Oikeasti mun piti blogata tänään päivällä keksimästäni uudenvuodenlupauksesta. Mutta koska sen ajatuksen työstäminen vaatii enemmän aikaa ja ajatusta kuin mitä mulla nyt on, niin pistänpä ihmisten iloksi ja inhotukseksi arkistojen kätköistä jotain ihan muuta...
Hyvät naiset ja herrat, je te présente vuoden 2003 itseni treenaamassa pianotenttiin klassikolla Jänis istui maassa!
Huomatkaa, mikä keskittyminen! Mikä rytmi! Mikä soittamisen intohimo! Encore!
Jååpajåå. Kun ei ole reilua saati sitten lainmukaista nolata muita netissä julkisesti, niin itsensä voi ainakin. Ja sitä paitsi, mitä muuta elämä onkaan kuin epäonnistumisten sietämistä ja häpeänsietokyvyn kasvattamista.
Se musiikillisista taidoistani on sanottava, että kehitys ei jäänyt tuohon tasolle, mitä se videolla on, vaan kehittyi juuri ja juuri sen verran lisää, että pääsin pianotentistä rimaa hipoen läpi. Sen jälkeen kehitys on jatkunut useita vuosia jyrkkää alamäkeä pitkin niin, että enää ainoa otteeni instrumentteihin on niiden kantaminen muutoissa. Siinä olenkin sitten aika maestro. Näin taputan omalle nokkeluudelleni ja huudan bravissimo!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
maanantai 3. tammikuuta 2011
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Kilpajuoksu
 |
| Helsingin Sanomat 8.6.2010 |
Aina välillä kilpakumppanini on ilmoittanut uusista viivästyksistä. Samalla olen aloittanut uuden kirin.
Nyt näyttää pahasti siltä, että kilpailijani on päässyt viimeiselle kierrokselleen. Ehkä minunkin olisi aika. Vaan juuri aika näyttää, kumpi ottaa lopulta kovemman spirtin.
Meitä erottaa kuitenkin se, että OL3 ei ole vain kansallinen vaan globaali talous- ja ekofiasko. Oma valmistumiseni on mikrotason taloudellinen floppi ja egokatastrofi.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Nippelitieto rulettaa
Päivän sitaatti:
saan yliopisto-opiskelusta edelleenKoulukinkku blogissaan Järki ja tunteet: Yliopiston laatuvaatimukset
harmaita hiuksia ja turhaumia
tämä koskee kylläkin vain kielten
ja kasvatustieteen opintoja
muista minulla ei ole kokemusta
perustelut tulevat tässä:
jyvät erotetaan akanoista kysymällä
vuosilukuja eikä syitä ja seurauksia
eli nippelitieto rulettaa
tiistai 26. toukokuuta 2009
Kässänopeksi
Tänään ne tulivat vihdoin - sivuainehaun tulokset nimittäin. Rajatonta iloa ja riemua on tuonut saamani opiskeluoikeus käsityökasvatuksen tekstiilipainotteisiin aineopintoihin :D 16 opiskelijan ryhmämme koostumuskin vaikuttaa oikein lupaavalta, varsinkin kun samaan porukkaan pääsivät myös tekstiilin perusopintoja kanssani tehneet Atso ja Peter. Vanha kässänjengi koolla taas.
Saa onnitella :)
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Ulkona aiheesta
Viime aikoina on useammallakin luennolla tullut vastaan tilanne, että luennoitsija käyttää tapausesimerkkinä jotain mainosta tai tv-ohjelmaa. Varsinkin mainosten kohdalla oletus on, että kaikki tuntevat tapauksen ja ymmärtävät jutun.
Varmasti suurin osa luennolla olijoista mainokset tunteekin jo pelkästään sen tilastofaktan mukaan, että suurimmalla osalla suomalaisista kotitalouksista on televisio.
Kun en itse ko. aparaattia omista, niin saanpa tottua varmaan vastaisuudessakin olemaan ihan pihalla. Pitäisi varmaan ruveta lobbaamaan luennoitsijoille ajatusta, että etsisivät tapausesimerkkejä internetistä. Pysyisin minäkin mukana siitä, mistä puhutaan.
Varmasti suurin osa luennolla olijoista mainokset tunteekin jo pelkästään sen tilastofaktan mukaan, että suurimmalla osalla suomalaisista kotitalouksista on televisio.
Kun en itse ko. aparaattia omista, niin saanpa tottua varmaan vastaisuudessakin olemaan ihan pihalla. Pitäisi varmaan ruveta lobbaamaan luennoitsijoille ajatusta, että etsisivät tapausesimerkkejä internetistä. Pysyisin minäkin mukana siitä, mistä puhutaan.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Kuin suoraan päiväkirjastani
Sarjakuva kertoo enemmän kuin tuhat blogimerkintää. Lue täältä isompana.
