vuodelta loppumaisillaan voi sopivasti onnitella itseään ja kaikkia muita tavalla tai toisella osallistuneita sangen onnistuneesta tapahtumasta. Aivan hirvittävä määrä ihmisiä on seisonut sen takana, että Raumalla olisi jokaiselle jotain tarjoava moderni, mutta perinteitä kunnioittava kaupunkifestivaali. Tavoite on saavutettu ja nyt on aika hengähtää.

Tietyillä tahoilla ruvetaan jo nyt kartoittamaan, miltä ensi vuoden tapahtuma voisi näyttää. Tämän vuoden kokemuksia kirjataan ylös opiksi tulevaa varten. Hyvä niin, sillä aina on parantamisen varaa. Omakohtaisesti olen kohdannut asian niin, että minulta on kysytty, että mitäs ensi vuonna. Valitettavasti siihen olen voinut vain todeta, että jotain tulee näytille, mutta miestä ei kyllä näy paikalla.

Elämä kun on valintojen maailma ja ensi vuodeksi olen valinnut partion pitsin sijaan. Tiedossa on partiolaisten maailmanlaajuinen suurleiri eli jamboree, joka on seuraavaksi länsinaapurissamme Ruotsissa. Valinta ei tietenkään ollut helppo, mutta kun Pitsiviikko on joka vuosi ja jamboree vain kerran neljässä vuodessa niin vaakakuppi kääntyi aika pian partion suuntaan.

En ala luettelemaan latteuksia esimerkiksi siitä, mikä ei yhtä miestä kaipaa, mutta toteanpa olevan ehkä vain hyväksi paikallisille, että saavat yhden taukovuoden naamavärkkini näkemisestä. Sikses jotain hyvääkin siis.

Pitsifillari

IMG_7683
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Uljas menopelini, jolla huristelen fillarinyplääjänä. Enemmän kuvia Flickrissä.

Huomatkaa edessä oleva etutavarateline. Sen hankkiminen pyörään ei ollut nimittäin ihan yksinkertainen juttu. Telineelle syntyi tarve, kun fillarinyplääjänä minun tarvitsee kuljettaa nypläystyynyä, jota kokonsa ja muotonsa vuoksi on äärimmäisen hankala rahdata pyörällä. Taakse tavaratelineen päälle laitettuna se ei olisi kovin varma. Samalla se myös hankaloittaisi satulalaukuille pääsyä.

Siksipä päädyin etsimään netistä uutena tai käytettynä etutavaratelinettä. Tiesin niitä olevan, kun olin jossain nähnytkin. Ja käyttäähän Puolustusvoimatkin pyörissään etutelineitä.

Suomalaiset kaupat tuntuvat kaikki lopettaneen moisten kapistusten myynnin, mutta Hollannista saisi toki tilattua. Sian ostaminen säkissä ja korkeat toimituskustannukset ajoivat pidättäytymään kotimaisissa vaihtoehdoissa, joita en tosiaan löytänyt yhtään.

Sitten töissä kahvikupin äärellä työkaveri vinkkasi, että paikkakunnalla on työpaja, jossa tyypit tekee vähän kaikkea metallista. Otin puhelinsoiton ja selvittelin asiaa. Pian olinkin jo tekemässä teknistä piirustusta, millainen etutavarateline minulle rakennettaisiin.

Pari viikkoa meni ja pian pyörääni koristi tukeva ja taatusti kotimaista alkuperää oleva teline. Veikkaan, että muu pyörä hajoaa ennen telinettä. Kiitos vain Porvoon EduPolin metallipajalle!

Rungon pitsikoriste on puolestaan tehty yhdestä isosta ulkomainosteippiarkista, jonka teetin porvoolaisella Laser-Riimikolla. Isosta arkista leikkasin oikean muotoisia paloja ja varovasti käsin kiinnitin ne pyörään. Ihan onnistuneesti, vaikka itse sanonkin.

Matka Vadstenaan

Koska matkantekoni on toisinaan aika epämääräistä, on viisasta kirjoittaa vasta kun matka on onnistuneesti tehty. Helpoin tapa matkustaa on usein myös tylsin, ja minähän tunnetusti en tee asioita helpoimman kautta.

