Tyhjäkäyntiä

Bloggaamisen suhteen on ollut pitkään hiljaiseloa, tai vähäinen energiani on kohdistunut tuonne käsityöblogin puolelle saatuani jotain bloggaamisen arvoista. Ja mikäpäs siinä, eipä sitä ole pakko jaaritella, jos ei ole mitään soveliasta sanottavaa. Eli jatkossa on turha odottaa suuria kirjallisia spektaakkeleja, vaan pikemminkin pieniä arjen turhanpäiväisyyksiä silloin tällöin, käytännössä kuitenkin harvoin.

Syötteiden edelleenjulkaisun suhteen tein semmoisen muutoksen, että tämän blogin päivityksistä ei enää mene ilmoitus Facebook-sivulleni, sillä yritän jatkossa eriyttää FB-sivun julkaisut tarkemmin rajattuna käsityöpuolen juttuihin, joista suurin osa tulee jo edellä mainitun kässäblogin puolelta. Todennäköisesti sama trendi jatkuu, että 95 % kässäpäivityksistä on siellä pitsistä. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Sen sijaan tämän blogin päivityksistä menee automaagisesti tieto omalle FB-profiilin seinälle. Blogin harvat löpinät kun ovat kuitenkin laidasta laitaan, niin temaattisesti ne sopivat paremmin profiilin puolelle.

Tämä kirjoitus muuten edustaa yhtä todella yleistä blogitekstityyppiä eli metabloggausta. Se tarkoittaa bloggaamista bloggaamisesta. Eipä ole ensimmäinen kerta kohdallani, tuskin viimeinenkään. Sama ilmiöhän on havaittavissa kolumnipalstoilla, kun kolumnisti kirjoittaa kirjoittamisesta, eritoten sen vaikeudesta. Tuo ilmiö voimistuu erityisesti kesäisin, kun lehtien kesätoimittajat jossain vaiheessa kirjoittavat kolumnin kirjoittamisen ja lähestyvän deadlinen ahdistavuudesta. Been there, done that.

Elämäjulkaiseminen

Muutamien ystävieni aivoihin muodostui täydellinen assosiaatio sanan nörtti ja kasvojeni välille viimeistään siinä vaiheessa, kun olin luovuttamassa verta ja irkkasin samalla. Hämmästelin hämmästystä. Minusta se oli ihan luonnollista kuluttaa aikaa vaikka tsättäämällä ystävien kanssa, kun kerran piti vain maata paikallaan ja toinen käsi oli kuitenkin vapaana. (Huomatkaa kevyt ironian sävy.) Olkoonkin, että vapaa käsi oli vasen ja itse olen oikeakätinen. Vaan hyvin se irssin käyttö edellisellä puhelimellani eli Nokian N73:lla sujui.

Myöhemmin jatkoin samassa nörttiyden hengessä vieläpä blogaten verenluovutuksesta.

Tämän päivän epistolan aiheena on kuitenkin elämäjulkaiseminen. Termi oli minulle vielä viime viikkoihin asti entuudestaan tuntematon, vaikka sen sisältö on ollut arkipäivää jo vuosia. Törmäsin näet jokin aika sitten tutkija Sari Östmanin avoimeen kutsuun osallistua tutkimukseen elämäjulkaisemisesta:

Oletko innokas feisbuukkaaja? Onko Blogilistan suosikeissasi kymmeniä päiväkirjablogeja ja itse kirjoitat vähintään kolmea? Julkaisetko YouTube-pätkiä omasta elämästäsi? Oletko galtsussa, Twitterissä ja Qaikussa?

Vai eikö voisi vähempää kiinnostaa? Ovatko oman elämänsä internet-sankarit sinusta puolivillaisia itsensäpaljastajia? Pysytteletkö erossa MySpacesta, naamakirjasta ja nettipäiväkirjailijoiden tuotoksista?

Olitpa kumpaa mieltä hyvänsä tai mitä tahansa siltä väliltä, kokemuksesi ja mielipiteesi aiheesta kiinnostavat Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkijaa suuresti!

Edustan varmaankin tutkimusjoukon toista ääripäätä.

Blogia aloin pitää vuonna 2004. Aluksi se oli vaaliblogini, sillä olin ehdolla kuntavaaleissa. Jäätyäni rannalle uikuttamaan reilun viidenkymmenen äänen kanssa päätin ruveta bloggaamaan. Kotisivut minulla on ollut kahdeksannelta luokalta lähtien, eli syksystä 1997. Ennen blogia päivitin käsin verkkopäiväkirjaa, joka oli hyvin blogimainen luonteeltaan.

Tämän blogin lisäksi julkaisen aina silloin tällöin sarjakuvablogia ja käsitöitäni toisilla sivuilla. Nettiin päätyy myös suuri osa valokuvausharrastukseni tuotoksista. Lisäksi yhteisöpalvelu Facebook ja mikroblogipalvelu Twitter ovat käytössä, jälkimmäinen tosin hieman harvemmin. Elämäjulkaisemisen yksi äärimuoto lienee treenitietojen julkaiseminen Sports Tracker -palvelussa. En tosin laita tietoja julkiseksi siksi, että uskoisin niiden kiinnostavan ketään vaan siksi, ettei minun tarvitse kirjautua palveluun nähdäkseni tekemäni lenkit.

Enkä pelkästään julkaise, vaan ennen kaikkea luen paljon muiden blogeja.

Joka tapauksessa Östmanin tutkimuksessa kuulun osallistujien keskuudessa suurimpaan ryhmään ikäni puolesta, mutta sukupuoleni kohdalla olen vähemmistöä. Väliaikatilastoinnissa Östman kertoo, kuinka naisia on ilmoittautunut tutkimukseen 27, mutta miehiä vain kahdeksan. No, ellei muita ole tullut, niin olen sitten yhdeksäs mies, jolloin miesten osuus tutkimusjoukosta on neljännes.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin sinulla, hyvä lukija, on varmasti jokin mielipide asiasta, joten vielä ehdit osallistumaan tutkimukseen. Östman vinkkaa, että odottaa viimeisiä ilmoittautumisia vielä vuoden loppuun saakka. Lue siis kutsu tutkimukseen ja täytä taustakyselylomake. Vakuutan, ettei taustakyselyyn vastaaminen vie kuin pari minuuttia.

