perjantai 18. helmikuuta 2011
Piirustushaaste
tiistai 29. joulukuuta 2009
Elämäjulkaiseminen
Myöhemmin jatkoin samassa nörttiyden hengessä vieläpä blogaten verenluovutuksesta.
Tämän päivän epistolan aiheena on kuitenkin elämäjulkaiseminen. Termi oli minulle vielä viime viikkoihin asti entuudestaan tuntematon, vaikka sen sisältö on ollut arkipäivää jo vuosia. Törmäsin näet jokin aika sitten tutkija Sari Östmanin avoimeen kutsuun osallistua tutkimukseen elämäjulkaisemisesta:
Oletko innokas feisbuukkaaja? Onko Blogilistan suosikeissasi kymmeniä päiväkirjablogeja ja itse kirjoitat vähintään kolmea? Julkaisetko YouTube-pätkiä omasta elämästäsi? Oletko galtsussa, Twitterissä ja Qaikussa?
Vai eikö voisi vähempää kiinnostaa? Ovatko oman elämänsä internet-sankarit sinusta puolivillaisia itsensäpaljastajia? Pysytteletkö erossa MySpacesta, naamakirjasta ja nettipäiväkirjailijoiden tuotoksista?
Olitpa kumpaa mieltä hyvänsä tai mitä tahansa siltä väliltä, kokemuksesi ja mielipiteesi aiheesta kiinnostavat Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkijaa suuresti!
Edustan varmaankin tutkimusjoukon toista ääripäätä.
Blogia aloin pitää vuonna 2004. Aluksi se oli vaaliblogini, sillä olin ehdolla kuntavaaleissa. Jäätyäni rannalle uikuttamaan reilun viidenkymmenen äänen kanssa päätin ruveta bloggaamaan. Kotisivut minulla on ollut kahdeksannelta luokalta lähtien, eli syksystä 1997. Ennen blogia päivitin käsin verkkopäiväkirjaa, joka oli hyvin blogimainen luonteeltaan.
Tämän blogin lisäksi julkaisen aina silloin tällöin sarjakuvablogia ja käsitöitäni toisilla sivuilla. Nettiin päätyy myös suuri osa valokuvausharrastukseni tuotoksista. Lisäksi yhteisöpalvelu Facebook ja mikroblogipalvelu Twitter ovat käytössä, jälkimmäinen tosin hieman harvemmin. Elämäjulkaisemisen yksi äärimuoto lienee treenitietojen julkaiseminen Sports Tracker -palvelussa. En tosin laita tietoja julkiseksi siksi, että uskoisin niiden kiinnostavan ketään vaan siksi, ettei minun tarvitse kirjautua palveluun nähdäkseni tekemäni lenkit.
Enkä pelkästään julkaise, vaan ennen kaikkea luen paljon muiden blogeja.
Joka tapauksessa Östmanin tutkimuksessa kuulun osallistujien keskuudessa suurimpaan ryhmään ikäni puolesta, mutta sukupuoleni kohdalla olen vähemmistöä. Väliaikatilastoinnissa Östman kertoo, kuinka naisia on ilmoittautunut tutkimukseen 27, mutta miehiä vain kahdeksan. No, ellei muita ole tullut, niin olen sitten yhdeksäs mies, jolloin miesten osuus tutkimusjoukosta on neljännes.
Lopuksi täytyy kuitenkin todeta, ennen kuin joku ehtii asiasta kommentoimaan, etteivät sanat nörtti ja innokas elämäjulkaisija tarkoita samaa asiaa. Käytin niitä vain heppoisena aasinsiltana päästäkseni asiaan ja havainnollistaakseni verkkokäyttäytymistä. Joitain vuosia sitten eräällä matkapuhelinoperaattorilla oli mainoslause kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa (tai jotain sinne päin) ja jokseenkin se kuvaa omalla tavalla verkkoelämääni. Irkkiä käyttää enää suhteellisen harva, mutta omalla kohdallani se on yksi tukeva perusta netinkäytölleni. Eikä irkki ole käytössä vain viihteen tai ajankulutuksen vuoksi vaan erityisesti yhteydenpitovälineenä veljieni, ystävien ja tuttujen kanssa.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Tosi tarina: Burnout
Tänään se sitten tuli televisiosta. YLEn Tosi tarina: Burnout. Nähtävillä Areenassa vielä viikon ajan tästä päivästä laskien.
Ennen lähetyksen alkua läksin evakkoon saunomaan. Puhelin äänettömälle ja saunan löylyihin rentoutumaan. Saunasta tultuani minua odotti melkoinen määrä tekstiviestejä, FB-viestejä ja seinäpostauksia, s-posteja, vastaamattomia puheluita sekä kasa irc-messageja.