tiistai 27. tammikuuta 2009
Mitäs tänne
Juuri nyt:
- poden flunssaa
- nyplään "pitkästä" aikaa
- angstaan opintohommia
- toivon parantuvani pikaisesti, että ääni toimisi töissä
- olen innoissani käsitöiden tekemisestä
- stressaan koulujuttuja
- niistän nenäni verille
- hahmottelen uusia mynstereitä
- toistan itseäni
torstai 15. tammikuuta 2009
Vinkkejä luennoitsijoille
Empiirinen havainto useilta eri luennoilta ja luennoitsijoilta:
Jos luennoitsija ei näytä piirtoheittimellä tai dataprojektorilla mitään muistiinpanoja opiskelijoille kopioitavaksi, syntyy yleistä hälyä ja pientä supattelua. Mitä enemmän kirjoitettavaa on, sitä vähemmän on ylimääräistä ääntä. Jos kirjoitettavaa on paljon, on luennosta kiinnostuneilla jopa mahdollisuus kuulla, mitä luennoitsija puhuu. Muistiinpanoksi kirjoitettavan tarpeellisuudella tai järkevyydellä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Asiat kopioidaan suoraan sellaisenaan ja suodattamattomana.
Tilanne kääntyy mahdottomaksi, kun joku opiskelija kysyy tai kommentoi jotain asiaa, eikä kanssaopiskelijoiden hälyn takia kuule, mistä on kysymys.
Siis arvon luennoitsijat, vaikka teillä ei olisikaan mielestänne järkevää tarjottavaa muistiinpanoiksi tai ette ylipäätään pidä ajatuksesta, että opiskelijat kritiikittömästi kopioisivat ilman omaa ajattelua luennon annin vihkoonsa/tietokoneellensa, niin heijastakaa seinälle vaikka Seitsemää Veljestä, sillä vain muistiinpanojen kirjoittaminen takaa luentorauhan.
Kun uusi kalvo on kirjoitettu vihkoon, sen huomaa heti korvin kuultavasta hälystä. Arvon kanssaopiskelijat, tarkkailkaapa joskus itseänne ja muita luennoilla.
Lopuksi vielä legal mambo jambo, ettei tämä tietenkään päde aivan kaikkiin luennoitsijoihin, luentoihin ja opiskelijoihin.
Jos luennoitsija ei näytä piirtoheittimellä tai dataprojektorilla mitään muistiinpanoja opiskelijoille kopioitavaksi, syntyy yleistä hälyä ja pientä supattelua. Mitä enemmän kirjoitettavaa on, sitä vähemmän on ylimääräistä ääntä. Jos kirjoitettavaa on paljon, on luennosta kiinnostuneilla jopa mahdollisuus kuulla, mitä luennoitsija puhuu. Muistiinpanoksi kirjoitettavan tarpeellisuudella tai järkevyydellä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Asiat kopioidaan suoraan sellaisenaan ja suodattamattomana.
Tilanne kääntyy mahdottomaksi, kun joku opiskelija kysyy tai kommentoi jotain asiaa, eikä kanssaopiskelijoiden hälyn takia kuule, mistä on kysymys.
Siis arvon luennoitsijat, vaikka teillä ei olisikaan mielestänne järkevää tarjottavaa muistiinpanoiksi tai ette ylipäätään pidä ajatuksesta, että opiskelijat kritiikittömästi kopioisivat ilman omaa ajattelua luennon annin vihkoonsa/tietokoneellensa, niin heijastakaa seinälle vaikka Seitsemää Veljestä, sillä vain muistiinpanojen kirjoittaminen takaa luentorauhan.
Kun uusi kalvo on kirjoitettu vihkoon, sen huomaa heti korvin kuultavasta hälystä. Arvon kanssaopiskelijat, tarkkailkaapa joskus itseänne ja muita luennoilla.
Lopuksi vielä legal mambo jambo, ettei tämä tietenkään päde aivan kaikkiin luennoitsijoihin, luentoihin ja opiskelijoihin.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Kaamosmasennus
Stressistä kirjoitin jo aikaisemminkin, mutta nyt on pakko vielä vähän asiasta mainita. Nimittäin Ninni on piirtänyt juuri niistä jutuista, mitä omassa päässäni pyörii tällä hetkellä:
Omassa sarjisblogissa Ollin haaste 50 asiaa minusta on jo loppusuoralla. Ihan viikossa en sitä todellakaan saanut tehtyä, mutta eihän sillä todellisuudessa edes ollut mitään aikataulua.
Joka tapauksessa tunteista päällimmäisenä on nyt väsymys, kun ei ole lunta! Ei pimeys muuten haittaisi, mutta kun taivaalta sataa vain vettä, on pimeää, märkää ja muutenkin surkeata, niin vähemmästäkin painuu mieli alas. Muutama päivä sitten hehkuttamani lumi muuten otti ja suli pois vielä samana päivänä...
Mä tahdon talven tänne!
Omassa sarjisblogissa Ollin haaste 50 asiaa minusta on jo loppusuoralla. Ihan viikossa en sitä todellakaan saanut tehtyä, mutta eihän sillä todellisuudessa edes ollut mitään aikataulua.
Joka tapauksessa tunteista päällimmäisenä on nyt väsymys, kun ei ole lunta! Ei pimeys muuten haittaisi, mutta kun taivaalta sataa vain vettä, on pimeää, märkää ja muutenkin surkeata, niin vähemmästäkin painuu mieli alas. Muutama päivä sitten hehkuttamani lumi muuten otti ja suli pois vielä samana päivänä...