Lopuksi täytyy kuitenkin todeta, ennen kuin joku ehtii asiasta kommentoimaan, etteivät sanat nörtti ja innokas elämäjulkaisija tarkoita samaa asiaa. Käytin niitä vain heppoisena aasinsiltana päästäkseni asiaan ja havainnollistaakseni verkkokäyttäytymistä. Joitain vuosia sitten eräällä matkapuhelinoperaattorilla oli mainoslause kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa (tai jotain sinne päin) ja jokseenkin se kuvaa omalla tavalla verkkoelämääni. Irkkiä käyttää enää suhteellisen harva, mutta omalla kohdallani se on yksi tukeva perusta netinkäytölleni. Eikä irkki ole käytössä vain viihteen tai ajankulutuksen vuoksi vaan erityisesti yhteydenpitovälineenä veljieni, ystävien ja tuttujen kanssa.

Lisenssi

Otin sisällöntuotannon suhteen askeleen eteenpäin. Päätin laittaa tuottamalleni tekstille ja kuvalle lisenssin, joka mahdollistaa sen vapaan mutta epäkaupallisen käytön.
Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi -lisenssi, joka on siis käytössä sekä Flickr-tilini valokuvissa että tämän blogin merkinnöissä, tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

• Kuka tahansa saa jakaa teoksiani, eli kopioida, levittää, näyttää ja esittää niitä
• Kuka tahansa saa remixata teoksiani, eli valmistaa niistä muutettuja teoksia

Nämä edellä mainitut oikeudet pätevät vain seuraavin ehdoin:

• Minun nimeni on mainittava teoksieni uusiokäytön yhteydessä
• Teoksiani ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin
• Jos teoksiani remixataan eli niihin tehdään muutoksia tai niitä käytetään uuden teoksen pohjana, tulee syntynyt teos jakaa samalla lisenssillä kuin alkuperäinen, eli tässä blogimerkinnässä luetelluilla oikeuksilla ja ehdoilla

Jos joku tarvitsee syystä tai toisesta teoksiani kaupallista käyttöä varten, pyydän ottamaan minuun yhteyttä.


Huom! Poikkeukset:

• Ulkopuolisilta sivustoilta (esim. YouTube) tuotujen videoiden ja muun sisällön suhteen tekijänoikeudet ovat luonnollisestikin alkuperäisillä tekijöillä, eikä niiden tuominen blogiini muuta niitä. 
• Jotkut valokuvat olen jättänyt edellä mainitun Creative Commons -lisenssin ulkopuolelle. Nämä kuvat on vesileimoin merkitty tekstillä (c) Tarmo Thorström. Alla esimerkki:

Keskustelua toimittajan armosta

Netissä on yksi - jos ei ihan mahdoton niin aika vaikea kuitenkin - yhtälö, jonka tekijät ovat blogit ja kommentointi.

Kommentointi ylipäätänsä on kimurantti juttu. Ongelmiakin on monenlaisia. Esimerkiksi tämän blogini kanssa on joskus ongelmana se, että jos salaa toivon kommentointia niin eihän niitä tule. Vaikka pyytäisi. Lukijoitakin on se kymmenisen kappaletta, joten keskustelu on yleensä toiveajattelua. Jos jokin juttuni herättää ihmisissä ajatuksia, niin ne ajatukset ilmaistaan Facebookissa, sillä kaikki tämän blogin julkaisut tulevat automaattisesti julkaistuksi FB:ssä. Käytännössähän tämä nostaa blogini lukijamäärää ties kuinka monella, mutta en oikein osaa laskea niitä lukijoiksi. Joka tapauksessa koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että tällöin kommentointi jää FB:iin rajatun ihmisjoukon luettavaksi ja jatkokommentoitavaksi. Olkoonkin, että Facebookkiin tulee usein virikkeellisempää ja rehellisempää keskustelua kuin blogiin.

Samansuuntaisia ajatuksia kommentoinnista esitti muuten A Heartbreaking Blog of Staggering Genius -blogin OlliS merkinnässään Metablogiaaninen havainto.

Mutta mikä herätti tätä merkintää kirjoittamaan, on omaani paljon luetummat blogit, kuten Suomen Kuvalehden toimittajan Jari Lindholmin blogi. Lindholm kirjoittaa usein itseäni kiinnostavista asioista ja tekee hyviä journalistisia havaintoja mediasta, mutta yksi asia närästää ja se on juuri kommentointi.

Jatkaakseen keskustelua tai oikeastaan käynnistääkseen keskustelun on lähetettävä postia Lindholmille. Kommentointi blogiin ei siis ole mahdollista. Sen lisäksi, että tuo järjestely varmasti nostaa rimaa kommentoida asiaa, en antaisi täysiä takeita, että kaikki "keskustelun jatkot" oikeasti tulisivat jatkoksi Lindholmin monologiblogille.

Helpompaa onkin kirjoittaa oma kommenttinsa omaan blogiinsa, Twitteriin tai vastaavaan ja viitata Lindholmin kirjoitukseen. Huono puoli tuossa tietysti on se, että Lindholmin blogia lukevat eivät näe aiheesta muualla käytyä keskustelua, joten se syö tarkoitustaan.

Miksi kärvistän tässä juuri Jari Lindholmia ja hänen blogiaan on se, että ylimalkaisella tarkistuksella kaikki muut Suomen Kuvalehden blogit mahdollistavat suoran kommentoinnin itse blogiin. Ainoastaan aurinkokuningas Lindholm hyväksyy vain sähköpostiinsa tulevat kommentit, joista hän voi yksinvaltian elkein valita, mitä hän julkaisee ja miten.

Ei mitään henkilökohtaista, arvon Lindholm. Tuntuu vain älyllisesti epärehelliseltä sanoa blogiasi blogiksi, kun se käytännössä on vain sähköisessä muodossa julkaistu kolumnipalsta. Puolustukseksesi on todettava, että perinteisistä kolumneista kirjoituksesi sentään erottaa linkittäminen muihin nettikirjoituksiin.

Yksi kommentoinnin henkinen itsemurha on sitten Hesarin uutisten kommentointi. Tuntuu, että kaikki Suomen fanaatikot, trollit ja muut höyrypäät ovat yksissä tuumin päättäneet valloittaa sivuston kommenttien tykistökeskityksellä. Siitä en kuitenkaan kirjoita tämän enempää tällä kertaa.

Päätän kirjoitukseni seuraavin sanoin, mitkä saattavat kuulostaa vitsiltä, mutta ovat tositarkoituksella kirjoitetut:

Puhuinko puuta heinää vai osuinko naulan kantaan? Jatka keskustelua: kommentoi tähän blogiin - vaikka anonyymisti!

