Mun faija

Päätin eilen yllättää isäni houkuttelemalla hänet sauvakävelylenkille kanssani. Sen verran olen vierestä katsoen huomannut, ettei häntä ole viime aikoina nähtävästi lenkille ylipäätänsä tarvinnut houkutella, sillä yleiskuntonsa on silminnähden parantunut. Hyvä niin.

Ukko kuitenkin yllätti, kun tarjosin Neiti R:n sauvaparia hänelle lainaan: häneltä löytyy sauvat omasta takaa.

Eihän sauvakävely ole enää vuosiin ollut mikään höyrähtäneiden laji, vaan sen fysiologiset seikat ovat ohittaneet yleisessä mielipiteessä alkuennakkoluulot dementiahiihdosta. Eikä isäni ole kovin ennakkoluuloton muutenkaan, ettei sen puoleen.

Silti asian laita pääsi yllättämään enkä olisi uskonut häneltä kävelysauvoja sentään löytyvän.

Pääsi taas olemaan isästä ylpeä.