Mutta ensin pieni tiivistys, mistä on kysymys. Lähdin Vadstenaan osallistuakseni nypläyskurssille. Asia tuli eteeni viikko sitten torstaina ja päätös piti tehdä perjantaina. Nopean toiminnan miehenä muutin juhannussuunnitelmat mökkeilystä Ruotsin-matkaan. Perjantaina 25.6. töiden jälkeen suuntasin kulkuni Helsinkiin, josta jatkoin lauantaina lentäen Tukholmaan. Fiksua olisi ollut ottaa lento Norrköpingiin, joka on yli 100 km lähempänä Vadstenaa kuin Tukholma. Paha vain, että jos alkaa etsiä lentoja viikko ennen lähtöä, ei halpoja vaihtoehtoja juuri ole. Kuitenkin aktiivisen etsinnän jälkeen löysin kohtuuhintaiset liput välille Helsinki-Tukholma-Helsinki: lähtö lauantaina 26.6. ja paluu sunnuntaina 4.7.2010.

Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Koska lähtö ajoittui jo lauantaille ja perillä pitää olla vasta sunnuntai-iltana, päätin tehdä reissusta samalla pienen elämysmatkan hieman samaan tapaan, mitä olen kotimaan sisällä tehnyt jo useasti: matkustan liftaten.

Onnekseni sain ikkunapaikan, että sai otettua pakollisen ilmakuvan.

Saavuin Tukholmaan lauantaina paikallista aikaa klo 12.00. Tavoitteenani oli päästä lauantain aikana ainakin Norrköpingiin asti (matka n. 160 km), josta jatkaisin sunnuntaina Vadstenaan (matka n. 90 km). Koska varsinaista kiirettä ei ollut, päätin kiertää ensin Tukholman vanhan kaupungin kautta turistia leikkien, ennen kuin suuntaisin kohti varsinaista päämäärää.

Random-kahvila Tukholman vanhassa kaupungissa. 

Kierreltyäni aikani vanhassa kaupungissa ja kiskottuani pullakaffet jatkoin matkaa kohti etelään vievää E4-tietä. Kävellessä huomioni kiinnittyi lukuisiin polkupyöräkaistoihin, joita ihailin hivenen kateellisena. Miksei meillä Suomessa ole vastaavia, edes Helsingissä? Oulua on kehuttu pyöräily-ystävällisenä kaupunkina, mutta siitä minulla ei ole ensi käden kokemuksia. Rauma sen sijaan valittiin tänä vuonna vuoden pyöräilykaupungiksi. Tosin omasta mielestäni Raumalla tapahtuva runsas pyöräily johtuu vain lyhyistä välimatkoista eikä pyöräilyä suosivasta liikennesuunnittelusta. Yksi keskustan pyöräkaista ei tilannetta vielä paljoa muuta.

Joka tapauksessa Tukholmassa erityisen hienoa oli se, että siellä oli erityisiä polkupyörän renkaantäyttöpisteitä. Toistin itselleni: miksei Suomessa ole tällaisia?

Kumi tyhjänä? Ei hätää, sillä Cykelpump auttaa!

Saavuttuani kaupungin laidalle etsin hyvän liftauspaikan ennen moottoritietä ja kas kummaa, kesti aika lailla kaksi minuuttia kun jo auto pysähtyy kohdalleni. Keski-ikäinen pariskunta Lars ja Ulrika ottavat minut kyytiin. Matkamme on samansuuntainen Norrköpingiin asti, joten lauantain tavoitteeni on täytetty ennätysajassa. Koska kello ei ollut vielä paljoa mitään, päätin yrittää jatkaa matkaa, kenties Linköpingiin asti. Tai vaikka Vadstenaan, jos tuuri käy.

Tässä välissä mainittakoon, että aina lähtiessäni peukalokyytireissulle, on minulla mukanani retkivarusteet metsässä yöpymiseen sekä ruokaa ja juomaa vuorokaudeksi, koska kyyti ei ole koskaan takuuvarmaa, vaan pitää varautua pahimpaan. Toki tämä lisää kannettavan tavaran määrää, mutta ainahan sen voi ottaa vaikka kuntoilun kannalta kun kantaa painavaa rinkkaa.

Joka tapauksessa pääsin Larsin ja Ulrikan avulla Norrköpingin taajama-alueen ulkopuolelle, E4-tien varrella olevalle huoltoasemalle, jossa suoritin oman ravintotankkaukseni ja jatkoin liftaamista. Tällä kertaa onni ei suosinutkaan minua, vaan sain odottaa seuraavaa kyytiä yli kolme tuntia.

Apu saapui kolmekymppisen Ronnyn muodossa. Miekkonen oli matkalla Jönköpingiin vanhempiensa luokse. Katsottuamme karttaa Ronny totesi, ettei Vadstenan kautta kiertäminen aiheuttaisi kovin suurta lisämatkaa, joten hän päätti viedä minut perille saakka. Miekkonen oli aivan upea tyyppi muutenkin, eikä matkan aikana syntynyt yhtään hiljaista hetkeä, kun juttua riitti vaikka mistä.