Nettieksistenssi ja minä muualla

Olen samasta aiheesta kirjoittanut jotain jo aikaisemminkin, mutta nyt uuden tiedon valossa jatkan aihetta tai ainakin muiden ajatuksien referoimista. Nimittäin nettikäyttäytyminen ja toiminta muualla yhteiskunnassa. Pitkään on varoiteltu, että varomaton käyttäytyminen netissä saattaa myöhemmin estää esimerkiksi työpaikan saamisen. Hyvin perustelluista syistä olen edelleenkin (tällä hetkellä siis) tuota mieltä. Mutta tulevaa ajatellen ehkei olekaan syytä vaipua synkkyyteen, sillä Risto Linturi esittää vastakkaisen väitteen:

Oma kokemukseni on, että kykenen luottamaan paljon paremmin Facebookissa kerrottuun asiaan, joka näkyy työtovereille, sukulaisille ja harrastekavereille kuin sähköpostiin, joka on lähetetty vain minulle. Nuorison toimintamallissa jokainen näyttäytyy sellaisena kuin on tai ainakin samana kaikille. Me viisikymppiset pidämme kiinni halustamme esiintyä yhdessä roolissa työkavereille, toisessa harrastekavereille ja kolmannessa roolissa sukulaisille ja perheelle.

Niinpä niin. Ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana.

Ai miksikö tästä jaksan jauhaa? Ei sillä, että netissä olisi oikeastaan mitään tekoani, mikä ei kestäisi päivänvaloa, vaan siksi, että ylipäätänsä ajatus kaiken toiminnan taltioitumisesta lähes ikuisiksi ajoisi ei tunnu hyvältä. Ajatus kahvipöytäkeskustelujen ja Facebookin statuspäivityksistä on mielestäni huono, koska kahvipöytäkeskusteluista ei jää "pitävää todistetta". Sähköisestä viestinnästä jää aina jälki.

Edellä mainitusta huolimatta olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että kyllä netissä uskaltaa ja itse uskallan aika vapaasti ilmaista ajatuksiani niin kauan kuin ne noudattavat Suomen lakia ja hyviä tapoja. Meillä on onneksi olemassa sanan- ja mielipiteenvapaus ja niitä tulee käyttää, mutta huolella ja hyvällä maulla. Voin esittää kärjekästäkin kritiikkiä, mutta perustellusti. Sananvapaus on itseisarvo, muttei itsestäänselvyys, siksi sitä pitää vaalia ja arvostaa.

Kirjoituksensa kommentteihin vastatessa Linturi nostaa esille sangen merkittävän huomion, joka on tullut esille monissa muissakin kuin sosiaalisen median tapauksissa:

Mitä suurempi ero on julkisen normiston ja yksityisyyden suojassa tehdyn arjen välillä, sitä suurempi on myös vaatimus yksityisyyden suojan ylläpitoon. [...] Suurempi läpinäkyvyys johtaa sallivampiin julkisiin normeihin. Heikko läpinäkyvyys johtaa kaksinaismoraaliin ja kaikkiin sen haittoihin.

Asiaan liittyen muuten varsin hyvä kirjoitus.

Loppukaneettina vielä sellainen seikka, että sain lähes koko ensi lukuvuodeksi opettajan sijaisuuden, joka asettaa taas nettieksistenssini uuteen valoon. Perusperiaatteenani kirjoitan ja esiinnyn omalla nimelläni ja naamallani, joten antaahan se haastetta, kun kuitenkin työskentelee perusopetuksen yläluokkien opettajana.

Joka tapauksessa hieman mietityttää, tuleeko tulevan vuoden aikana eteen tilanteita (hyviä tai huonoja), jotka aiheutuvat esimerkiksi bloggaamisestani. Yksinkertaisimmillaan voisin kuvitella skenaarion, missä kirjoitan jostain yhteiskunnallisesta aiheesta ja tunnilla joku oppilas ottaa asian esille. Tai mainitsee vaikka avoimuudesta tähän kirjoitukseen perustuen. Voi olla, että peilille tulee vielä käyttöä.

Blogit ja vuorovaikutus

Luen useiden kansanedustajien blogeja http://blogit.edustajamme.fi/ -sivuston syötteen kautta, johon kerätään kaikkien niiden kansanedustajien blogikirjoitukset, joiden blogi tarjoaa rss-syötteen.

Seurannassa on siis puolueriippumattomasti iso liuta maamme korkeimman tahon päättäjiä.

Bloggaavia kansanedustajia on kuitenkin joka lähtöön. En tiedä kuinka moni vastailee blogiinsa jätettyihin kommentteihin, koska syötteenlukijani (Google Reader) ei näytä kommentteja. Sen sijaan kommentteja luenkin yleensä vasta sitten, kun itse sellaista olen jättämässä.

Nyt hetki sitten lueskelin satakuntalaisen kokoomuskansanedustaja Sampsa Katajan blogista hänen ajatuksiaan uudesta yliopistolaista. Enpä ehtinyt kuin puoleen väliin tekstiä, kun jo mieleen tuli yhtä sun toista kommentoitavaa. Klikkasin jo itseni hänen sivuillensa kommentoidakseni tekstiä, kunnes muistin edelliskerran kun kommentoin. Jäin miettimään, vastattiinko kommenttiini (jossa tein Katajalle useita kysymyksiä) koskaan.

Piti ihan tarkistaa asia ja niinhän se oli, ettei Kataja sittemmin ollut koskaan vastannut ajatuksiini ja kysymyksiini. Samalla piti sitten tarkistaa, olinko poikkeus vai eikö Kataja vastaa muidenkaan kommentteihin. Parinkymmenen tuoreimman ja kommentoidun blogikirjoituksen perusteella jaoin muiden kohtalon - kommentteihin oli jätetty reagoimatta. Ärsytys alkoi nousta kasvoilleni, sillä mielestäni blogiin kuuluu kommentointimahdollisuuden lisäksi myös vuorovaikutteisuus kirjoittajan ja kommentoijien välillä. Tämän ajatuksen jakaa ymmärtääkseni moni minua paremmin nettielämää tunteva ja blogeista paljon tietävä sosiaalisen median aktiivi. Sitä paitsi kyseessä on kansanedustaja, jolta on sinänsä lupa odottaa ja vaatia enemmän kuin mattimeikäläiseltä, sillä hänellä on valta ja vastuu asemansa vuoksi.

En sitten kommentoinut yliopistolakikirjoitusta, koska tunsin koko kommentoinnin turhaksi vaan turhautuneena kommentoin Katajan reagoimattomuutta. Saatoin olla äkkipikaistuksissani turhan epäkohtelias, mutta minkäs teet. Siltä varalta, että blogia moderoi yli-innokas eduskunta-avustaja, joka sitten poistaa kommenttini, alla kommenttini sellaisena kuin sen jätin juuri äsken:

kommentti: Korkeakoulu-uudistus vastaa yhteiskunnan muutokseen

Meinasinpa jotain tähän kommentoida, mutta enpä taida viitsiä, kun et, arvoisa hra Kataja, nähtävästi niitä lue. Tai jos luetkin, niin et niihin vastaa. Katsoin läpi suuren joukon blogikirjoituksiasi. Aika moneen oli tullut 1-3 vastausta, vaan yhteenkään et ollut itse vastannut takaisin. Yleisesti hyväksytyssä blogin määritelmässä blogiin kuuluu kommentointimahdollisuuden lisäksi myös kirjoittajan vuorovaikutus kommentoijien kanssa.

