Linnan juhlat Twitterissä ja teksti-tv:ssä

Teksti-tv:n sivu 398, Twitterissä #Linnanjuhlat ja Ylen nettisivuilla.

Valokuvatorstai 186: Raja

Tämän viikon kuvani valokuvatorstaita varten ei ole valokuva vaan kuvaruutukaappaus Twitter-palvelusta.

Raja

Facebook-paastosta selvitty

Facebook- ja Twitter-paasto päättyivät eilisen päivän myötä. Uudenvuodenlupaus piti, enkä saanut edes pahempia tärinöitä. Maanantaina ja tiistaina tuli manattua asiaa, kun olisi ollut jotain mukamas hyviä statuspäivitysjuttuja kirjoitettavaksi. Mutta sitten keskiviikosta eteenpäin asia ei pahemmn vaivannut. Se siis siitä.

Yksi mielenkiintoinen asia paaston aikana kuitenkin tapahtui. Facebook-profiilini hakee blogipäivitykset itseensä automaattisesti rss-syötteen avulla. Vaikken itse Facebookia käyttänyt, niin sinne kulkeutuneen blogikirjoituksen myötä eräskin ystävä meni jo voivottelemaan, että tämänkö tekstin vuoksi Tarmo rikkoi lupauksensa.

Kysymys kuuluikin, oliko se Facebookin käyttöä, jos itse säätämäni asetukset tuovat Facebookiin automaattisesti sisältöä. Asiaan on (ainakin) kaksi oikeaa vastausta. Teknisesti ajatellen se on Facebookin käyttöä, koska FB-tililleni tuli päivityksiä minun toimieni takia. Olkoonkin, että näitä toimia en kyseisen viikon aikana tehnyt.

Sitten toinen näkökulma on kokemuksellinen. Oliko minulla viikon aikana kokemusta Facebookin käytöstä? Vastaus on kielteinen, sillä en nähnyt, mitä siellä tapahtuu enkä sinne itse mitään kirjoittanut. Tieto siitä, että blogikirjoitus menee seinälle ei mielestäni ole kokemuksellista, koska en päässyt näkemään sen aiheuttamia seurauksia. Minulla ei siis ollut kokemusta viime viikolta Facebookin käytöstä.

Jos tekisin saman uusiksi, ottaisin tästä opiksi ja poistaisin tuon automaattisen sisällönhaun, sillä sen aiheuttamat väärinkäsitykset olivat lähinnä rasittavia. Kun yksi asia jää elämään, sitä on hankala oikoa, varsinkin jos kyseessä on suurelle osalle tuntemattomat tekniset seikat. Veikkaan, että vähemmistö ystävistäni tietää, mitä rss-syötteet ovat.

Tehty mikä tehty. Lepuutan salkkuani.

Tapaukset ökkömönkiäinen ja Sellon ampumavälikohtaus

Tämä blogikirjoitus käsittelee internetin ihmemaata kahdella erityyppisellä kirjoituksella. Ensin arkisempi, sitten paljon ikävämpi.

* * *

Eilen siivotessa löysin oudolta näyttävän ökkömönkiäisen. Huonolla biologiantuntemuksellani olisin sanonut, että se on jonkin sortin mato. Otus rupesi häiritsemään, niin otin siitä parit kuvat ja latasin ne sivuilleni. Sitten huhuilin hetkisen yhdellä irkkikanavalla, olisiko jollain tarkempaa tietoa otuksesta, edes nimeä. Ylemmässä kuvassa kymmenen sentin kolikko havainnnollistaa otuksen kokoa. Eihän se ollut kuin muutaman millimetrin pituinen.





Eipä siinä kauaa kestänyt, kun sain vastauksen: se ei ole mato vaan vyöturkiskuoriainen. Sain linkit Wikipedian artikkeliin ja Flickr-kuvanjakopalvelussa olevaan kuvaan. Kuvan perusteella pystyin tunnistamaan otuksen samaksi kuin löytämäni mönkijän, ja Wikipedian artikkelissa ollut kuvaus täsmäsi.

Tunnistuskysymykseni esitin 22.32, vastauksen sain 22.54, joten keskiviikkoillaksi sanoisin, että se on aika hyvin. Eihän asiat aina näin helposti hoidu, mutta onpahan ainakin hyvä esimerkki verkostoitumisen voimasta. Vastaavalla tavalla itse autan muita, mikäli vain osaamiseni sen mahdollistaa.