Mä tahdon talven tänne!
perjantai 5. joulukuuta 2008
Luennolta
Sattuipa hauskasti tänään. Parin kanssaopiskelijan kanssa puhuttiin siitä, että lehtorit voisivat hieman käydä keskenään keskustelua ristiin opettamistaan asioista. Uuden tutkintojärjestelmän ja lehtorien fiksuuden johdosta käsityökasvatuksen opiskelijat tekevät yhteensä kolmella kurssilla samantyylisiä PowerPoint-tehtäviä.
Toisin sanoen, kyseiset opiskelijat opiskelevat samat asiat kolmeen kertaan ja tekevät keskenään kolme hyvin samankaltaista tehtävää. Siinä voi jo kysyä tehtävien mielekkyyttä ja kurssien hyödyllisyyttä.
Nyt sitten istun erityispedagogiikan perusopintojen kurssilla, jossa katsotaan samaa videota, jonka näin jo kasvatustieteen aineopintojen erityispedagogiikan kurssilla.
Enpä olekaan ennen näin hyvällä omallatunnolla irkannut, lukenut uutisia ja päivittänyt blogia luennolta.
(No ei vais, kyllä sentään sen verran seurailin, että josko tämä pieni uusinta toisi uusia ajatuksia mieleen.)
tiistai 2. joulukuuta 2008
Miksi aina...?
Tyypillinen tilanne. Juuri, kun olen saanut kunnon työmotivaation aikaiseksi ja olen mennyt yliopiston atk-luokkaan tekemään hommia oikein urakalla, alkaa kyseisessä luokassa pienryhmäopetusta.
Opetukseen osallistujia on kuitenkin sen verran iso määrä, ettei ylimääräisille oikein ole sijaa koneilla. Joten poistuin...
Opetukseen osallistujia on kuitenkin sen verran iso määrä, ettei ylimääräisille oikein ole sijaa koneilla. Joten poistuin...
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Stressiä
Joulu tulee pian, kertoi jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani sittemmin edesmennyt kasvatustieteen lehtori.
Joulun tulon tuntee lähinnä stressinä. Ei joulusta, vaan siitä, että tämän vuoden puolella pitäisi vielä saada vaikka mitä opiskelujuttuja tehtyä. Liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa. Liian vähän selkärankaa.
Mieleen tulee vain jossain näkemäni sarjakuvablogi, jossa tekijä oli piirtänyt itsensä ottamassa itseään niskasta kiinni. Sanonta kirjaimellisesti kuvitettu. Täytynee itse piirtää samanlainen omaan sarjisblogiin jos se vaikka jotenkin mystisesti auttaisi tässä tekemisen tuskassa.
Aaaargh!
Joulun tulon tuntee lähinnä stressinä. Ei joulusta, vaan siitä, että tämän vuoden puolella pitäisi vielä saada vaikka mitä opiskelujuttuja tehtyä. Liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa. Liian vähän selkärankaa.
Mieleen tulee vain jossain näkemäni sarjakuvablogi, jossa tekijä oli piirtänyt itsensä ottamassa itseään niskasta kiinni. Sanonta kirjaimellisesti kuvitettu. Täytynee itse piirtää samanlainen omaan sarjisblogiin jos se vaikka jotenkin mystisesti auttaisi tässä tekemisen tuskassa.
Aaaargh!
tiistai 25. marraskuuta 2008
Kolme asiaa
1. Olen vanha kääkkä.
Tai ainakin sellaiseksi tunsin itseni taas viime yönä. Hiljaisuuden vallitessa (sääntöjen mukaan, ei äänenvoimakkuuden perusteella) kävin vihjaisemassa alakerran naapurille, että pistäisi poppikoneitansa sen verran pienemmälle, että muut saisi unta. Eikä ollut eka kerta. Eikä toinen. Enkä ole tässä vielä kuukauttakaan asunut...
2. Olen hikuttaja.
Eilen oli tullut kasvatussosiologian tentin tulokset. Tosin vasta tänään huomasin asian. Joka tapauksessa kaunis arvosana 4 siellä rekisterissä komeili. Olen mä vaan hyvä!
3. Olen selkeesti (tuleva) leffastara.
Joskus taannoin on tullut pistettyä hakua pariinkin leffaan avustajaksi. Tänään sain puhelinsoiton. Joulukuun puolenvälin tienoilla on tiedossa statistin rooli elokuvaan nimeltä Alamaailma. Näyttelen vankia Sörnäisten vankilassa. Tapahtumapaikka on aito, joten tuleepa samalla pieni tutustuminen kiven sisään. Tiedossa siis kaksi sekuntiani valkokankaalla. Jos sitäkään.
Huomatkaa ironian sävy kaikissa kolmessa kohdassa.
Tai ainakin sellaiseksi tunsin itseni taas viime yönä. Hiljaisuuden vallitessa (sääntöjen mukaan, ei äänenvoimakkuuden perusteella) kävin vihjaisemassa alakerran naapurille, että pistäisi poppikoneitansa sen verran pienemmälle, että muut saisi unta. Eikä ollut eka kerta. Eikä toinen. Enkä ole tässä vielä kuukauttakaan asunut...