Ymmärtäisin haluttomuuden kommentointiin, jos kommentteja tulisi rekkalasteittain tai jos ne sisältäisivät asiattomuuksia. Suosittelen siis vaihtamaan blogisi nimen (poliittiseksi) verkkopäiväkirjaksi, sillä vuorovaikutteisuus on tästä kaukana. Taidan nytkin huutaa kuuroille korville. Tai sitten jos tämä luetaan, niin moderointi (eduskunta-avustaja?) vähintäänkin poistaa tämän viestin.

Jottei nyt ihan negatiiviseksi menisi, niin nostan kuitenkin hattua sille ylipäätänsä, että jaksat kirjoittaa näkemyksiäsi esille verkkoon. Itse luen syötettäsi yleisen kansanedustajien www-syötteen kautta, eli seuraan samalla monia muitakin kansanedustajia (http://blogit.edustajamme.fi/)

Tarmo Thorström

Sinänsä on epäreilua, että hyökkään näin pelkästään Katajan kimppuun, joka kuitenkin ansiokkaasti bloggaa ajatuksiaan, mikä ei ikävä kyllä ole mikään selviö suomalaisten kansanedustajien joukossa, mitä nyt vihreät tuntuvat jostain kumman syystä olevan hyviä poikkeuksia. Kataja nyt sattui kirjoituksillaan osumaan ukkosenjohdattimeksi, kun kuitenkin on iältään kansanedustajaksi verrattain nuori henkilö, jolta siten voisin odottaa ja olettaa ansiokkaampaa toimintaa kuin vanhemmilta edustajilta keskimäärin.

Sitten kun Kataja vastaa kommenttiini, kommentoin myös hänen ajatuksiaan yliopistolaista. Aika näyttää tapahtuuko näin koskaan.

ps. Jos Kataja tai hänen eduskunta-avustajansa eksyy lukemaan tämän kirjoituksen, niin minulla olisi kaino pyyntö, että Katajan blogin rss-syötteen merkistökoodaus korjattaisiin utf-8:ksi. Ainakin tällä hetkellä skandinaaviset kirjaimet tulevat syötteenlukijan välityksenä rikkinäisinä - jos tekstin haluaa lukea ilman, että skandien tilalla on kysymysmerkkejä, pitää klikata itsensä Katajan sivuille. Siinä menee koko syötteenlukijan idea pilalle. Että semmoista.

Minun Nokiani

[edit 9.3.2009: lisätty kahden uuden ohjelman tiedot]

Otsikko toimii samalla vastaiskuna suomen kieleen pesiytyneelle kielitaidottomuudelle possessiivisuffiksin suhteen (vrt. Minun Sonera, minun kahvi).

Se kielipoliisina toimimisesta. Nyt asiaan.

Hankin vuodenvaihteessa iPhonen haastajan, Nokian kosketusnäytöllisen 5800 XpressMusicin. Monipuoliset ominaisuudet yhdistettynä kohtuuulliseen hintaan sekä kolmen vartin testikäyttöön myymälässä vakuutti minut ja kyseinen puhelinmalli siirtyi haltuuni. Nyt reilun kahden kuukauden käytön jälkeen on hyvä hetki summata puhelimen ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia.

Aloitetaan puhelimen perusominaisuuksista ja sen jälkeen siirrytään asentamiini ohjelmiin, joita käytän. Jos siis puhelimen ominaisuudet ovat tuttuja ja olet kiinnostunut enemmän ohjelmista, rullaa tätä sivua roimasti alas, kunnes tulee ohjelmaosio.

Näyttö

• 3,2 tuuman laajakuvakosketusnäyttö
  
• tarkkuus 640 x 360 pikseliä, mikä soveltuu yllättävän hyvin internetsivujen selailuun
• toimii kivutta myös yhdellä kädellä käytettäessä
• näyttö vaatii oikeasti painallusta (toisin kuin iPhone, jota lähinnä hipelöidään) mutta tuntuu kestävältä
• rasvaiset sormenjäljet ja muu lika näkyy toki silloin, kun näyttö on sammuksissa, muttei juurikaan näy näytön ollessa päällä
• näyttö kääntyy itsestään käännettäessä (pysty- ja vaaka-asento), mikä saattaa aluksi tuntua turhan herkältä kääntymään mutta asennot oppii nopeasti tunnistamaan eikä parin päivän päästä näyttö käänny vahingossa vaikkei asiaan kiinnitä tietoisesti huomiota

Syöttötavat

• kuten edellä mainittu, toimii mainiosti ihan käsin käytettäessä
• mukana tulee kuitenkin styluskynä (tai kaksi, toinen varalle jos toinen hukkuu), jonka kanssa tarkkuutta vaativa käyttö (kuten piirto-ohjelma) onnistuu paremmin
• mukana tulee myös plektra, jolle en itse kuitenkaan löytänyt mitään järkevää käyttöä, sillä omat sormet toimivat aivan mainiosti ja plektra on vain tiellä, jos sitä pitää narun päässä kiinni kännykässä
• näppäimistöasetelmia on kosketusnäytössä neljä:
• aakkosnumeerinen näppäimistö = se perinteinen puhelimen näppäimistö
• täysikokoinen QWERTY-näppäimistö = käytän tätä itse, on aivan mahtava!
• mini-QWERTY = mielestäni täysin turha, mutta jos tykkää käyttää muutenkin kosketusnäytön kanssa stylus-kynää, niin ehkä tälle voi jotain käyttöä löytää
• käsialantunnistus = koska tykkään käyttää puhelinta mahdollisimman paljon sormillani, ei käsialantunnistus oikein sovi minulle, sillä se vaatii käytännössä styluksen, plektran tai muun vastaavan ohutkärkisen (mutta kuitenkin naarmuttamattoman) esineen kirjoittamiseen

Mediavalikko

• puhelimessa on erillinen nappi, josta avautuu mediavalikko
• sisältää pikavalinnat musiikkiin, valokuviin ja videoihin, verkkojaolle, videokeskukselle sekä nettiselaimelle
• on osoittautunut käytössä erittäin näppäräksi - tykkään!