Juhannuspäivän iltana olin sitten perillä määränpäässäni Vadstenassa. Koska majoitusvaraukseni Vadstenassa folkhögskolanin asuntolaan alkoi vasta sunnuntaina, tein kuten kuka tahansa partiopoika ja majoituin metsään. Siitä operaatiosta en tarkempia tietoja tässä sepusta, mutta sanottakoon, että oli elähdyttävää pitkästä aikaa päästä luontoon yöpymään.

Näkymä asuntolahuoneeni ikkunasta.

Nyt olen sitten onnellisesti majoittunut koulun asuntolaan. Oman huoneen lisäksi minulla on oma kylppäri, ainoastaan miellyttävän tilavan tupakeittiön joudun jakamaan muutaman muun tyypin kanssa. 

Pyhän Birgitan patsas

Paikkana Vadstena on aivan upea! Idyllinen pikkukaupunki, jossa on paljon vanhaa rakennuskantaa, 1300-luvulla rakennettu birgittalaisluostari sekä renessanssiajan linna. Muutakin on, mutten ole vielä ehtinyt niin paljoa perehtyä nähtävyyksiin. Kaupunki sijaitsee Ruotsin toiseksi suurimman järven, Vätternin rannalla. Asuntoni ulko-ovesta on rantaan n. 30 metriä ja uimaan pääsee suoraan, sillä juuri siinä kohtaa on uimaranta. 

Huomaa, että Vadstena on pitsikaupunki.

Opiskelu kestää maanantaista perjantaihin, puoli yhdeksästä kymmenen yli viiteen - maanantai ja perjantai tosin hivenen kevyempinä versioina. Toisin sanoen minulle jää myös aikaa tutustua paikkakuntaan päivittäisten opintojen jälkeen. Lounastauko kestää puolitoista tuntia, joten silloinkin ehtii käymään niissä paikoissa, jotka sulkevat aikaisin, kuten Vadstenan linna.

Perjantai huipentuu suureen nypläyspäivään, jolloin täkäläinen pitsiyhdistys järjestää suuren tapahtuman, jossa nyplääjät sijoittuvat tietyn kadun varteen nypläämään ja ohjelmaa on jos jonkinlaista. Siinä sitä riittää turisteilla ihmettelemistä! Harmi vain, etten itse pääse leikkimään tuolloin turistia kameran kanssa, sillä olen itse nypläämässä. Vähemmän villi arvauksen on, että olen porukan nuorin ja ainoa mies. Saas nähdä, olenko oikeassa.

Kaupunkijuna. Pitänee joku päivä hypätä kyytiin, jos hinta ei ole ihan silkkaa ryöväystä.

Kuvia reissusta ilmestyy aina silloin tällöin Flickrin settiin En resa till Vadstena.

Kärmes II

IMG_5936
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Käsityöblogin puolella tästä on enemmän, mutta koska tätä blogia luetaan laajemmalti, niin hyödynnän toki tilanteen ja levitän pitsin ilosanomaa kaikin keinoin.

Kädenjälkeni tulevana kesänä

Päivän sitaatti:

Pitsigraffitit leviävät kaupungille ja ”Fillarinyplääjä” kiertää kaupunkia.

Lähde: YLE Satakunta

Ajatuksia Pitsiviikon lopulla

Päättymäisillään oleva Pitsiviikko on ollut monin tavoin erinomainen. Päällimmäisenä tunnen tyytyväisyyttä erityisesti kahdesta asiasta:

1) Uuden oppiminen. Kiitos saksalaisen Christine Mireckin ja australialaisen Petronella Wensingin olen saanut oppia nypläämisen tekniikkaa ja mallien suunnittelua unohtamatta tietenkään pitsin lukuisten käyttömahdollisuuksien kirjoa, mikä on laajentanut tajuntaani viime päivinä. Enkä kyllä voi kieltää, ettenkö olisi oikeastaan oppimistani onnellisempi näistä uusista, ihanista tuttavuuksista, mitä olen viime päivinä onnistunut saamaan. En kuitenkaan luettele kaikkia tuttavuuksia, koska sitä listaa ei jaksaisi pituutensa vuoksi lukea kukaan.

2) Henkilökohtaisena missionani on ollut pitsin popularisointi. Jo muutenkin marginaalisen käsityöharrastuksen elinehtona on sekä tekniikan ja käyttötarkoitusten modernisointi että harrastuksen popularisointi. Modernisoinnin olen ymmärtänyt lisääntyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Popularisointi sen sijaan ei ole onnistunut.