2. Olen hikuttaja.
Eilen oli tullut kasvatussosiologian tentin tulokset. Tosin vasta tänään huomasin asian. Joka tapauksessa kaunis arvosana 4 siellä rekisterissä komeili. Olen mä vaan hyvä!
3. Olen selkeesti (tuleva) leffastara.
Joskus taannoin on tullut pistettyä hakua pariinkin leffaan avustajaksi. Tänään sain puhelinsoiton. Joulukuun puolenvälin tienoilla on tiedossa statistin rooli elokuvaan nimeltä Alamaailma. Näyttelen vankia Sörnäisten vankilassa. Tapahtumapaikka on aito, joten tuleepa samalla pieni tutustuminen kiven sisään. Tiedossa siis kaksi sekuntiani valkokankaalla. Jos sitäkään.
* * *
Huomatkaa ironian sävy kaikissa kolmessa kohdassa.
maanantai 10. marraskuuta 2008
tenttituloksia
AO4.2 Orientoituminen erityispedagogiikkaan ja -kasvatukseen: arvosana 3
KKV3 Virkamiesruotsi: arvosana 2
AO3.2 Kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät: arvosana 3
Voiko viikko enää paremmin alkaa? On ihan kuningasolo!
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
e-oppimisen uudet tuulet
Osallistun verkkokurssille, joka keskittyy tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävien opettamisen ja oppimisen prosessien käsittelyyn.
Päähuomio on sosiaalisessa mediassa, web 2.0:ssa.
Järjestäjätahona toimii ruotsalainen Umeån yliopisto ja mukana ovat myös Tallinnan ja Tartun yliopistot. Kurssi suoritetaan viikkojen 46-10 aikana, eli huomisesta maanantaista alkaa orientaatio ja muu rytinä.
Koska kurssikielenä käytetään englantia, pääsee TVT-englantini viimeistään nyt kunnolla koetukselle.
Päähuomio on sosiaalisessa mediassa, web 2.0:ssa.
Järjestäjätahona toimii ruotsalainen Umeån yliopisto ja mukana ovat myös Tallinnan ja Tartun yliopistot. Kurssi suoritetaan viikkojen 46-10 aikana, eli huomisesta maanantaista alkaa orientaatio ja muu rytinä.
Koska kurssikielenä käytetään englantia, pääsee TVT-englantini viimeistään nyt kunnolla koetukselle.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Tenttikammo
Jos kasvitenttiä ei oteta huomioon, on edellisestä tentistä kulunut aikaa jo muutama vuosi. Voisi jopa sanoa, että hieman jännittää.
Jännitys purkautuu töppäyksinä käytännön asioissa. Vasta pari tuntia ennen tentin alkua tajusin, että tarvitsen varmaan kynän, teroittimen ja pyyhekumin mukaani. Onneksi opiskelijakahviostamme ne sai lainaan.
Sitten joitain hikipisaroita otsalle voi nostaa olettamani odotukset, mitä tentaattori voisi minun kuvitella osaavan. Asia varmasti kuulostaa hölmöltä, mutta kyllä minua hieman risoo se, että asetan itselleni jonkin vaatimuksen sen mukaisesti, mitä luulen tentaattorin osaavan. Sitten jos en osaakaan, niin hävettää.
Mistä tämä sisäinen vaatimustaso sitten nousee? Veikkaisin, että osin siitä, kun olen osallistunut luennoille aktiivisesti omia ajatuksiani esille tuoden ja kysymyksiä esittäen. En siis vain ole ollut läsnä ja tehnyt muistiinpanoja. Hieman pelottaa, jos se vaikka on antanut virheellisen kuvan, että tosiaankin osaan nämä jutut.
Toinen juttu on se, että tunnen suurimman osan laitoksen henkilökunnasta henkilökohtaisesti. Vuodet opiskelija-aktivistina ovat edesauttaneet tuntemaan lehtoreita ihmisinä eikä vain opettajina. Minua risoo, että todistan tentissä tietämättömyyteni ja osaamattomuuteni ihmiselle, jonka tunnen jokseenkin hyvin. Vähemmästäkin sitten hävettää. En siis kehtaisi vastata, ellen varmasti osaa asiaa.
Kolmanneksi pelottaa se, miten osaan jäsentää vastaukset. Siis, minähän en ole kirjoittanut käsin vuosiin oikeastaan mitään. Olen tottunut, suorastaan jo pitkään kasvanut siihen, että voin tietokoneelle aluksi muotoilla hahmotelmana tekstin, sitten pikku hiljaa muokata sitä viilaamalla sanamuotoja, vaihtamalla kappaleiden järjestyksiä ja niin edelleen. Tentissä ainoa mahdollisuus muokata tekstiä on ottaa uusi konsepti ja kirjoittaa teksti uusiksi niiden rakenteellisten muistiinpanojen myötä, joita on ehkä tehnyt.
