Neulegraffitit

Mikä Suomessa on pääosin koettu kivaksi kaupunkikulttuurin elävöittäjäksi, onkin Yhdysvalloissa poliisien jahtaamaa laitonta toimintaa - ainakin West Cape May -pikkukaupungissa. Kyseisen paikan poliisit etsivät Keskiyön Neulojaksi nimitettyä neulegraffitien tekijää. Asukkaat myöntävät värikkäiden neuletöiden ilahduttavan silmää, mutta virkavalta ei niitä hyväksy.

(Lähde: Aamulehti)

Suomessa ainakin Tampereen poliisi on julkisesti kommentoinut neulegraffitiasiaa todeten, etteivät ne ole laittomuuksia.

Kotimaassa pienen piirin ilmiö on julkisuudessa kiteytynyt tamperelaiseen Elina Arpiaiseen Savon Sanomien tekemän jutun pohjalta. Arpiainen kuvaa neulegraffitinsa ja julkaisee ne Knit sea -blogissaan.

Neulegraffitien vastustajille tiedoksi, että Arpiainen - kuten varmasti suurin osa alan harrastajista - valitsee neulegraffitien paikat niin, etteivät ne haittaa normaalia elämää. Lisäksi hän jättää esimerkiksi liikennemerkit rauhaan.

Suomalaiset kaupungit ovat suurimmaksi osaksi niin rumia, että itse olen ilmiöstä vain mielissäni ja toivon sen leviävän. Asiallisuuden rajoissa tietenkin. Jos ja kun itse kiinnitän kaupunkiympäristöön neule- tai pitsigraffitin, valitsen paikan huolellisesti harkiten ja mahdollisesti kysyn lupaa etukäteen.

Poliisin ilmaisullista rikkautta

Päivän sitaatti:

Raumalla Satamakadulla poliisipartio tapasi kuljettajan, jonka ajoasiat eivät olleet kohdallaan.

Lähde: Satakunnan poliisin vuorokausiraportti 28.1.2010

Tapaukset ökkömönkiäinen ja Sellon ampumavälikohtaus

Tämä blogikirjoitus käsittelee internetin ihmemaata kahdella erityyppisellä kirjoituksella. Ensin arkisempi, sitten paljon ikävämpi.

* * *

Eilen siivotessa löysin oudolta näyttävän ökkömönkiäisen. Huonolla biologiantuntemuksellani olisin sanonut, että se on jonkin sortin mato. Otus rupesi häiritsemään, niin otin siitä parit kuvat ja latasin ne sivuilleni. Sitten huhuilin hetkisen yhdellä irkkikanavalla, olisiko jollain tarkempaa tietoa otuksesta, edes nimeä. Ylemmässä kuvassa kymmenen sentin kolikko havainnnollistaa otuksen kokoa. Eihän se ollut kuin muutaman millimetrin pituinen.





Eipä siinä kauaa kestänyt, kun sain vastauksen: se ei ole mato vaan vyöturkiskuoriainen. Sain linkit Wikipedian artikkeliin ja Flickr-kuvanjakopalvelussa olevaan kuvaan. Kuvan perusteella pystyin tunnistamaan otuksen samaksi kuin löytämäni mönkijän, ja Wikipedian artikkelissa ollut kuvaus täsmäsi.

Tunnistuskysymykseni esitin 22.32, vastauksen sain 22.54, joten keskiviikkoillaksi sanoisin, että se on aika hyvin. Eihän asiat aina näin helposti hoidu, mutta onpahan ainakin hyvä esimerkki verkostoitumisen voimasta. Vastaavalla tavalla itse autan muita, mikäli vain osaamiseni sen mahdollistaa.

* * *

Tänään taas olen saanut hämmästellä toisen asian suhteen. Kukaan ei ole varmaan pystynyt välttymään Espoon Sello-kauppakeskuksessa tapahtuneen ampumavälikohtauksen uutisoinnilta. Ensimmäisten uutisten tultua tapahtuneesta keskusteltiin parillakin irkkikanavalla. Tämän lisäksi Twitterin välityksellä rupesi tapahtumaan vilkas tiedonvälitys, painottuen eri medioiden uutisointiin ja huhuihin.

Pian Twitter-viserrysten (eng. tweet) kautta saattoi lukea ampujan nimen, kotiosoitteen ja auton rekisterinumeron. Irkissä levisi luotettavaa lähdettä vailla oleva "tieto", että ampuja on etsintäkuulutettu Serbiassa jo vuodesta 1995 sotarikosten vuoksi. Näiden lisäksi kaikenlaisia spekulointeja en edes jaksa luetella.

Ehkä omalla tavallaan hämmästyttävin tilanne oli, kun Poliisi julkaisi Facebookin kautta tiedot ja tuntomerkit epäillystä. Seuraan Twitter- ja Facebook-päivitysten virtaa TweetDeck-ohjelmalla, joten päivitystieto tuli poliisilta sangen liukkaasti.

Poliisi goes feibu

Ensin IRC-Galleria, nyt Facebook.

Suomen poliisi on kunnostautunut nettiyhteisöjen haltuunotossa.

Seuraavana on vuorossa YouTube. Vaan mitä sen jälkeen?