Voin kertoa, että jo aamulla minua jännitti aivan tolkuttomasti. Yksi ysiluokkalainen jo kysyikin, mikä minua vaivaa. En tiedä, olisinko ilman tuota oppilasta tajunnut, että käyttäydyn vauhkosti. Kiitos hänelle siitä, että tajusin tilanteen.
Kiitos myös kaikille yhteyttä ottaneille. Muutamille jo jotain vastasinkin, vaan aivan kaikille en suoraan sanottuna enää jaksanut. Viestejä tuli paljon. Mutta olen erittäin syvästi liikuttunut kannustuksesta ja tuen osoituksesta, mitä olen saanut vastaanottaa tänään. Olen mykistynyt.
Tulipa raapusteltua sarjisblogiinkin jotain aiheesta.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Luonnoslehtiöstä eetteriin

Oli tarvetta skannerille muissa merkeissä, niin hyödynsin samalla tilaisuuden ja tyhjensin viime aikojen piirrokset sarjisblogiin. Tai ainakin ne piirrokset, mitkä läpäisivät Great Firewall of China -tasoisen sensuurin.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Pitkästä aikaa
Lue uusin Dork side of the force. Aihe on minä opettajana.
lauantai 27. joulukuuta 2008
Lupaus
Vuosi sitten asetin itselleni lupauksen pitää sarjakuvapäiväkirjaa päivittäin. Ihan paperista siis, joka ei liity oikeastaan mitenkään netissä olevaan sarjakuvablogiini. Ensimmäiset pari kuukautta pystyin pitämään lupauksen, mutta sittemmin tahti heikentyi. Loppujen lopuksi olen keskiarvollisesti piirtänyt päiväkirjamerkintöjä pieneen punaiseen kirjaani ehkä joka kolmas päivä. Olen tulokseen tyytyväinen. En pelkästään siksi, että se tarkoittaa loppujen lopuksi aika suurta piirrosmäärää, vaan sen vuoksi, mitä piirtäminen on minulle opettanut.
Sarjakuvapäiväkirjaa myöhemmin lukiessa löytää kipeitäkin asioita, joita katsoi tapahtumahetkellä hyvin erilaisin silmälasein. Ajan kuljettua asioiden ohitse ovat näkökulmat vaihtuneet usein todella paljon ja niihin on saanut etäisyyttä ja syvyyttä. Reflektointi on päivän sana. Voisin jopa väittää, että itsetuntemukseni on sarjakuvapäiväkirjan avulla parantunut.
Onpa piirtäminen ollut myös hauskaa. Sekä tekohetkellä, että tuotoksia myöhemmin tutkittaessa. Sarjakuvapäiväkirjan sivuilla on iloja, suruja, näkökulmia, arkisia ahdistuksia ja onnenhetkiä.
Sarjakuvablogiin verrattuna paperinen sarjakuvapäiväkirja on hyvin vapaa. Sinne voin, uskallan ja kehtaan piirtää aivan mitä tahansa. Vapaus kumpuaa siitä ihanasta tiedosta, ettei niitä piirroksia lue kukaan muu kuin minä. Rajoja ei ole eikä tule, itsesensuuri ja -kritiikki puuttuu täysin. Vaikka sarjakuvablogin pitäminen on sangen hauskaa, niin se ei kuitenkaan yllä samalle tasolle koskaan juurikin netissä ilmestymisensä vuoksi.
Koska sarjakuvapäiväkirja syntyi 1.1.2008 ja sarjakuvablogi vasta myöhemmin syksyllä, niin sarjakuvapäiväkirjassa on huomattavasti enemmän materiaalia. Olenkin miettinyt, josko sitä skannaisi sarjakuvapäiväkirjasta ns. parhaita paloja sarjakuvablogiin, ikään kuin "arkiston kätköistä" -meiningillä. Ei sieltä varmaan montaa piirrosta kehtaa tuoda päivänvaloon, mutta muutama edes voisi olla hauskaa vaihtelua.
Joka tapauksessa en aio jatkaa sarjakuvapäiväkirjan pitämistä nykyisellä formaatillaan. Piirrän toki edelleen luonnoslehtiööni asioita, joita en aio skannata sarjakuvablogiin, mutta systemaattista sarjakuvapäiväkirjaa en todennäköisesti pidä. Sen sijaan panostan enemmän itseilmaisuun sarjakuvablogin muodossa. Haastetta asettavat piirrostekniikan ja ilmaisun kehittäminen. Molemmat ovat kuluneen vuoden aikana kehittyneet huimasti, mutta olen silti alkeissa. Tavoitteita siis löytyy.
