Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaalinenmedia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaalinenmedia. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. helmikuuta 2011

Some-arpia

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Länsi-Suomessa 20.2.2011

Antaisitko puukon kuusivuotiaalle opettamatta sen käyttöä? Tuskinpa. Miksi sitten joka päivä lukuisa joukko ihmisiä, niin nuoria kuin vanhojakin, ottaa uusia työkaluja käyttöönsä tuntematta niiden käyttötapoja ja ominaisuuksia?

Puukko ja Facebook ovat molemmat työkaluja, joita voi käyttää eri tarkoituksiin. Rinnastus on kömpelö, mutta havainnollistanee asiaa. Puukon käyttöä oppii toki yksin kokeilemalla, mutta siinä voi syntyä haavoja ja niistä jää arpia. Ovatko sosiaalisen median palvelut työkaluja, joita oppii itsestään?

Samalla lailla kuin en jättäisi veljeni kuusivuotiasta esikoista yksin puukon kanssa samaan huoneeseen, en myöskään loisi omalle isälleni Facebook-tunnusta ja jättäisi häntä heitteille sen kanssa yksin.

Netin eri palvelujen, eritoten nk. sosiaalisen median kohdalla ongelma kumpuaa niiden viihteellisestä luonteesta, jonka vuoksi niitä on vaikea mieltää vakavasti otettaviksi ja käyttäytyminen onkin sitten mitä sattuu.

Netti avaa aivan uuden maailman sille, joka sitä haluaa ymmärtää. Nykypäivän aktiivinen lukutaito kuitenkin korostaa lukijan vastuuta. Perinteisen median kohdalla olemme voineet luottaa sisältöä tuottavaan toimitukseen, sillä onhan lopulta olemassa päätoimittaja kantamassa vastuuta todenmukaisuudesta ja riippumattomuudesta.

Enää ei riitä, että osaa arvioida lukemansa luotettavuutta ja kirjoittajan tarkoitusperiä. Netissä jokainen meistä on sisällöntuottaja ja sen mukana tulee koko joukko vaatimuksia. Kirjoitamme sitten blogiin, keskustelupalstalle tai kaverin FB-seinälle kommenttia, niin meidän pitää tuntea sananvapautta unohtamatta yksilönsuojaa. Käyttäessämme toisten tuottamaa sisältöä tarvitaan tekijänoikeuksien tuntemusta. Ennen kaikkea on pystyttävä arvioimaan käyttämiensä lähteiden luotettavuutta.

Toki ennen vanhaankin koulussa opeteltiin kirjoittamaan mielipidekirjoituksia. Jos oppi ei mennyt perille, ei se ollut niin vaarallista, koska harvempi tuli koskaan kirjoittaneeksi mitään lehteen. Nykyään lähes jokainen 9.-luokkalainen on kirjoittanut jotain nettiin. Eikä sisällöntuotanto rajoitu vain tekstiin, vaan pitää sisällään myös kuvat ja videot.

Koulumaailma voi ja joutuukin muuttumaan, mutta miten käy jo koulunsa päättäneille? Mistä ja miten he oppinsa saavat? Tällä hetkellä kantapään kautta, ainakin sen perusteella, että uutisista saa lukea käräjillä käsiteltävistä nettikirjoitteluista.

Yksi suurimmista ongelmista verkossa on kuitenkin oma laiskuutemme. Kuinka moni jaksaa lukea jokaisen palvelun käyttöehdot läpi ennen rekisteröitymistä? Lisäksi yhteisöpalvelujen kohdalla on suositeltavaa heti rekisteröitymisen jälkeen uhrata tovi jos toinenkin palvelun asetusten läpi kahlaamiseen, jotta on tietoinen miten ja kenelle oma käyttäytyminen näkyy verkossa. Vikaa on työkaluissa, mutta niin on käyttäjissäkin.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Diaspora

Varoitus! Kuva sisältää huonoa huumoria.
Facebookin tappajaksi joskus tituleerattu Diaspora-palvelu on sitten rantautunut Suomeen oikein urakalla. Pitihän minunkin hörhönä olla etunenässä rynnimässä uuteen palveluun ihan vain testimielessä. Alpha-versio palvelusta on hyvin karsittu eikä oikein anna mitään, mitä muut eivät antaisi jo entuudestaan. Paitsi ehkä selkeyttä yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen.