Musiikkisoitin

• puhelimen mukana tulee vakiona 8 gigatavun muistikortti, joten talletustilansa puolesta puhelin sopii kyllä mp3-soittimeksi - puhelin tukee MicroSD-kortteja aina 16 gigatavuun asti, joten mielessä on kyllä muistikortin päivittäminen isompaan...
• musiikkisoittimen käyttöliittymä on yllättävän fiksu, siitä kiitos pitkälti isolle näytölle, joka mahdollistaa selkeän hallinnan
• kun lisää musiikkia puhelimeen, pitää musiikkikirjasto päivittää, mikä tuntuu tyhmältä ja kestää hetkisen aikaa - toisaalta taas tämä säästää puhelimelta sen vaivan, ettei sen tarvitse itse tutkia mitä äänitiedostoja milloinkin sieltä löytyy, joten ei ainakaan kuluta ylimääräisiä tehoja
• musiikkikirjasto on siis eräänlainen soittolista, koska se sisältää tiedot musiikista puhelimessa, mutta eroaa esim. Winampin soittolistoista (playlist) siinä, että musiikkisoitin osaa lajitella musiikkia esittäjän, säveltäjän, albumin ja genren mukaan - tämä on oikeasti näppärä ominaisuus
• lisäksi on tietysti mahdollisuus luoda omia soittolistoja
• musiikkisoitin sisältää nykymuodin mukaisesti turhaa, joskin harmitonta, krääsää kuten albumien kansikuvien esittämisen soiton aikana ja äänen visualisoinnin
• mahdollisuus tietysti säätää ääntä ekvalisaattorilla ja erilaisilla äänitehosteilla, kuten bass boostilla
• mukana tulevat kuulokkeet, jotka toimivat samalla myös handsfree-laitteena, ovat peruskuunteluun suhteellisen kelvolliset - ongelma kuulokkeissa on lähinnä puheluita ajatellen johtojen järjetön mitoitus, sillä "kaukosäätimen" ja kuulokkeiden väliin jää liikaa johtoa ja kaukosäätimen ja puhelimen väliin puolestaan liian vähän --> handsfreen käyttäminen näyttää hölmöltä, mutta ei haittaa kaltaistani tyylitajutonta moukkaa (no, täytyy myöntää, että hieman Nokia voisi kyllä miettiä tyyliä ja käytettävyyttä myös tällaisissa trendiasioissa ja vaikka matkia Applea jos ei muuten itse asioita tajua)

Kaiuttimet

• puhelimessa on sisäänrakennetut stereokaiuttimet, jotka antavat kokoonsa nähden kelvollisen äänen
• ehkä parhaimmat kaiuttimet, mitä olen kuullut puhelimissa olevan

Kamera

• 3,2 megapikselin (2048 x 1536) kamera
• kamerassa ei ole salamaa (vaikka kovasti valmistaja niin väittää) vaan oikeasti siinä on kaksi LED-lamppua, jotka kyllä välähtävät kuvanoton aikana, mikäli salama-asetus on päällä tai automatiikka sen halajaa
• päivänvalossa kelvollisen hyviä kuvia, katso vaikka tämä ja tämä
• hämärässä sitten kamerapuhelinten pienten kennojen vuoksi kovasti kohinaa, esim. tämä
• tosin jos kohinaiset kuvat häiritsevät, vaihda värit harmaan sävyisiksi, lisää pykälä kontrastia ja rupea harrastamaan kännykkäkuvausta, jonka tuotokset muistuttavat vanhoja mustavalkokuvia, kuten Olli tekee
• erityisen hyvää on otettujen kuvien helppo jakaminen - tarvitsee kuvia sitten pistää sähköpostiin tai kuvanjakopalveluun kuten Flickr tai Nokian omaan Ovi-palveluun, käy se edellä mainittuihin suoraan ilman erillisiä säätöjä, jos vain tili on jo ennestään olemassa

• erityishuomiona mainittakoon suhteellisen monipuoliset säädöt ollakseen kamerapuhelin: 
• Salamavalon tilat: päällä, poissa, automaattinen ja punasilmäisyyden vähennys
• Valkotasapainotilat: automaattinen, aurinkoinen, pilvinen, hehkulamppu ja loisteputki
• Keskipainotettu automaattivalotus: +2 ~ -2EV, 0,5 välein
• Värisävytilat: normaali, seepia, mustavalko, elävä ja negatiivi

Video

• parhaalla laadulla 640 x 480 pikseliä 30 kuvan sekuntivauhdilla
• lisäksi kakkoskamera osoittamassa käyttäjään videopuheluiden aikana (en ole tosin itse videopuheluita testannut)
• videoiden jakaminen nettiin onnistuu myös helposti

Fyysiset näppäimet

• vaikka kyseessä on kosketusnäyttöpuhelin, on siinä silti muutama oikea nappi: sovelluksen käynnistys (valikkonäppäin), vastaus- ja lopetus- , virta-, kamera-, äänenvoimakkuus- ja lukitusnäppäimet
• valikkonäppäimellä on siirtyminen sovelluksesta toiseen tai perustilaan mukavaa kuin alt+tab-yhdistelmän hakkaaminen tietokoneella (lue: tämä oli kehu)
• erityismaininta toistaiseksi parhaalle näppäinlukitusnapille - puhelimen oikealta kyljeltä löytyy liukunäppäin, jolla saa näppäinlukituksen ketterästi pois päältä ja takaisin päälle
• näppäinlukituksen asettaminen päälle jättää puhelimen tismalleen siihen tilaan kuin se ennen lukitusta oli, mutta deaktivoi kosketusnäytön ja muut näppäimet tietysti pois päältä ja sammuttaa näytöstä virran <-- tämä on osoittautunut käytössä ehkä yhdeksi kätevimmistä ominaisuuksista kun näppäinlukituksen saa nopeasti päälle oli tilanne sitten mikä hyvänsä

Liitännät

• monipuoliset liitännät: Micro-USB (USB 2.0), 3,5 mm:n AV-liitäntä, MicroSD-muistikorttipaikka, pieni tasavirtaliitin
• AV-ulostulo on kaikkein parhain uudistus verrattuna vanhaan puhelimeeni - puhelimen saa helposti kytkettyä vaikka stereoihin tai televisioon (kätevästi mukana tulevan kaapelin avulla, mutta koska laite noudattaa standardeja, toimivat muutkin)
  

Tiedonsiirtoyhteydet

• laitteesta löytyvät oikeastaan kaikki tarvittavat yhteydet
• normaalien puheluiden lisäksi laite osaa toimia 3G-verkoissa eli käyttää mobiilia laajakaistayhteyttä
• myös Bluetooth- ja wlan-yhteydet löytyvät