Summa summarum, edelleen puuttuu se potentiaalinen uudenvuodenlupaus.
tiistai 23. joulukuuta 2008
Sarjisblogin päivittämistä
Pitäisi varmaan itsekin vihdoin skanneri hankkia. Tuskinpa pukinkontistakaan semmoista nimelläni varustettuna löytyy. Mutta jos joku varoissaan oleva ystäväni pohtii pian lähestyväksi merkkipäiväkseni jotain, niin tasoskanneri (filmiskannerikin kävisi, tosin eri tarkoituksiin) olisi aika kova sana... ;-)
maanantai 15. joulukuuta 2008
Joululomalla
Todennäköisesti blogi viettää tuon ajan hiljaiseloa. Aika lailla varmaa on ainakin se, että sarjisblogi viettää hiljaiseloa. Nyt kun käytössä ei ole edes skanneria, niin tein sarjisblogiin tämän vuoden (ehkä) viimeisen merkinnän DabbleBoardilla.
Lue siis Dork side of the force.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Kaamosmasennus
Omassa sarjisblogissa Ollin haaste 50 asiaa minusta on jo loppusuoralla. Ihan viikossa en sitä todellakaan saanut tehtyä, mutta eihän sillä todellisuudessa edes ollut mitään aikataulua.
Joka tapauksessa tunteista päällimmäisenä on nyt väsymys, kun ei ole lunta! Ei pimeys muuten haittaisi, mutta kun taivaalta sataa vain vettä, on pimeää, märkää ja muutenkin surkeata, niin vähemmästäkin painuu mieli alas. Muutama päivä sitten hehkuttamani lumi muuten otti ja suli pois vielä samana päivänä...
Mä tahdon talven tänne!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Stressiä
Joulun tulon tuntee lähinnä stressinä. Ei joulusta, vaan siitä, että tämän vuoden puolella pitäisi vielä saada vaikka mitä opiskelujuttuja tehtyä. Liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa. Liian vähän selkärankaa.
Mieleen tulee vain jossain näkemäni sarjakuvablogi, jossa tekijä oli piirtänyt itsensä ottamassa itseään niskasta kiinni. Sanonta kirjaimellisesti kuvitettu. Täytynee itse piirtää samanlainen omaan sarjisblogiin jos se vaikka jotenkin mystisesti auttaisi tässä tekemisen tuskassa.
Aaaargh!
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Nettisarjakuvavinkkausta
maanantai 3. marraskuuta 2008
Olen varmaan vähän pipi...
Mutta mutta. Olen silti vähän pipi päästäni, sillä sain taas "loistoidean" (tyypillistä minulle?). Tämäkään ei ole omani, vaan muualta napattu. Tällä kertaa tosin jouduin (passiivisen) yllytyksen kohteeksi. Seuraan mm. Hilloa Hilloa! -nimistä sarjakuvablogia (jonka piirtäjä voitti vuoden 2008 sarjakuvan Kylli-täti-tittelin, tai jotain sinne päin, olin itse videoimassa lavalla kyseistä kisaa joten huomioni keskittyi videointiin eikä tapahtumaan) ja sen piirtäjä Olli haastoi kaikki lukijansa tekemään saman kuin hän itse:
Päivitän joka viikonpäivä tällä viikolla 10 asiaa lisää ja samalla haastan kaikki lukijat tekemään itsestään samanlaisen listan! Jihuu!
Ettäpä semmoista. Huomisesta (tiistaista) lähtien päivitän (lue: yritän päivittää) kymmenen asian päivätahdilla minusta, yhteensä viisi päivää eli viisikymmentä asiaa. En tee sitä kuitenkaan tänne, vaan Dork side of the force -sarjakuvablogiini. Koska en omista skanneria, joudun joko hoitamaan skannauksen koululla tai sitten naapurirapun opiskelutoverilla, joten vaikka piirustukset olisivatkin päivittäin valmiita, on eri asia saanko ne nettiin.
Toivottakaa onnea!
maanantai 27. lokakuuta 2008
Sarjakuvablogi
Miten pitkällinen se tulee olemaan onkin sitten toinen juttu. Ainakin kokeeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa.
Sarjakuvablogia voi seurata kahdella tapaa:
- seuraamalla tämän sivun oikeassa palkissa olevan otsikon "Sarjakuvablogi" alle ilmestyviä otsikoita (kerralla näkyy kolme uusinta julkaisua)
- klikkaamalla itsensä osoitteeseen http://tarmo.sarjakuvablogit.com/ ja joko tilaamalla RSS-syötteen lukijaan/selaimen live-kirjanmerkkeihin tai tallettamalla sen selaimen kirjanmerkiksi