Suora lainaus Diasporan sivuilta:


Valinta
Diasporassa voit lajitella kontaktisi eri ryhmiin, joita kutsutaan verkostonäkymiksi. Diasporassa (toisin kuin muissa vastaavan tyyppisissä palveluissa) verkostonäkymät takaavat, että kuvasi, viestisi ja vitsisi jaetaan vain niille ihmisille, joille ne on tarkoitettu.
Omistajuus
Omistat kuvasi, eikä sinun pidä luopua siitä jakaakseni ne. Säilytät omistajuutesi kaikkeen mitä jaat Diasporassa. Samoin sinulla on täydet oikeudet päättää siitä, miten materiaaliasi jaetaan.
Yksinkertaisuus
Diaspora tekee jakamisesta helppoa ja siistiä – tämä koskee myös yksityisyyttäsi. Oletusarvoisesti yksityisenä, Diasporassa ei ole sivuittain erilaisia optioita joiden avulla yksityisyyttäsi hallinnoitaisiin.



Joka tapauksessa annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä tuosta syntyy. FB- ja Twitter-integraatio palvelusta jo löytyy, joten molempien päivityksiä pystyy jo nyt tekemään Diasporan kautta.

Jos joku muuten haluaa kutsun Diasporaan, niin minulla on niitä neljä jäljellä. Eli sähköpostia tarmo (piste) thorstrom (ät) gmail.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Lomalukemista diginatiiveista


Joulun loma-aika on tarkoitus käyttää lukemiseen ja hiihtämiseen sekä erään näytelmätekstin dramatisoimiseen. Tänään postitonttu toi töissä mielenkiintoista luettavaa. Kalseasta kannesta huolimatta kirjan sisältö vaikuttaa jännältä. Hassua, kuinka työhön liittyvä kirjallisuus onkin niin paljon tenttikirjallisuutta kiinnostavampaa.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

torstai 25. marraskuuta 2010

Valokuvatorstai 186: Raja

Tämän viikon kuvani valokuvatorstaita varten ei ole valokuva vaan kuvaruutukaappaus Twitter-palvelusta.
Raja

tiistai 9. marraskuuta 2010

Sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot opetuksessa

Opetuksessa käytettyjä internetpalveluita ja niiden käyttöehtoihin liittyviä kysymyksiä on selkeästi listattu Opetushallituksen nettisivuille taulukkomuotoon. Käykääpä vilkaisemassa Sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot opetuksessa.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Yhteisöllisen viestinnän voima

Yrityksen ulospäin näkyvää kuorta pyritään kiillottamaan jos jonkinmoisella vippaskonstilla ja mainostempulla. Hyvistä jutuista liikkeelle lähtevät positiiviset jutut tuppaavat leviämään, josta hyvänä esimerkkinä nosturifirma Pekkaniskan päätös ruveta maksamaan työntekijöilleen kilometrikorvauksia töihin polkupyörällä tulemisesta. (Lähde: Taloussanomat 18.10.2010)

Ainakin tuohon uutiseen olen törmännyt suhteellisen paljon sekä irkissä, Twitterin viserryksissä että Facebookin statusvirrassa - ja aina äärettömän positiivisessa valossa. Vaikka Pekkaniskan päätös olisi lähtenyt henkilöstönsä parhaan ajattelemisesta, ei kukaan voi kieltää tempauksen hyvää markkina-arvoa. Vastaavan summan käyttäminen mainoskampanjoihin olisi tuskin tuottanut yhtä hyvää tulosta. Niin, tietenkin nyt kyynisesti ajattelen, että tämä on imagonkiillotusta, mutta minkäs teet, maailma on sellainen. Toisaalta kyynisyyteni on helppo vasta-argumentoida, sillä Pekkaniska on maksanut erilaisia kuntoilubonuksia jo vuodesta 1989 lähtien.

