Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaalit. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. heinäkuuta 2010

Sukupuolineutraali avioliittolaki ja seurakuntavaalit

Ministeri Tuija Braxin (vihr.) aloitteesta käynnistetty selvitys sukupuolineutraalista avioliittolaista ei saa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoilta kannatusta (kotimaa24.fi 15.7.2010).

Oliko tuo nyt sitten yllätys? Ikävä kyllä ei.

Koska aihe herättää suuria tunteita puolin ja toisin, ilmaisenpa oman kantani asiaan.

Minä kannatan esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Kuulun myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vaikken ole ahkera jumalanpalveluksissa kävijä, en pidä itseäni ns. tapakristittynä, joka perinteiden vuoksi kuuluisi kirkkoon. Jos uskoisin "näin kuuluu tehdä tai on ainakin ennen tehty" -meininkiin, olisin varmaan mennyt armeijaan (eli jos joku ei tiennyt, olen käynyt sivarin). Ehei, kirkkoon kuuluminen on minulle tietoinen valinta, joskaan ei kovin helppo.

Vaikean valinnasta tekee se, että vähän väliä joku kirkon piiristä päästelee jos jonkinlaisia aivopieruja, jotka ovat päinvastaisia omalle maailmankatsomukselleni. Ja nämä jotkut sattuvat yleensä olemaan kirkon päättäviä tahoja. Nyt kun jokainen piispa on tyrmännyt sukupuolineutraalin avioliittolain, joudun taas puntaroimaan, edustaako evankelis-luterilainen kirkko sitä uskoa, mitä minä tunnustan.


Mutta suurin niistä on rakkaus.
(Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:13)

Mutta tekevätkö piispat seurakunnan? Ei. Seurakunta muodostuu seurakuntalaisista, tavallisista ihmisistä. Nyt sitten ison luokan aasinsiltaa: Marraskuussa on seurakuntavaalit. Vaikkei kirkkovaltuusto päätä avioliittolaista, on sillä monen sortin vaikutusvaltaa arjen asioissa. Nämä päätökset ovat sen näköisiä kuin luottamustehtäviin valitutkin. Kysymys onkin pitkälti se, millaisen kirkkovaltuuston ja millaisia arjen päätöksiä minä haluan.

Olen ajatuksen tasolla miettinyt seurakuntavaaleihin ehdolle lähtemistä. Kirkon sisällä olen luultavasti hyvin moderni arvoliberalisti. Juuri siitä syystä koen tärkeäksi, että itseni kaltaisia ihmisiä olisi päättämässä kirkkovaltuustossa, koska (suora lainaus seurakunnan sivuilta) :

Luottamushenkilö voi vaikuttaa:
  • seurakuntatyön kehittämiseen ja painopisteiden valintaan 
  • kirkollisverojen käyttöön 
  • kirkon ja muiden seurakunnan toimitilojen rakentamiseen ja korjaamiseen 
  • seurakunnan virkojen ja tehtävien sisältöihin ja henkilövalintoihin 
  • seurakunnan muiden luottamushenkilöiden kuten kirkkoneuvoston ja johtokuntien jäsenten valintaan 
  • seurakunnan yhteistyöhön muiden seurakuntien, kunnan ja järjestöjen kanssa 
  • seurakunnan sisäiseen ja julkiseen viestintään 
  • seurakunnan tai seurakuntayhtymän toiminnan ja talouden suunnitteluun 
  • koko kirkon tulevaisuuden suuntaan ja kirkon yhteisten päättäjien valintaan
Niin että eiköhän tuossa ole jo syitä, miksi kirkkovaltuuston kasvoissa olisi uusimisen varaa. Yllättävän paljon sitä maallikkokin pääsee vaikuttamaan, jos vain on tahtoa. Vaikkei olisikaan aktiivinen seurakuntalainen mutta kuuluu kuitenkin kirkkoon, kannattaa syksyllä selailla ehdokaslistoja läpi ja etsiä omia arvoja edustava ehdokas. Kirkko kerää kuitenkin veroja ja vaikuttaa yhteiskunnassa monella tapaa.