Ääniohjaus

• jokunen vuosi sitten Nokia osti jonkun ääniohjaukseen erikoistuneen firman ja se näytti kannattaneen
• puheluita voi soittaa pitämällä hetken vihreätä luuria pohjassa ja sanomalla sen henkilön nimen, jolle haluaa soittaa - puhelin tunnistaa nimet oman käyttöni perusteella 95-prosenttisesti
• ääniohjauksella voi käynnistää myös ohjelmia - itse käytän ääniohjausta esim. Bluetooth-yhteyden käynnistämiseen koska valikon kautta siihen menisi liian monta näppäinpainallusta eikä pikakäynnistyksessä ole tilaa sille
• ääniohjausta voi säätää mm. siten, että voi valita millä komennolla mikäkin asia käynnistyy

Sähköposti

• puhelimen oma sähköpostiohjelma tukee IMAP-, POP- ja SMTP-protokollia
• on käytössä toimiva perusohjelma enkä ole kokenut tarvetta asentaa jonkin kolmannen osapuolen ohjelmaa
• koska käytän itse Gmailin kautta mm. yliopiston ja oman domainin sähköposteja ja olen säätänyt sähköpostitiliksi juuri Gmailin, saan kaikkien sähköpostitilieni saapuvat viestit aina puhelimeeni ja pysyn ajan tasalla posteistani

Internetselain

• verrattuna esim. edellisen puhelimeni (Nokia N73) selaimeen 5800:n selain on oikea selain eikä vain mobiiliselain
• tukee myös Flashia, eli osaa pyörittää vaikka Youtubea :)
• sisältää myös oman syötteidenlukijan, joten soveltuu vähän blogeja/uutisia seuraavalle vaikka ainoaksi syötteidenlukijaksi - epäkäytännöllinen kuitenkin, mikäli aikoo seurata suurta määrää blogeja/uutisia, mutta se ei liene uutinen kun kyseessä on kuitenkin suhteellisen pienikokoinen laite
• perin jännä juttu on, että Facebookin mobiiliversio on 5800:lle samanlainen kuin Applen iPhonelle... en ole addikti, mutta... ;)

GPS

• sisäänrakennettu GPS
• vakiona Nokia Maps, joka tarjoaa paikkatiedon maksutta, mutta reittiopastuksen maksullisena
• kiitos GPS:n toimii myös Google Maps oikein sulavasti puhelimessa, mutta silloin datayhteyden pitää olla kyllä kiinteähintainen, koska Google Maps lataa kartan aina lennosta, kun taas Nokia Mapsiin voi ladata kartan tietokoneen avulla eikä näin ollen tarvitse maksaa datansiirrosta tahi odottaa pitkiä aikoja, mikäli verkko jumittaa tai on jossain keskellä käymättömiä korpimaita

Podcasting-tuki

• laitteessa on erillinen podcast-ohjelma, joka osaa syötteiden perusteella hakea podcasteja - tykkään ja käytän todella paljon!
• tämä on yksi laitteen killer, joka perustelee sen, miksen enää tarvitse erillistä mp3-soitinta, kun tämä hoitaa podcastien latauksen suoraan puhelimeen puolestani

Muuta härpäkettä

• laitteesta löytyy kaikenlaista, kuten FM-radio, mp3-tiedostojen käyttäminen soittoääninä jne., mutta niiden luetteleminen ei liene tässä relevanttia

Käyttöjärjestelmä

• Symbian S60 5th edition
• ongelmana ohjelmiston vähyys, joka on jo kahdessa kuukaudessa korjaantunut aivan tolkuttomasti ja sama trendi näyttää vaan jatkuvan, mikä on loistavaa

No niin, nyt on käyty läpi perusominaisuuksia ja on aika siirtyä käyttämieni ohjelmien pariin, joista alla olennaisimpien kooste.

Fring

• pikaviestin ja sosiaalisten yhteisöjen yleistyökalu
• osaa käyttää seuraavia palveluita: Skype®, MSN Messenger®, Google Talk™, ICQ, SIP, Twitter, Yahoo!™ ja AIM®
• eli sen avulla voi soitella niitä ilmaisia nettipuheluita - huom! maksua tulee kuitenkin käytössä olevasta datasiirtoyhteydestä, eli operaattorille maksettavasta nettilaskusta (suosittelen kiinteähintaista)

Mobile paint

• todella yksinkertainen piirto-ohjelma
• muistuttaa Windowsin Paint-ohjelmaa suppeampana
• on yksinkertainen käyttää mutta toimintojen vähyys syö käyttöarvoa
• tallettaa kuvat ainoastaan jpg-muotoon

Paint Pad

• Mobile Paint -ohjelmaan verrattuna huisin monipuolinen
• sisältää uuden piirroksen luomisen lisäksi jo olemassaolevien kuvien muokkaamisen sekä ehdottaa myös mahdollisuutena ottaa puhelimen kameralla kuva, jota sitten muokataan
• toiminnot: taustavärin valinta, zoom, pan, tekstityökalu, pyyhekumi, kumoa, tee uudelleen, tyhjennä näyttö, tallenna, 48 eri värin paletti, ympyrä- ja nelikulmiopiirtotyökalu, suora viiva, kynä, spray-maali, viivan vahvuus
• tallennus ainoastaan jpg-muotoon
• oikeastaan Mobile Paint -ohjelman voi unohtaa ja sen sijaan kannattaa asentaa suoraan tämä

Widsets

• jonkinlainen rajapinta, jonka avulla voi tuoda monenlaista sisältöä omaan puhelimeen
• esimerkiksi teksti-tv, Finnkinon leffapalvelu, Forecan sääennusteet, Facebook, YLEn uutiset sekä monta muuta nettisivua, ohjelmaa tai peliä saadaan Widsets-palvelun kautta puhelimeen

Sports Tracker

• urheiluharjoitusohjelma
• kun aloittaa vaikka juoksulenkin, voi pistää Sports Trackerin päälle tallettamaan tietoa sijainnista ajan suhteen
• ohjelma koostaa kerätystä tiedosta suoritetun treenin ja tiedot voi siirtää halutessaan nettipalveluun, josta esimerkkinä oma pyöräilyni kotoa yliopistolle
• palvelu näyttää kuljetun matkan, keston, keskinopeuden, huippunopeuden, arvioidun kalorinpolton (jos omat tiedot on syötetty) sekä kuljetun reitin kätevästi Google Maps -kartalla - kartalla näkyy vielä kohdat, joissa on menty keskinopeutta hitaampaa ja nopeampaa
• jos omistaa (tai tämän jälkeen ostaa) oikeanlaisen Polarin sykemittarin, joka osaa käyttää Bluetooth-tiedonsiirtoa, osaa puhelin vastaanottaa suoritettuun treeniin vielä sykkeen ja tehdä siitä vaikka graafin ajan suhteen ja vaikka mitä muuta
• itselleni tämä on toistaiseksi näppärä kuriositeetti, jota käytin esimerkiksi selvittämään jäällä kulkemani reitin
• S60 5th edition -käyttöjärjestelmälle Sports Tracker ei ole vielä virallisesti valmis, vaan itse käytän versiota, joka ei Nokian virallisen kannan mukaan vielä toimi 5800:lla - tämä toimimattomuus tulee vastaan lähinnä siinä, etteivät ääkköset toimi Sports Trackerissa ja treenin aikana otetut valokuvat eivät sijoitu kartalle (oikeasti nimittäin ohjelmassa on semmoinen hieno ominaisuus, että jos treenin aikana ottaa kuvan ja jos sen lataa palveluun näkyy se kartalla pienenä ikonina kuvauspaikalla, jota klikkaamalla se avautuu isommaksi - upea juttu kun näkee, missä mikäkin kuva on otettu jos maasto ei ole tuttua)