Vanhaa ei pidä hylätä, mutta sen rinnalle tarvitaan luovaa ajattelua materiaalin ja sovellusten suhteen. Yhtenä keinona tähän on toiminut pitsin tuominen eri muodossa niille, joita se ei ennestään kosketa. Vastauksena pitsin laajentumiselle suurelle yleisölle näen sen tuomisen arkielämään, esimerkiksi pukeutumiseen ja sisustamiseen, jotka toimivat monien ihmisten kohdalla identiteetin muodostajina. Enkä tällä tarkoita, että kaiken pitäisi olla nyplättyä, vaan että pitsi voidaan tuoda ideana, kuviointina tai muuten sisällöllisesti erilaisiin tuotteisiin.

Lähes kaikki vaatetukseen liittyvät pitsit ovat naisille suunnattuja, joten erilaisille miesten pitsivaatteille on kysyntää. Pitsisolmioiden ja t-paitojen avulla yritän tavoittaa sitä toista puoliskoa väestöstä, joka ei tilastollisesti ole niin innostunut pitsistä.

Pitsiviikolla olen törmännyt lukuisiin minua paljon taitavampiin nyplääjiin ja mitä loistokkaampiin näyttelyihin. Asia ei ollut minulle yllätys, vaikka joissain tapauksissa en olisi uskonut, miten upeita asioita nypläämällä voikaan tehdä. Joka tapauksessa verrattuna näihin ammattilaisiin olen onnistunut keräämään laajalti mediahuomiota sekä pitsin jalkauttajana fillarinyplääjän ominaisuudessa että pitsisolmioillani - tämäkään ei ollut yllätys.

Kiitosta onkin tullut sekä tavallisilta kaduntallaajilta että alan harrastajilta juuri siitä, että olen tuonut pitsin lähemmäksi tavallisia ihmisiä Pitsiviikon aikana.

Kiitän saamastani palautteesta ja koen sen kannustuksena jatkaa samalla tiellä. Siinä apuna toimivat tänään ostoskoriini eksyneet AR-Puusorvaamon valmistama limppu-mallinen nypläystyyny sekä langat Jatan Aitasta. Mielessä hahmottuu mm. nyplätty stetson-tyyppinen hattu - naisille kun hattuja on jo vaikka millä mitoilla, mutta miehille ei, joten katson tehtäväkseni korjata tämä maailmaa järkyttävä suuri epäkohta.

Turun sanomissa tänään

Uutinen Pitsiviikolta. Skannaan parempilaatuisen kuvan sitten joskus, kun Pitsiviikko on ohi.

Quake-pitsi (puolivalmis)

Quake-pitsi (langat päättelemättä)
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Nyt on toinen vaihe eli nyplääminen valmis. Seuraavaksi on vuorossa kolmas ja viimeinen eli lankojen päätteleminen. Tai jatkokäyttö saattaa tuoda vielä lisätyötä, sillä pohdinnassa on kiinnittää tämä solmion alaosaan. Mutta katsotaan nyt mihin tuon laittaa. Ehkä kehyksiin ja siten koristeeksi hyllyyn/seinälle.

Jos joku miettii, mikä ihmeen Quake, niin suosittelen lukemaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Quake

Quake-pitsi

Quake-pitsi
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Nyt työn alla: uusi pitsisolmio ja upea Quake-pitsi :)

Mitäs tänne

Juuri nyt:

• poden flunssaa
• nyplään "pitkästä" aikaa
• angstaan opintohommia
• toivon parantuvani pikaisesti, että ääni toimisi töissä
• olen innoissani käsitöiden tekemisestä
• stressaan koulujuttuja
• niistän nenäni verille
• hahmottelen uusia mynstereitä
• toistan itseäni

No höh!

Nyt tuli sitten ensimmäistä kertaa vastaan Bloggerin vajavaisuudet. Nimittäin tein tuossa iltapuhteiksi yhden pienen viiva-animaation (Flashilla) pitsinnypläykseen liittyen. Meinasin sen pistää tänne jakoon, että voisin linkittää tarpeellisille tahoille kommentointia varten. Mutta eihän tämä typerä blogipalvelu sisällä moista asiaa kuin Flash-animaatioiden lisäys.

Nyt kyllä WordPress vei voiton 10-0.

Kuvien lisäksi saa lisättyä vain videoita. Elävässä kuvassa rajoituksena ovat AVI, MPEG, QuickTime, Real ja Windows Media.

Sain vain todettua, että no höh!