Jos kirkon sisäinen toiminta ei kiinnosta, niin ainakin sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin päättäjien kautta kannattaa vaikuttaa. Seurakuntavaalit on helpoin tapa tavalliselle ihmiselle, joka kirkkoon kuuluu.

Lopuksi vielä teesinä linkki Yhteys-liikeen julistukseen, jonka sisällön allekirjoitan.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kirkon nokkamiestä etsimässä

Aloitetaan faktoista. Kuulun kirkkoon ja uskon Jumalaan. Aina ei vain tunnu siltä, että puhuessaan Jumalasta kirkon edustajat tarkoittavat samaa tahoa kuin minkä itse tunnen sisälläni. Sinänsä ongelma on varmasti sama kuin poliittisten puolueiden kohdalla: yksikään puolue ei voi vastata täysin omia katsantokantoja (ellei sitten itse perusta puoluetta), vaan täytyy valita puolue, joka on lähimpänä omia arvoja ja näkemyksiä. Kenties uskon kanssa on sama asia.

Tai ainakin ajatus siitä, että olisi kaikesta samaa mieltä kuin kirkko, tuntuu absurdilta. Ensinnäkin kirkko ei ole yksiselitteinen olio, joka on selkeästi jotain mieltä. Toki siinä missä puolueet julkaisevat puolueohjelmiaan kirkolla on omat julkaisunsa, missä ilmaistaan kovan kädenväännön seurauksena aikaan saadut näkemykset.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle valitaan uusi arkkipiispa. Ensimmäinen äänestys on jo ensi torstaina. Lehtien ennakkoarvelujen perusteella kukaan seitsemästä ehdokkaasta tuskin saa yli puolta äänistä, joten äänestys jatkuu suurella todennäköisyydellä toiselle kierrokselle. Ehdokkaiden esittelyssä (HS 14.2.2010) ehdokkaat ovat pelottavan samankaltaisia - paitsi homopappiasiassa.

HS:n ehdokasesittelyssä ehdokkaille oli esitetty kolme kysymystä:
  1. Miksi suomalaisen kannattaisi kuulua johtamaanne kirkkoon?
  2. Vihkisittekö papiksi rekisteröidyssä parisuhteessa elävän teologin?
  3. Mitkä ovat kirkon tiukimmat haasteet lähivuosina?
Kysymykseen nro 2 olivat vastaukset hyvin mielenkiintoisia. Mielestäni kehnoimman vastauksen antoi kirkkoherra Martti Hirvonen vastaamalla:
Rekisteröity parisuhde on pappisvihkimystä anovan hakijan soveltuvuutta arvioitaessa huomioon otettava seikka, jota pohtisin huolellisesti ennen sen myöntämistä.
Siis häh? Oliko tuo kyllä vai ei? Luulisin, että molempia, mikä tekee siitä älyllisesti epärehellistä yrittäessään miellyttää sekä kirkon konservatiiveja että liberaaleja. Silti painotus tuossa vastauksessa tuntuu olevan enemmän kielteisellä kannalla. Jos oikein ymmärsin, jonkun kohdalla rekisteröity parisuhde voi koitua kompastuskiveksi ja toisen kohdalla ei. Minä ainakin pohtisin huolellisesti ennen kuin antaisin ääneni Hirvoselle.

Oma suosikkini ehdokkaista on Turun piispa Kari Mäkinen. Tulokseen tulin täysin HS:n ehdokasesittelyn perusteella, sillä en ole tutustunut koko arkkipiispan valintaan aikaisemmin eivätkä ehdokkaiden nimet kerro minulle mitään. Mäkinen ottaa selkeän ja myönteisen kannan rekisteröityneessä parisuhteessa elävien pappisvihkimykseen. Eikä tuo ole ainut syy, vaan Mäkinen vakuuttaa sanoillaan kirkon haasteista ja kysymyksestä, miksi kirkkoon kannattaa kuulua:
Merkityksellinen kirkko pukee ymmärrettäväksi sanoiksi sekä uskon perinnön että ihmisten arkisen todellisuuden ja elämän syvät kysymykset. Sellaista kirkkoa haluan rakentaa, ja siinä on tilaa uskolle, joka on arkaa ja hapuilevaa tai kyselevää ja haastavaa.