Sitä paitsi käsin kirjoittaminen on tuskallisen hidasta ja käsialani kamalaa.
Voi räkä. Tenttiin enää reilu tunti...
Jännitys purkautuu töppäyksinä käytännön asioissa. Vasta pari tuntia ennen tentin alkua tajusin, että tarvitsen varmaan kynän, teroittimen ja pyyhekumin mukaani. Onneksi opiskelijakahviostamme ne sai lainaan.
Sitten joitain hikipisaroita otsalle voi nostaa olettamani odotukset, mitä tentaattori voisi minun kuvitella osaavan. Asia varmasti kuulostaa hölmöltä, mutta kyllä minua hieman risoo se, että asetan itselleni jonkin vaatimuksen sen mukaisesti, mitä luulen tentaattorin osaavan. Sitten jos en osaakaan, niin hävettää.
Mistä tämä sisäinen vaatimustaso sitten nousee? Veikkaisin, että osin siitä, kun olen osallistunut luennoille aktiivisesti omia ajatuksiani esille tuoden ja kysymyksiä esittäen. En siis vain ole ollut läsnä ja tehnyt muistiinpanoja. Hieman pelottaa, jos se vaikka on antanut virheellisen kuvan, että tosiaankin osaan nämä jutut.
Toinen juttu on se, että tunnen suurimman osan laitoksen henkilökunnasta henkilökohtaisesti. Vuodet opiskelija-aktivistina ovat edesauttaneet tuntemaan lehtoreita ihmisinä eikä vain opettajina. Minua risoo, että todistan tentissä tietämättömyyteni ja osaamattomuuteni ihmiselle, jonka tunnen jokseenkin hyvin. Vähemmästäkin sitten hävettää. En siis kehtaisi vastata, ellen varmasti osaa asiaa.
Kolmanneksi pelottaa se, miten osaan jäsentää vastaukset. Siis, minähän en ole kirjoittanut käsin vuosiin oikeastaan mitään. Olen tottunut, suorastaan jo pitkään kasvanut siihen, että voin tietokoneelle aluksi muotoilla hahmotelmana tekstin, sitten pikku hiljaa muokata sitä viilaamalla sanamuotoja, vaihtamalla kappaleiden järjestyksiä ja niin edelleen. Tentissä ainoa mahdollisuus muokata tekstiä on ottaa uusi konsepti ja kirjoittaa teksti uusiksi niiden rakenteellisten muistiinpanojen myötä, joita on ehkä tehnyt.
Sitä paitsi käsin kirjoittaminen on tuskallisen hidasta ja käsialani kamalaa.
Voi räkä. Tenttiin enää reilu tunti...
perjantai 17. lokakuuta 2008
Kandi ja iso G
Opinnäytetöiden suhteen tämä viikko on ollut oikein mainio.
Suunnitelmat kandin ja gradun suhteen selkiytyivät monen kukonharppauksen verran eteenpäin. Ovat nimittäin samaan aiheeseen liittyen, mutta yhdestä projektista, josta en ole vielä pahemmin ääneen uskaltanut sanoa paljoa mitään - juttu kun on vielä alkutekijöissään, niin en halua ilakoida liian aikaisin. Tiedätte varmaan vanhan sanonnan aiheesta.
Toisaalta, jos aion ilakoida vasta sitten kun on jotain oikeasti valmista, niin menee 2010 kevääseen, joten ehkäpä voisin jossain vaiheessa jotain ainakin referoida. Jotain.
Joka tapauksessa parasta on se, että molemmat akateemiset ahkeruustodistukset ovat elävään elämään liittyvästä aiheesta, joka kiinnostaa minua henkilökohtaisesti todella paljon. Tai jos tarkkoja ollaan, olen mukana yhdessä projektissa, jonka "sivutuotteena" teen kandin ja gradun. Kuitenkin niin, että ne edesauttavat myös projektia. Molemminpuolinen hyöty.
Raotan salamyhkäisyyden verhoa tuonnempana :)
Suunnitelmat kandin ja gradun suhteen selkiytyivät monen kukonharppauksen verran eteenpäin. Ovat nimittäin samaan aiheeseen liittyen, mutta yhdestä projektista, josta en ole vielä pahemmin ääneen uskaltanut sanoa paljoa mitään - juttu kun on vielä alkutekijöissään, niin en halua ilakoida liian aikaisin. Tiedätte varmaan vanhan sanonnan aiheesta.
Toisaalta, jos aion ilakoida vasta sitten kun on jotain oikeasti valmista, niin menee 2010 kevääseen, joten ehkäpä voisin jossain vaiheessa jotain ainakin referoida. Jotain.
Joka tapauksessa parasta on se, että molemmat akateemiset ahkeruustodistukset ovat elävään elämään liittyvästä aiheesta, joka kiinnostaa minua henkilökohtaisesti todella paljon. Tai jos tarkkoja ollaan, olen mukana yhdessä projektissa, jonka "sivutuotteena" teen kandin ja gradun. Kuitenkin niin, että ne edesauttavat myös projektia. Molemminpuolinen hyöty.