Joka tapauksessa pointtini oli siinä, että vanha sanonta "hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas" pitää hyvin paikkansa - varsinkin modernissa hyperviestinnällisessä yhteiskunnassa. Mutta tapaus Pekkaniskasta siirryn vastakkaiseen tapaukseen, joka on varmasti levinnyt alan piireissä jo hyvin pitkälle ja tarkasti luettuna.

Ei oo totta -blogissaan Katleena Kortesuo kirjoittaa junassa väkisin kuulleestaan puhelinkeskustelusta. Lyhyesti juttu meni niin, että rekrytointikonsultti puhui kovaa täpötäydessä junassa luottamuksellisia asioita. Kortesuo ei tyytynyt pitämään konsultin epäammatillisuuden aiheuttamaa kiukkua sisällään vaan otti yhteyttä puhelun toiseen, viattomaan osapuoleen ja lopulta bloggasi asiasta. Kirjoituksessa tuli hyvin esille, mistä konsulttiyrityksestä oli kyse, joten tämä firma sai roppakaupalla negatiivista julkisuutta.

Miten juttu sitten päättyy on ajan henkeen luettavissa blogimerkinnän kommenteissa. Kyseisen rekrytointifirman hallituksen puheenjohtaja jätti oman kommenttinsa. Suosittelen siis lukemaan koko jutun, jos ette vielä sitä tehneet.

Loppuun vielä perustelu tämän kirjoituksen otsikolle: molemmat tapaukset, varsinkin jälkimmäinen, ovat levinneet netissä laajalle ja aiheuttaneet suurta vaikutusta ihmisten mielikuviin. Yhteisöllinen viestintä on luonut mahdollisuudet molemmille. Vastaavanlainen tiedonvälitys on ollut mahdollista verrattain vähän aikaa, joten ei ihme, ettei yritysmaailmassa oikein aina hahmoteta sen mahdollisuuksia ja riskejä.

[Lisäys 23.10.2010] Jälkimmäinen tapaus sai uusia käänteitä, ja lopulta Suomen Kuvalehti teki asiasta jutun verkkoon.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Käsitteen sulautuminen

Päivän sitaatti:
Sosiaalinen media kuuluu käsitteenä uuden median ja uuden talouden joukkoon. Kymmenen vuoden päästä useimmat tuskin muistavat termiä eikä tarvitsekaan. Sosiaalinen media - eli ihmisten julkinen vuorovaikutus ohi vakiintuneiden jakelukanavien - on kuitenkin tuonut peruuttamattomasti uuden julkisuuden, jossa organisaatio ei ole enää työnantaja, joka yksipuolisesti määrittelee työntekemisen ehdot.
Kari A. Hintikka Foresight.fi:n blogissa Suomi nousuun innovaatiojunalla, muun ohella

tiistai 1. syyskuuta 2009

Yhteisö varmistaa asian


twitscoop_gmail
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Gmail oli nurin. Varmistaakseni, ettei vika ollut omassa yhteydessäni, tein Twitscoop-haun. Sehän kertoi, että ongelma oli globaali. Toisin sanoen, Googlen päässä jotain ongelmia. Ehkäpä luen siitä huomenna uutisista.

Katso kuva tarkempana.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Nettieksistenssi ja minä muualla