Qik

• live-videoiden jakamista nettiin kameran kännykällä lähes reaaliajassa (viive itselläni noin minuutin testatessa)
• videoita voi katsoa saman tien omalta sivulta, eli ohjelman käyttö vaatii palveluun rekisteröitymisen netissä
• kun lähetys on päättynyt tallentuu video myöhemmin katsottavaksi nettiin
• videoiden yksityisyysasetuksista on säädettävissä, ketkä sen voivat nähdä, mikä on luonnollisesti aivan pakollinen ominaisuus

Google Maps

• vaikka käytänkin paljon puhelimen valmistajan omaa Nokia Maps -karttasovellusta, on toisinaan tilanteita, joissa Google Maps jyrää
• vilkaise myös tämä

Putty

• ssh-pääteohjelma
• käytän sitä itse irkkaamiseen, eli otan Puttyllä yhteyden palvelimelle, jossa minulla pyörii kaiken aikaa Irssi-niminen irc-ohjelma ja jatkan Irssin avulla irkkaamista
• jos edelliset kaksi riviä oli hepreaa, lue tämä

PhoneTorch

• tee puhelimestasi taskulamppu!
• ohjelma on simppeli: kosketusnäyttö toimii on/off-kytkimenä ja kameran kaksi LED-lamppua kytkennän mukaisesti ovat joko päällä tai ei
• yksinkertainen todellakin on kaunista!

* * *

Muuta huomionarvoista:

• puhelimen ohjelmistoversion (ts. firmwaren) päivittäminen onnistuu suoraan datayhteyden ylitse ilman, että puhelinta tarvitsee kytkeä tietokoneeseen - tätä on odotettu
• puhelin ei (vielä) osaa hyödyntää GPS-paikanninta, jotta otettuihin kuviin voitaisiin lisätä paikkatieto - tätä odotellaan ja hartaasti
• digitaalitekniikasta huolimatta puhelimen kello tuntuu jätättävän - tämä täytyy jotenkin aukottomasti testata ennen kuin menetän järkeni (kyseessä on kuitenkin "vähäinen" jätättäminen, sillä kuukaudessa kello jätättää ehkä n. 5 min, mutta se on ärsyttävää ja perin outoa)
• Nokian PC-suite -ohjelmistosta ei ole vieläkään Linux-versiota, joten olen edelleen perin Windows-riippuvainen tässä asiassa
• päivitän muuten puhelimellani usein tätä(kin) blogia ja muutenkin sähköpostin sekä selaimen avulla teen kaikkea jännää, uskokaa tai älkää :)

Tarkemman tuoteselosteen saa Nokian sivuilta. Päivitän tätä listaa vielä, jos jotain tulee myöhemmin mieleeni.

Käsitöistä ja bloggaamisesta

Muutos:

Tästä eteenpäin bloggaan käsityöasioista osoitteessa www.thorstrom.com

Tässä blogissa pysyy kaikki muu.

No höh!

Nyt tuli sitten ensimmäistä kertaa vastaan Bloggerin vajavaisuudet. Nimittäin tein tuossa iltapuhteiksi yhden pienen viiva-animaation (Flashilla) pitsinnypläykseen liittyen. Meinasin sen pistää tänne jakoon, että voisin linkittää tarpeellisille tahoille kommentointia varten. Mutta eihän tämä typerä blogipalvelu sisällä moista asiaa kuin Flash-animaatioiden lisäys.

Nyt kyllä WordPress vei voiton 10-0.

Kuvien lisäksi saa lisättyä vain videoita. Elävässä kuvassa rajoituksena ovat AVI, MPEG, QuickTime, Real ja Windows Media.

Sain vain todettua, että no höh!

Testikuva

Testikuva, originally uploaded by Tarmo Thorström.

Joululoma on säätämisen aikaa. Viime päivät ovat kuluneet osin tekniikan parissa (lue: enimmäkseen leikkien, ei mitään vakavasti otettavaa).

Nyt sitten taas päivittelen blogijulkaisemista siten, että rupean pistämään ottamani kuvat Flickr-kuvanjakopalveluun, josta sitten saatan myös tehdä blogipostauksia.

Käytännössä lukijan silmissä mikään ei muutu, lähinnä itseäni varten näitä virittelyjä teen, jotta käytännön bloggaaminen muuttuisi suoraviivaisemmaksi.

Koska kaikista ottamistani kuvista ei blogimerkintää tule, niin sivupalkissa pyörii satunnaisesti otetut kuvat. Nyt kun siellä ei ole kuin yksi kuva, niin ei ole paljoa eloa. Mutta tuossa ylihuomenna on tarkoitus viettää päivä Tallinnassa, joten ehkä sieltä tulisi jotain kuvasaldoa.

Joululomalla

Siirryin joululoman viettoon.

Todennäköisesti blogi viettää tuon ajan hiljaiseloa. Aika lailla varmaa on ainakin se, että sarjisblogi viettää hiljaiseloa. Nyt kun käytössä ei ole edes skanneria, niin tein sarjisblogiin tämän vuoden (ehkä) viimeisen merkinnän DabbleBoardilla.

Lue siis Dork side of the force.

WP:n sivumoottori uusiutui

Jos blogimoottori Wordpress on jo aikaisemmin hämmästyttänyt laadukkuudellaan, niin nyt se tekee sen vielä isommin. Uusin versio, 2.7, joka on nimetty suuren kunnioituksen vuoksi John Coltraneksi, tuo ison liudan uusia ominaisuuksia ja vanhojen parannuksia.

Lisättäköön tähän väliin, että tuo Coltrane uppoaa minuun aika hyvin, koska olen itsekin tämän jazz-suuruuden fani.

Itse WP on ollut jo ensimmäisestä versiosta lähtien suhteellisen helppokäyttöinen - mutta vasta asennuksen jälkeen. Asennus toki oli kuuluisa five minute installation joka nimestään huolimatta ei koskaan kyllä kestänyt viittäkään minuuttia. Siis hyvä juttu.