Juuri haasteita kirkon ei pitäisi pelätä, sillä ne ovat kirkon ainoa mahdollisuus, mikäli kirkko haluaa estää kirkosta eroavien määrän lisääntymisen. Kun ihminen kysyy ja kyseenalaistaa, kirkko ei saa lukkiutua vuosisatoja vanhoihin puolustusasemiin ja toistaa vanhoja automaattivastauksia vaan aidosti käydä dialogia jäsentensä ja muun yhteiskunnan kanssa.

Mäkinen luettelee kirkolle kolme haastetta, jotka ovat yhteiskunnan ja kulttuurin muutokset, ikuisen talouskasvun tavoitteleminen ja ympäristön kestokyky sekä kulutusideologian vahvistuminen. Lopuksi hän heittää ilmaan kysymyksen, johon kuulisin mieluusti kaikilta ehdokkailta vastauksen:
Miten olla kirkkona todellisuudessa mukana niin, ettei uskosta ja elämästä muodostu elämystuotetta?
Lopuksi vielä kirkkoherra Jouni Lehikoisen vastaus kysymykseen rekisteröidyssä parisuhteessa elävien pappisvihkimyksestä:
Keskustelisin vakavasti rekisteröidyssä parisuhteessa elävän teologin kanssa siitä, miksi hän hakee sellaiseen kirkkoon töihin, joka sanomansa perusteella ei siunaa rekisteröityä parisuhdetta.
Tehkää tästä itse omat johtopäätöksenne.

* * *

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Eurovaalit


07.06.2009
Originally uploaded by Tarmo Thorström

Vaalit ovat sitten ohi. Hyvä niin.

Plussaa:

  • Vihreät saivat kaksi paikkaa läpi, eli paikat tuplaantuivat. Absoluuttisena lisäyksenä tuo ei tietenkään kuulosta niin raflaavalta kuin suhteellisena, mutta lopputuloshan on se, mikä ratkaisee ja se oli vallan mainio lopputulos.
  • Kokoomus, keskusta ja demarit. Jokaiselta lähti yksi paikka. En malta olla olematta pikkuisen vahingoniloinen *hih*. Sori vaan kaverit, jotka olette em. puolueiden jäseniä. Ei mitään henkilökohtaista teitä kohtaan.
  • Julkkisehdokkaat. Onneksi vain yksi pääsi läpi, kun ottaa huomioon, mitä porukkaa siellä oli (Vatanen, Sievinen...).

Miinusta:
  • Äänestysaktiivisuus laski. Taas. Nyt se oli naurettavat 40,3, eli laskua edellisestä eurovaalista tuli 0,8 prosenttiyksikköä. Just joo.
  • Oma ehdokkaani Jyrki Kasvi ei päässyt läpi. Samperi. No, Jyrkille on vielä paljon tilausta kotimaassa, joten ei mies hukkaan joudu.
  • Nämä vaalit olivat populistien ja konservatiivien juhlaa. Hitto soikoon.
  • Soini. Tarvitseeko sanoa enempää?
  • Mitro. Anteeksi, mutta en ole saanut miehen poliittisesta agendasta mitään selkoa. Mies voi olla ihmisenä aivan mainio, mutta en ole saanut selkoa hänen poliittisesta agendastaan, vaikka olen lukenut hänen nettisivunsa läpi pariinkin otteeseen. No, aika näyttää, mitä Mitrolla on sanottavaa. Olen odottavalla kannalla.
  • Perussuomalaiset. Mainittakoon vielä uudestaan. Voi rähmä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Ehdolla ollaan

Virallinen ja vahvistettu tieto:

Olen ehdolla Opekas ry:n hallitusvaaleissa.