Olen samasta aiheesta kirjoittanut jotain jo aikaisemminkin, mutta nyt uuden tiedon valossa jatkan aihetta tai ainakin muiden ajatuksien referoimista. Nimittäin nettikäyttäytyminen ja toiminta muualla yhteiskunnassa. Pitkään on varoiteltu, että varomaton käyttäytyminen netissä saattaa myöhemmin estää esimerkiksi työpaikan saamisen. Hyvin perustelluista syistä olen edelleenkin (tällä hetkellä siis) tuota mieltä. Mutta tulevaa ajatellen ehkei olekaan syytä vaipua synkkyyteen, sillä Risto Linturi esittää vastakkaisen väitteen:
Oma kokemukseni on, että kykenen luottamaan paljon paremmin Facebookissa kerrottuun asiaan, joka näkyy työtovereille, sukulaisille ja harrastekavereille kuin sähköpostiin, joka on lähetetty vain minulle. Nuorison toimintamallissa jokainen näyttäytyy sellaisena kuin on tai ainakin samana kaikille. Me viisikymppiset pidämme kiinni halustamme esiintyä yhdessä roolissa työkavereille, toisessa harrastekavereille ja kolmannessa roolissa sukulaisille ja perheelle.
Niinpä niin. Ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana.

Ai miksikö tästä jaksan jauhaa? Ei sillä, että netissä olisi oikeastaan mitään tekoani, mikä ei kestäisi päivänvaloa, vaan siksi, että ylipäätänsä ajatus kaiken toiminnan taltioitumisesta lähes ikuisiksi ajoisi ei tunnu hyvältä. Ajatus kahvipöytäkeskustelujen ja Facebookin statuspäivityksistä on mielestäni huono, koska kahvipöytäkeskusteluista ei jää "pitävää todistetta". Sähköisestä viestinnästä jää aina jälki.

Edellä mainitusta huolimatta olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että kyllä netissä uskaltaa ja itse uskallan aika vapaasti ilmaista ajatuksiani niin kauan kuin ne noudattavat Suomen lakia ja hyviä tapoja. Meillä on onneksi olemassa sanan- ja mielipiteenvapaus ja niitä tulee käyttää, mutta huolella ja hyvällä maulla. Voin esittää kärjekästäkin kritiikkiä, mutta perustellusti. Sananvapaus on itseisarvo, muttei itsestäänselvyys, siksi sitä pitää vaalia ja arvostaa.

Kirjoituksensa kommentteihin vastatessa Linturi nostaa esille sangen merkittävän huomion, joka on tullut esille monissa muissakin kuin sosiaalisen median tapauksissa:
Mitä suurempi ero on julkisen normiston ja yksityisyyden suojassa tehdyn arjen välillä, sitä suurempi on myös vaatimus yksityisyyden suojan ylläpitoon. [...] Suurempi läpinäkyvyys johtaa sallivampiin julkisiin normeihin. Heikko läpinäkyvyys johtaa kaksinaismoraaliin ja kaikkiin sen haittoihin.
Asiaan liittyen muuten varsin hyvä kirjoitus.

Loppukaneettina vielä sellainen seikka, että sain lähes koko ensi lukuvuodeksi opettajan sijaisuuden, joka asettaa taas nettieksistenssini uuteen valoon. Perusperiaatteenani kirjoitan ja esiinnyn omalla nimelläni ja naamallani, joten antaahan se haastetta, kun kuitenkin työskentelee perusopetuksen yläluokkien opettajana.

Joka tapauksessa hieman mietityttää, tuleeko tulevan vuoden aikana eteen tilanteita (hyviä tai huonoja), jotka aiheutuvat esimerkiksi bloggaamisestani. Yksinkertaisimmillaan voisin kuvitella skenaarion, missä kirjoitan jostain yhteiskunnallisesta aiheesta ja tunnilla joku oppilas ottaa asian esille. Tai mainitsee vaikka avoimuudesta tähän kirjoitukseen perustuen. Voi olla, että peilille tulee vielä käyttöä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

e-oppimisen uudet tuulet

Osallistun verkkokurssille, joka keskittyy tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävien opettamisen ja oppimisen prosessien käsittelyyn.

Päähuomio on sosiaalisessa mediassa, web 2.0:ssa.

Järjestäjätahona toimii ruotsalainen Umeån yliopisto ja mukana ovat myös Tallinnan ja Tartun yliopistot. Kurssi suoritetaan viikkojen 46-10 aikana, eli huomisesta maanantaista alkaa orientaatio ja muu rytinä.

Koska kurssikielenä käytetään englantia, pääsee TVT-englantini viimeistään nyt kunnolla koetukselle.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Läheltä piti

Osallistuin kilpailuun.