Raotan salamyhkäisyyden verhoa tuonnempana :)
maanantai 13. lokakuuta 2008
Slidecast-ohje
*Huokaus*
Vanhassa tutkintojärjestelmässä aloittaneena olen monien muiden lailla akateemista historiaa. Kun elokuun ensimmäisestä päivästä olemme olleet uudessa järjestelmässä, niin meille on tullut yhtä sun toista uuden järjestelmän ihanuutta.
Uudessa tutkintojärjestelmässä on kieli- ja viestintäopinnoissa kaksi jännää kurssia, joita ei meillä vanhassa ollut. Näiden suorittaminen on monilla edessä.
Tuli sitten hieman selviteltyä, mitä 2. periodissa alkava MKV1 eli Tietotekniikka ja pedagogiikka, tietotekniikka opettamisen välineenä ja kohteena oikein pitää sisällään. Typistettynä voidaan sanoa, että pienryhmäopetuksen ja luennon lisäksi vaatimuksena on minuutin mittainen storytelling-esitys. Kerrontaa ja vaihtuvia still-kuvia yhdistäen tehdään tietokoneella esitys esimerkiksi isoäidin henkilöhistoriasta.
Tekniikka edellä mainittuun on tullut sen verran tutuksi eri kokeilujen puitteissa, joten ongelma se ei ole. Kun tässä kuitenkin keräilen kovaa vauhtia opintopisteitä, että KELA jatkaisi taas tukeansa, niin yritän saada niitä mahdollisimman kovaa vauhtia opintorekisteriin. Yritän siis saada kurssin suoritettua etuajassa. Olen melkoinen opintonopeuttaja :D
Tein sitten pienen esityksen siitä, miten tämmöisiä still-kuvia (tai [dia]kalvoja) ja ääntä yhdistävä esitys tehdään. Edellä mainittua kutsutaan slidecast-termillä, joten nimesin esitykseni Slidecast-ohjeeksi. Alla tekemäni esitys, joka löytyy jaettuna SlideShare.net-palvelusta tunnukseni tarmo.thorstrom alta.
Vanhassa tutkintojärjestelmässä aloittaneena olen monien muiden lailla akateemista historiaa. Kun elokuun ensimmäisestä päivästä olemme olleet uudessa järjestelmässä, niin meille on tullut yhtä sun toista uuden järjestelmän ihanuutta.
Uudessa tutkintojärjestelmässä on kieli- ja viestintäopinnoissa kaksi jännää kurssia, joita ei meillä vanhassa ollut. Näiden suorittaminen on monilla edessä.
Tuli sitten hieman selviteltyä, mitä 2. periodissa alkava MKV1 eli Tietotekniikka ja pedagogiikka, tietotekniikka opettamisen välineenä ja kohteena oikein pitää sisällään. Typistettynä voidaan sanoa, että pienryhmäopetuksen ja luennon lisäksi vaatimuksena on minuutin mittainen storytelling-esitys. Kerrontaa ja vaihtuvia still-kuvia yhdistäen tehdään tietokoneella esitys esimerkiksi isoäidin henkilöhistoriasta.
Tekniikka edellä mainittuun on tullut sen verran tutuksi eri kokeilujen puitteissa, joten ongelma se ei ole. Kun tässä kuitenkin keräilen kovaa vauhtia opintopisteitä, että KELA jatkaisi taas tukeansa, niin yritän saada niitä mahdollisimman kovaa vauhtia opintorekisteriin. Yritän siis saada kurssin suoritettua etuajassa. Olen melkoinen opintonopeuttaja :D
Tein sitten pienen esityksen siitä, miten tämmöisiä still-kuvia (tai [dia]kalvoja) ja ääntä yhdistävä esitys tehdään. Edellä mainittua kutsutaan slidecast-termillä, joten nimesin esitykseni Slidecast-ohjeeksi. Alla tekemäni esitys, joka löytyy jaettuna SlideShare.net-palvelusta tunnukseni tarmo.thorstrom alta.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Lukumiehiä
Vakituinen asuminen muualla kuin opiskelupaikkakunnalla on ilmeisen hyödyllistä. Kun ei voikaan välttää tenttiin lukemista esimerkiksi kotitöiden tekemisellä tai muulla näpertelyllä, tulee uppouduttua kirjan pariin paljon helpommin ja useammin.
Lukemista edesauttaa vielä semmoinen mielenkiintoinen havainto, että esimerkiksi Johdatus laadulliseen tutkimukseen on itse asiassa oikein kiinnostavaa luettavaa. Samoin Tieteellisen tutkimuksen perusteet ihan kutkuttaa.
Muutenkin on fiilis edelleen korkealla opintojen suhteen. Viimevuotinen viransijaisuus on antanut uutta näkökulmaa ja kiinnostusta opintoihin niin, että olen sisäisesti motivoitunut oppimaan.