Enemmän meni toki aikaa ulkoasun ja asetusten säätöön, mutta blogin pystytys kävi kädenkäänteessä. Helppokäyttöisyyden kompastuskivenä toimi silti päivittäminen uudempiin versioihin. Nimittäin päivitys piti tehdä käsin. Tietokannan ja tiedostojen varmuuskopiointia, uusien tiedostojen siirtämistä ja vanhojen korvaamista jne. Sitä perinteistä. Kuitenkin jossain vaiheessa joku kehitti päivitykseenkin lisäosan, jolla sen sai parilla hiirenklikkauksella tehtyä, mutta se vaati säätöä, mm. kansio-oikeuksien muuttamista. Ei soveltunut ihan kaikille loppukäyttäjille siis.

Wordpress muuttuu koko ajan lähemmäs kenelle tahansa sopivaa blogialustaa, jos haluaa itsenäisesti hoitaa koko homman ilman ulkopuolista tahoa. Se on hienoa se. Riippumattomuus nääs.

Muita hyviä ominaisuuksia tässä uudessa versiossa ovat mm. ohjauspöydän (dashboard) kustomointi drag & drop -menetelmällä haluamakseen ja "sivutus" (paging). Enpä tiedä onko tuosta sivutuksesta mitään oikeata suomennosta, mutta just keksin sen itse. Joka tapauksessa se on toiminto, jolla sivun sisällön saa jaettua useammalle sivulle. Ei niin, että niistä tehtäisiin omia itsenäisiä sivuja, vaan ikään kuin niin, että sisällöstä on se yksi sivu, joka jakaantuu useaan "välilehteen". Ja vaikka ollaan sillä samalla sivulla, niin näitä välilehtiä sitten selaillaan. Äh, vaikea selittää, mutta joka tapauksessa ylläpidon ja päivittämisen kannalta tuo on hyvä juttu niille, joiden sivuilla on paljon tavaraa. Ja jos tarkkoja ollaan, itselläni on yksi projekti meneillään, johon tuo on kuin taivaan lahja - nyt ei tarvitse asentaa erillistä lisäosaa, jonka toimivuus on aina toinen juttu. Natiivi tuki on aina parempi kuin lisäosan.

Luennolta

Sattuipa hauskasti tänään. Parin kanssaopiskelijan kanssa puhuttiin siitä, että lehtorit voisivat hieman käydä keskenään keskustelua ristiin opettamistaan asioista. Uuden tutkintojärjestelmän ja lehtorien fiksuuden johdosta käsityökasvatuksen opiskelijat tekevät yhteensä kolmella kurssilla samantyylisiä PowerPoint-tehtäviä.

Toisin sanoen, kyseiset opiskelijat opiskelevat samat asiat kolmeen kertaan ja tekevät keskenään kolme hyvin samankaltaista tehtävää. Siinä voi jo kysyä tehtävien mielekkyyttä ja kurssien hyödyllisyyttä.

Nyt sitten istun erityispedagogiikan perusopintojen kurssilla, jossa katsotaan samaa videota, jonka näin jo kasvatustieteen aineopintojen erityispedagogiikan kurssilla.

Enpä olekaan ennen näin hyvällä omallatunnolla irkannut, lukenut uutisia ja päivittänyt blogia luennolta. 

(No ei vais, kyllä sentään sen verran seurailin, että josko tämä pieni uusinta toisi uusia ajatuksia mieleen.) 

mobiilibloggausta

Testaan tässä miten bloggaaminen sujuu mobiilisti kännykällä. Ihan vain tulevaisuutta ajatellen, jos vaikka joskus tulee tarvetta. Vaikka enköhän silti pitäydy pääasiallisesti tietokoneelta päivitettävässä bloggaamisessa.

Bloggaajat tulevaisuuden tutkijoita

Tieteellisessä tutkimuksessa viittaaminen toisten tutkimuksiin, erilaisiin teorioihin ja tieteilijöihin on sekä arkipäiväistä että yksi tieteen tekemisen edellytyksistä.

Sosiaalisessa mediassa on arkipäivää viitata toisiin sivustoihin, bloggaajiin ja jatkojalostaa ajatuksia näin eteenpäin. Esimerkiksi Uutismedia A julkaisee uutisen, bloggaaja B kirjoittaa (tai vaikka podcastaa, jaikuaa...) siitä, B:n vertaiset C ja D lukevat saman uutisen ja analysoivat sekä uutista ja B:n näkökulmaa asiaan. B huomaa viittauksia omaan kirjoitukseensa ja kommentoi C:n ja D:n blogeihin heidän käsittelyään.

Edellä mainittu on kuvitteellinen mutta itse asiassa jokapäiväinen ilmiö blogosfäärissä. Se jäljittelee hyvin pitkälti akateemisen maailman toimintatapoja. Ehkäpä web 2.0:n kasvatit ovat tulevaisuuden tieteentekijöitä?

Jakautuminen

Aloitin bloggaamisen osoitteessa www.thorstrom.com syksyllä 2005. Tuskallisen nimipohdinnan jälkeen blogi kantoi nimeä Ajankuva kolmisen vuotta, kunnes koitti murroksen aika.

Nimittäin blogi alkoi olla sisällöllisesti melkoinen sekamelska. Lisäksi omat käsityöintressini alkavat syksystä 2008 olemaan sellaisia, että vaativat melkein omat sivunsa. Siksipä päätin siirtää bloggaamisen uuteen paikkaan ja muuttaa sivuston www.thorstrom.com uudeksi käsityösivustokseni. Vanha blogi ei tule säilymään arkistona muuta kuin omalla koneellani. Osoitteen www.thorstrom.com alta ne poistuvat, Googlen välimuistista tuskin kuitenkaan. Ehkäpä palasia menneestä säilyy sirpaleina pitkin maailman palvelimia.

Käsityö Tarmo Thorström tulee syyskuusta 2008 alkaen kattamaan lähinnä käsityötuotantoani, tämä siis vanhassa osoitteessa thorstrom.com. Muu elämä ja ajatukset kaikkinensa kiteytyvät tähän Bloggerin blogiin.

* * *

Mikäli sää huomenna sen sallii, matkamme elämänkumppanini neiti R:n kanssa pilvissä - saimme nimittäin yhdeltä ystävältä lahjaksi kaksi lippua kuumailmapallolennolle. Kiitos ja kumarrus, vielä kerran. Iltapäivällä säävarmistussoiton jälkeen selviää, päästäänkö ilmaan. Mikäli pääsemme, tulee tänne kuvasaldoa yläilmoista.