* * *

Tänään taas olen saanut hämmästellä toisen asian suhteen. Kukaan ei ole varmaan pystynyt välttymään Espoon Sello-kauppakeskuksessa tapahtuneen ampumavälikohtauksen uutisoinnilta. Ensimmäisten uutisten tultua tapahtuneesta keskusteltiin parillakin irkkikanavalla. Tämän lisäksi Twitterin välityksellä rupesi tapahtumaan vilkas tiedonvälitys, painottuen eri medioiden uutisointiin ja huhuihin.

Pian Twitter-viserrysten (eng. tweet) kautta saattoi lukea ampujan nimen, kotiosoitteen ja auton rekisterinumeron. Irkissä levisi luotettavaa lähdettä vailla oleva "tieto", että ampuja on etsintäkuulutettu Serbiassa jo vuodesta 1995 sotarikosten vuoksi. Näiden lisäksi kaikenlaisia spekulointeja en edes jaksa luetella.

Ehkä omalla tavallaan hämmästyttävin tilanne oli, kun Poliisi julkaisi Facebookin kautta tiedot ja tuntomerkit epäillystä. Seuraan Twitter- ja Facebook-päivitysten virtaa TweetDeck-ohjelmalla, joten päivitystieto tuli poliisilta sangen liukkaasti.

Elämäjulkaiseminen

Muutamien ystävieni aivoihin muodostui täydellinen assosiaatio sanan nörtti ja kasvojeni välille viimeistään siinä vaiheessa, kun olin luovuttamassa verta ja irkkasin samalla. Hämmästelin hämmästystä. Minusta se oli ihan luonnollista kuluttaa aikaa vaikka tsättäämällä ystävien kanssa, kun kerran piti vain maata paikallaan ja toinen käsi oli kuitenkin vapaana. (Huomatkaa kevyt ironian sävy.) Olkoonkin, että vapaa käsi oli vasen ja itse olen oikeakätinen. Vaan hyvin se irssin käyttö edellisellä puhelimellani eli Nokian N73:lla sujui.

Myöhemmin jatkoin samassa nörttiyden hengessä vieläpä blogaten verenluovutuksesta.

Tämän päivän epistolan aiheena on kuitenkin elämäjulkaiseminen. Termi oli minulle vielä viime viikkoihin asti entuudestaan tuntematon, vaikka sen sisältö on ollut arkipäivää jo vuosia. Törmäsin näet jokin aika sitten tutkija Sari Östmanin avoimeen kutsuun osallistua tutkimukseen elämäjulkaisemisesta:

Oletko innokas feisbuukkaaja? Onko Blogilistan suosikeissasi kymmeniä päiväkirjablogeja ja itse kirjoitat vähintään kolmea? Julkaisetko YouTube-pätkiä omasta elämästäsi? Oletko galtsussa, Twitterissä ja Qaikussa?

Vai eikö voisi vähempää kiinnostaa? Ovatko oman elämänsä internet-sankarit sinusta puolivillaisia itsensäpaljastajia? Pysytteletkö erossa MySpacesta, naamakirjasta ja nettipäiväkirjailijoiden tuotoksista?

Olitpa kumpaa mieltä hyvänsä tai mitä tahansa siltä väliltä, kokemuksesi ja mielipiteesi aiheesta kiinnostavat Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkijaa suuresti!

Edustan varmaankin tutkimusjoukon toista ääripäätä.

Blogia aloin pitää vuonna 2004. Aluksi se oli vaaliblogini, sillä olin ehdolla kuntavaaleissa. Jäätyäni rannalle uikuttamaan reilun viidenkymmenen äänen kanssa päätin ruveta bloggaamaan. Kotisivut minulla on ollut kahdeksannelta luokalta lähtien, eli syksystä 1997. Ennen blogia päivitin käsin verkkopäiväkirjaa, joka oli hyvin blogimainen luonteeltaan.