Rehellisesti sanottuna kuuluin pitkään niihin opiskelijoihin, joita ei pääaine paljoa kiinnostunut mutta jotka halusivat kuitenkin tutkinnon. Luokanopettajankoulutuksen suurin ongelma onkin se, että opiskelijat haluavat alan töihin, mutta eivät näe kasvatustieteellisten opintojen osuutta kovin tärkeänä opettajuutensa rakentamisessa. Monet arvottavat monialaiset opinnot kasvatustiedettä tärkeämmäksi, koska monialaisissa käydään läpi luokilla 1-6 opetettavien aineiden sisällöt. Kasvatustieteen opinnot koetaan irralliseksi luokanopettajan arjesta.
Ristiriitaista?
Epäilyttävää on ainakin se, että juuri nyt minua kiinnostaa kasvatustieteellinen tutkimus enemmän kuin luokanopettajan työ. Hieman kärjistettynä: Onko kerettiläinen kokenut kääntymyksen?
Sain eilen laadullisen tutkimuksen luennolla observointimenetelmiä käsitellessä omasta mielestäni hyvän tutkimusidean. Ajatus lähti siitä, että pidin observointia hyvänä aineistonkeruumenetelmänä ja mietin, miten observointia voisi harrastaa kahvilassa istumalla (ja kahvia juomalla...).
Heitin keksimäni aiheen ja pari tutkimusongelmaa luennoitsijalle luennon päätteeksi - enemmän vitsillä kuin tosissani, sillä aiheeni oli perin epätavallinen. Enkä ollut siinä vaiheessa sitä miettinyt vielä kovin vakavissani. Luennon jälkeen kävin kahvilla ja jatkokehitin ideaa käydessäni dialogia erään aatetoverin kanssa.
Kahvin jälkeen oli tiedossa toinen luento. Tilastotiedettä käsittelevä luento ei ollut anniltaan sitä kuuminta hottia, joten kuuntelin toisella korvalla ja samalla hahmottelin sähköpostiini tätä tutkimusideaani sanoiksi - ajatuksenani siis postittaa ne edelliselle luennoitsijalle, jonka innoittamana ajatuksen sain.
Kuvailin ideani luennoitsija L:lle lyhyesti ja pistin sen hänen sähköpostinsa tukkeeksi kysyen samalla viestissäni, että olisiko tässä potentiaalia aiheeksi.
Myöhemmin samana päivänä sain vastauksen kysymykseen:
Lyhyesti sanottuna: olisi. Itse asiassa juuri tuollaiset jutut ovat tällä hetkellä suuren mielenkiinnon kohteena käyttäytymistieteissä.
Koska tässä vaiheessa lukijaa kiinnostaa aiheeni, niin kerrottakoon sitten sekin:
Opiskelun ja opettamisen hiljaisen tiedon siirtyminen opiskelijayhteisössä - case study Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijakahviosta (Kuppila)
Tutkimusongelmia:
(Rauman opettajankoulutuslaitosta huonosti tunteville tiedoksi, että opiskelijakahvio Kuppila on Seminaarinmäen sydän, sielu ja tunteet. Faktatietoa Kuppilasta sitä ylläpitävän opiskelijayhdistys Opekas ry:n nettisivuilta.)
Lukemista edesauttaa vielä semmoinen mielenkiintoinen havainto, että esimerkiksi Johdatus laadulliseen tutkimukseen on itse asiassa oikein kiinnostavaa luettavaa. Samoin Tieteellisen tutkimuksen perusteet ihan kutkuttaa.
Muutenkin on fiilis edelleen korkealla opintojen suhteen. Viimevuotinen viransijaisuus on antanut uutta näkökulmaa ja kiinnostusta opintoihin niin, että olen sisäisesti motivoitunut oppimaan.
Rehellisesti sanottuna kuuluin pitkään niihin opiskelijoihin, joita ei pääaine paljoa kiinnostunut mutta jotka halusivat kuitenkin tutkinnon. Luokanopettajankoulutuksen suurin ongelma onkin se, että opiskelijat haluavat alan töihin, mutta eivät näe kasvatustieteellisten opintojen osuutta kovin tärkeänä opettajuutensa rakentamisessa. Monet arvottavat monialaiset opinnot kasvatustiedettä tärkeämmäksi, koska monialaisissa käydään läpi luokilla 1-6 opetettavien aineiden sisällöt. Kasvatustieteen opinnot koetaan irralliseksi luokanopettajan arjesta.
Ristiriitaista?
Epäilyttävää on ainakin se, että juuri nyt minua kiinnostaa kasvatustieteellinen tutkimus enemmän kuin luokanopettajan työ. Hieman kärjistettynä: Onko kerettiläinen kokenut kääntymyksen?
Sain eilen laadullisen tutkimuksen luennolla observointimenetelmiä käsitellessä omasta mielestäni hyvän tutkimusidean. Ajatus lähti siitä, että pidin observointia hyvänä aineistonkeruumenetelmänä ja mietin, miten observointia voisi harrastaa kahvilassa istumalla (ja kahvia juomalla...).
Heitin keksimäni aiheen ja pari tutkimusongelmaa luennoitsijalle luennon päätteeksi - enemmän vitsillä kuin tosissani, sillä aiheeni oli perin epätavallinen. Enkä ollut siinä vaiheessa sitä miettinyt vielä kovin vakavissani. Luennon jälkeen kävin kahvilla ja jatkokehitin ideaa käydessäni dialogia erään aatetoverin kanssa.
