Pitsinnypläystä televisiossa

Huomio huomio! Virittäkää digivastaanottimenne Yle TV1 -kanavalle perjantaina 25.2.2011 klo 18.30-19.00. Tuolloin näköradiosta tulee ohjelma Puoli seitsemän, jossa myös allekirjoittanut esiintyy muutaman minuutin pätkän verran. Aiheena on - yllätys yllätys - pitsinnypläys, mutta aikaisemmista esiintymisistä poiketen hieman erilaisen raikkaalla tavalla.

Lähetys on nähtävillä viikon verran myös Yle Areenassa. Uusinnat tv:ssä maanantaina 28.2. klo 5.55 ja 14.30.

Some-arpia

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Länsi-Suomessa 20.2.2011

Antaisitko puukon kuusivuotiaalle opettamatta sen käyttöä? Tuskinpa. Miksi sitten joka päivä lukuisa joukko ihmisiä, niin nuoria kuin vanhojakin, ottaa uusia työkaluja käyttöönsä tuntematta niiden käyttötapoja ja ominaisuuksia?

Puukko ja Facebook ovat molemmat työkaluja, joita voi käyttää eri tarkoituksiin. Rinnastus on kömpelö, mutta havainnollistanee asiaa. Puukon käyttöä oppii toki yksin kokeilemalla, mutta siinä voi syntyä haavoja ja niistä jää arpia. Ovatko sosiaalisen median palvelut työkaluja, joita oppii itsestään?

Samalla lailla kuin en jättäisi veljeni kuusivuotiasta esikoista yksin puukon kanssa samaan huoneeseen, en myöskään loisi omalle isälleni Facebook-tunnusta ja jättäisi häntä heitteille sen kanssa yksin.

Netin eri palvelujen, eritoten nk. sosiaalisen median kohdalla ongelma kumpuaa niiden viihteellisestä luonteesta, jonka vuoksi niitä on vaikea mieltää vakavasti otettaviksi ja käyttäytyminen onkin sitten mitä sattuu.

Netti avaa aivan uuden maailman sille, joka sitä haluaa ymmärtää. Nykypäivän aktiivinen lukutaito kuitenkin korostaa lukijan vastuuta. Perinteisen median kohdalla olemme voineet luottaa sisältöä tuottavaan toimitukseen, sillä onhan lopulta olemassa päätoimittaja kantamassa vastuuta todenmukaisuudesta ja riippumattomuudesta.

Enää ei riitä, että osaa arvioida lukemansa luotettavuutta ja kirjoittajan tarkoitusperiä. Netissä jokainen meistä on sisällöntuottaja ja sen mukana tulee koko joukko vaatimuksia. Kirjoitamme sitten blogiin, keskustelupalstalle tai kaverin FB-seinälle kommenttia, niin meidän pitää tuntea sananvapautta unohtamatta yksilönsuojaa. Käyttäessämme toisten tuottamaa sisältöä tarvitaan tekijänoikeuksien tuntemusta. Ennen kaikkea on pystyttävä arvioimaan käyttämiensä lähteiden luotettavuutta.

Toki ennen vanhaankin koulussa opeteltiin kirjoittamaan mielipidekirjoituksia. Jos oppi ei mennyt perille, ei se ollut niin vaarallista, koska harvempi tuli koskaan kirjoittaneeksi mitään lehteen. Nykyään lähes jokainen 9.-luokkalainen on kirjoittanut jotain nettiin. Eikä sisällöntuotanto rajoitu vain tekstiin, vaan pitää sisällään myös kuvat ja videot.

Koulumaailma voi ja joutuukin muuttumaan, mutta miten käy jo koulunsa päättäneille? Mistä ja miten he oppinsa saavat? Tällä hetkellä kantapään kautta, ainakin sen perusteella, että uutisista saa lukea käräjillä käsiteltävistä nettikirjoitteluista.

Yksi suurimmista ongelmista verkossa on kuitenkin oma laiskuutemme. Kuinka moni jaksaa lukea jokaisen palvelun käyttöehdot läpi ennen rekisteröitymistä? Lisäksi yhteisöpalvelujen kohdalla on suositeltavaa heti rekisteröitymisen jälkeen uhrata tovi jos toinenkin palvelun asetusten läpi kahlaamiseen, jotta on tietoinen miten ja kenelle oma käyttäytyminen näkyy verkossa. Vikaa on työkaluissa, mutta niin on käyttäjissäkin.

Nypläyksestä Uudenmaan uutisissa

Vaikka olinkin päättänyt pitää käsityöjutut thorstrom.com:ssa ja muun kirjoittamisen täällä, niin pakkohan tätä on mainostaa myös täällä.

Uudenmaan paikallisuutislähetyksessä 12.8.2010 Yle TV2:ssa oli pieni juttu meikäläisen nypläyksistä ja vähän muutakin. Lähetys on nähtävillä Areenalla 12.9.2010 asti.

Luontokuvaajan helpompi keikka

sk-2010-02-17
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Totisesti, vielä näin toissapäiväiseen tilanteeseen on palattava uudestaan, kun eilinen Satakunnan Kansa oli pienen jutunkin pullauttanut ulos uunista. Vieläpä niin, että allekirjoittanut päätyi tietämättään kuvaan. Onneksi tutut kaverit osasivat vinkata, että vilkaisepa lehteä. Minähän se tuossa kuvassa kuvaan cityhaukkaa.

Tilanne oli tosiaan liiankin hyvä. Haukka poseerasi rauhassa paikallaan ilman suurempia hötkyilyjä, nokki välillä sorsan sisäelimiä ja sitten taas jatkoi yleisönsä tuijottamista.

Tämä oli se niin sanottu täydellinen tilanne. Toki sen verran pitää olla itsekehua, että kyllä täydellisessäkin tilanteessa pitää hieman tietää, mitä tekee, jos haluaa hyvää tulosta.

Tämän blogimerkinnän otsikko on muuten napattu SK:n jutun kuvatekstistä. Kiitokseni toimittajalle.

Kädenjälkeni tulevana kesänä

Päivän sitaatti:

Pitsigraffitit leviävät kaupungille ja ”Fillarinyplääjä” kiertää kaupunkia.

Lähde: YLE Satakunta

Turun sanomissa tänään

Uutinen Pitsiviikolta. Skannaan parempilaatuisen kuvan sitten joskus, kun Pitsiviikko on ohi.