Keksin viisi hyvää syytä, miksi minun pitäisi voittaa. Sen tein.

En voittanut, mutta läheltä piti.

Harmittaa tietenkin, kun voitto jäi saavuttamatta eikä pronssilla saa palkintoa.

Toisaalta hieno fiilis, että pääsin kuitenkin "finaaliin" :)

Onnea siis Jörn Sieveneckille!

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Naamakirja

Taannoisessa Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaarissa liityin sitten takaisin Naamakirjaan. Syy oli yksinkertainen ja kiusallinen: seminaarin keskustelu ja yhteydenpito käytiin lähestulkoon yksinomaan Naamakirjan kautta, joten ollakseni siinä mukana, oli minun joko liityttävä tai yritettävä toimia ystävän profiilin kautta. Kolmas vaihtoehto olisi ollut ulkopuolisena pysyminen.

No, tehty mikä tehty. Nyt olen tutkiskellut, onko Naamakirjasta sitten oikein mihinkään. Olen kuitenkin päättänyt antaa Naamakirjalle tilaisuuden näyttää, taipuuko se mihinkään hyödylliseen. Toistaiseksi ainoa hyödyllisyys on ollut se, että jotkut tuttavani ovat helpommin tavoitettavissa Naamakirjan kautta kuin sähköpostilla, mikä tuntuu hämmentävältä.

Joka tapauksessa sosiaalisen median alalla toimiva yritys Gemilo bloggaa alansa asioista ansiokkaasti. Suhteellisen tuoreessa kirjoituksessa tuodaan hyvin esille haasteita, joita Internet-tutkijat nostivat AOIR-konferenssissa esille. Ne liittyvät Facebookiin ja sen nykyiseen käyttöliittymään. Muutamia poimintoja:

Käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus pitää useita profiileja samassa palvelussa (musiikifani - yliopisto-opettaja - perhetuttu - party animal = yksi ja sama ihminen, mutta useita viiteryhmiä, joissa näyttää identiteetistään eri puolia IRL).
Edellä oleva on ehkä yksi Naamakirjan suurimmista ongelmista. Ihmisethän puhuvat eri yhteyksissä eri lailla. Kun perheellinen Teppo Tavallinen soittaa työyhteisönsä jäsenille, on puhe todennäköisesti hyvin erilaista kuin Tepon soittaessa puolisolleen. Lapsillensa ja omille vanhemmilleen Tepolla on myös eri "sosiaalinen minänsä". Samoin asioidessaan verovirastossa, lähikaupassa ja keilahallissa.

Sehän on selviö, että eri tilanteissa ihminen antaa itsestään erilaisen kuvan ja toimii tilanteen mukaan. Sitä sanotaan tilannetajuksi. Ja tämä tilannetajuisuus puuttuu Naamakirjasta nykyisellään. Jos kirjoittelet juhlista jotain vähemmän korrektia niin kappas, se sama teksti on kuitenkin kaikkien kavereiden luettavissa, olivat ne kaverit sitten työkontakteja, lapsuudenystäviä tai sukulaisia.

Naamakirjan suuri ongelma on siinä, että kavereita ei voi jaotella viiteryhmien mukaan eikä siten voi päättää, mitä millekin viiteryhmälle näytetään. Mustavalkoisesti sitä joko on kaveri tai ei ole.

Kerran jaettua sisältöä ei saa verkosta enää takaisin. Se on jo jollakulla tallessa, kopioituna.
Tämähän on koko Internetin ilo ja suru. Tämän opettaminen lapsille ja nuorille sekä nettilukutaidottomille aikuisille on yksi suurimmista haasteista.

Syvempää analyysiä voitte tehdä itse. Varsinkin jos käytätte Naamakirjaa, niin lukekaa ehdottomasti Katri Lietsalan referoimat tutkijoiden ajatukset Facebookista. Mielelläni kuulisin kommenttia myös niistä, joko tänne tai Gemilon blogiin kirjoitettuna.