Kahvin jälkeen oli tiedossa toinen luento. Tilastotiedettä käsittelevä luento ei ollut anniltaan sitä kuuminta hottia, joten kuuntelin toisella korvalla ja samalla hahmottelin sähköpostiini tätä tutkimusideaani sanoiksi - ajatuksenani siis postittaa ne edelliselle luennoitsijalle, jonka innoittamana ajatuksen sain.
Kuvailin ideani luennoitsija L:lle lyhyesti ja pistin sen hänen sähköpostinsa tukkeeksi kysyen samalla viestissäni, että olisiko tässä potentiaalia aiheeksi.
Myöhemmin samana päivänä sain vastauksen kysymykseen:
Lyhyesti sanottuna: olisi. Itse asiassa juuri tuollaiset jutut ovat tällä hetkellä suuren mielenkiinnon kohteena käyttäytymistieteissä.
Koska tässä vaiheessa lukijaa kiinnostaa aiheeni, niin kerrottakoon sitten sekin:
* * *
Opiskelun ja opettamisen hiljaisen tiedon siirtyminen opiskelijayhteisössä - case study Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijakahviosta (Kuppila)
Tutkimusongelmia:
- mitä opiskelustrategioita yhteisössä siirtyy?
- miten asenteet siirtyvät?
- mitä tietoja tai käytännön taitoja yhteisön kautta saavutetaan, mitä ei institutionaalisen opetuksen ja ohjauksen kautta siirry?
- miten yhteisö vaikuttaa opettajaksi kasvamiseen, ammatti-identiteettiin ja opetusihanteisiin sekä ideologiaan?
- opetusmenetelmien ja oppitunti-ideoiden siirtyminen?
- kasvatusfilosofiset keskustelut yhteisössä?
* * *
Kommentteja otetaan vastaan. Ideaa pyydetään olemaan varastamatta, jos tästä vaikka kehittäisi jotain :)(Rauman opettajankoulutuslaitosta huonosti tunteville tiedoksi, että opiskelijakahvio Kuppila on Seminaarinmäen sydän, sielu ja tunteet. Faktatietoa Kuppilasta sitä ylläpitävän opiskelijayhdistys Opekas ry:n nettisivuilta.)
maanantai 8. syyskuuta 2008
Pieniä pettymyksiä
Tämä päivä ei alkanut ihan niin kuin elokuvissa. Ensin sain selville, etten saanut hakemaani sivuainepaikkaa kuvataidekasvatuksen perusopinnoissa. Sitten minulta lähti yksi kurssi alta.
Nimittäin olin osallistumassa tilastotieteen pienryhmäistuntoihin sellaisen ryhmän mukana, joka ei kyseistä kurssia suoritakaan. Nimittäin tämä Lok1d-ryhmä, joka on ensimmäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoita, koostuu nähtävästi yksinomaan lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneista kasvatustieteen kandidaateista, joiden ei kyseistä kurssia tarvitse suorittaa.
Kun olisin ollut ainoa osallistuja, niin ei sitä kurssia tietenkään järjestetä sille ryhmälle.
Sama kuvio tapahtui viime viikolla sähköisen tiedonhaun kurssilla. Täytyypä käydä vielä alkamattomat kurssit läpi ja tarkistaa, olisiko niissä vielä mahdollisuutta samankaltaiselle sattumukselle. Toivottavasti ei.
Onnea onnettomuudessa oli, että onnistuin kuitenkin löytämään ryhmän, joka sopii lukujärjestykseeni aika kivuttomasti.
Sivuaineesta vielä sen verran, että sain kuitenkin paikan erityispedagogiikan perusopintoihin. Se nyt ei ollut mikään yllätys, sillä muutamista luennoista ja kirjatenteistä koostuvaan sivuaineeseen otetaan käytännössä kaikki hakijat.
Nimittäin olin osallistumassa tilastotieteen pienryhmäistuntoihin sellaisen ryhmän mukana, joka ei kyseistä kurssia suoritakaan. Nimittäin tämä Lok1d-ryhmä, joka on ensimmäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoita, koostuu nähtävästi yksinomaan lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneista kasvatustieteen kandidaateista, joiden ei kyseistä kurssia tarvitse suorittaa.
Kun olisin ollut ainoa osallistuja, niin ei sitä kurssia tietenkään järjestetä sille ryhmälle.
Sama kuvio tapahtui viime viikolla sähköisen tiedonhaun kurssilla. Täytyypä käydä vielä alkamattomat kurssit läpi ja tarkistaa, olisiko niissä vielä mahdollisuutta samankaltaiselle sattumukselle. Toivottavasti ei.
Onnea onnettomuudessa oli, että onnistuin kuitenkin löytämään ryhmän, joka sopii lukujärjestykseeni aika kivuttomasti.
Sivuaineesta vielä sen verran, että sain kuitenkin paikan erityispedagogiikan perusopintoihin. Se nyt ei ollut mikään yllätys, sillä muutamista luennoista ja kirjatenteistä koostuvaan sivuaineeseen otetaan käytännössä kaikki hakijat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)