Tämän blogin lisäksi julkaisen aina silloin tällöin sarjakuvablogia ja käsitöitäni toisilla sivuilla. Nettiin päätyy myös suuri osa valokuvausharrastukseni tuotoksista. Lisäksi yhteisöpalvelu Facebook ja mikroblogipalvelu Twitter ovat käytössä, jälkimmäinen tosin hieman harvemmin. Elämäjulkaisemisen yksi äärimuoto lienee treenitietojen julkaiseminen Sports Tracker -palvelussa. En tosin laita tietoja julkiseksi siksi, että uskoisin niiden kiinnostavan ketään vaan siksi, ettei minun tarvitse kirjautua palveluun nähdäkseni tekemäni lenkit.

Enkä pelkästään julkaise, vaan ennen kaikkea luen paljon muiden blogeja.

Joka tapauksessa Östmanin tutkimuksessa kuulun osallistujien keskuudessa suurimpaan ryhmään ikäni puolesta, mutta sukupuoleni kohdalla olen vähemmistöä. Väliaikatilastoinnissa Östman kertoo, kuinka naisia on ilmoittautunut tutkimukseen 27, mutta miehiä vain kahdeksan. No, ellei muita ole tullut, niin olen sitten yhdeksäs mies, jolloin miesten osuus tutkimusjoukosta on neljännes.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin sinulla, hyvä lukija, on varmasti jokin mielipide asiasta, joten vielä ehdit osallistumaan tutkimukseen. Östman vinkkaa, että odottaa viimeisiä ilmoittautumisia vielä vuoden loppuun saakka. Lue siis kutsu tutkimukseen ja täytä taustakyselylomake. Vakuutan, ettei taustakyselyyn vastaaminen vie kuin pari minuuttia.

Lopuksi täytyy kuitenkin todeta, ennen kuin joku ehtii asiasta kommentoimaan, etteivät sanat nörtti ja innokas elämäjulkaisija tarkoita samaa asiaa. Käytin niitä vain heppoisena aasinsiltana päästäkseni asiaan ja havainnollistaakseni verkkokäyttäytymistä. Joitain vuosia sitten eräällä matkapuhelinoperaattorilla oli mainoslause kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa (tai jotain sinne päin) ja jokseenkin se kuvaa omalla tavalla verkkoelämääni. Irkkiä käyttää enää suhteellisen harva, mutta omalla kohdallani se on yksi tukeva perusta netinkäytölleni. Eikä irkki ole käytössä vain viihteen tai ajankulutuksen vuoksi vaan erityisesti yhteydenpitovälineenä veljieni, ystävien ja tuttujen kanssa.

Havaintojen taltioimisesta

Kamerakännykän hauskin puoli on juuri siinä, että se kulkee aina kätevästi mukana. Kun kuvia voi parilla klikkauksella ladata puhelimesta suoraan nettiin, nousee kuvaustoiminnon käyttöarvo huomattavasti.

Perinteisesti ajatuksenani on ollut kuvata juuri mielenkiintoisia asioita ympäristöstä nettiin, mutta joskus ongelmaksi on koitunut yksilönsuoja. Otettu kuva on pitänyt kierrättää tietokoneen kautta, jotta kuvankäsittelyohjelmalla on voinut sutata yksilötiedot tai muut vastaavat. Tämä prosessi on hidastanut ja tehnyt asiasta vähemmän houkuttelevaa.

Kosketusnäyttöpuhelimelle saatava piirto-ohjelma on osunut juuri tähän saumaan. Kun otettua kuvaa voi muokata helposti ja nopeasti suoraan puhelimessa ja sen jälkeen lataa kuvan nettiin jakoon, katoaa välistä pari hidastavaa ja ärsyttävää tekijää.

Oheinen kuva on tosiaan kännykällä otettu ja muokattu ja ladattu Flickriin. Kuvasta sen verran, että voi ilmoituksen lähettänyttä miesparkaa, kun joutuu noin pakon edessä luopumaan museomotostaan...

Vielä kun joku ohjelmoisi S60 5th editionille ohjelman tai ylipäätänsä rajapinnan puhelimen "Online documents" -ohjelmaan, joka osaisi hakea viimeisimmän Flickriin ladatun kuvan URL:n ja osaisi tehdä siitä Twitter-päivityksen haluamansa kommentin kera (tai oikeastaan vielä kierrättäisi URL:n Tinyurl.com-palvelun kautta, jotta Twitteriin menisi nätimpi osoite), niin maailma olisi taas piirun verran lähempänä täydellisyyttä :D