Näytetään tekstit, joissa on tunniste perusopetus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perusopetus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Perusopetuksessa liikaa kiirettä

Toimikoon tämä samalla päivän sitaattina:

Kova kiire ja tiukat aikataulut. Siinä päällimmäinen mielikuva peruskoulusta, jos nuorilta kysytään. Peruskoulun yläluokkalaisille, lukiolaisille ja ammattikoululaisille näytettiin kymmenkunta erilaista kuvaa, joista sai valikoida, mitä koulunkäynnistä tulee ensimmäisenä mieleen.
Lähde: Hs.fi - Nuorten mielestä peruskoulussa on kova kiire ja tiukat aikataulut

Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä tämän yhtälön toinen osajoukko, opetushenkilöstö, vastaisi samaan kyselyyn. Itse varmaan päätyisin osin samanlaisiin tuloksiin. En tiedä osaisinko kovin tarkkaan eritellä, mistä tuo kiire syntyy, mutta näin äkkiseltään ajateltuna se on päällimmäisin tunne.

Itse vein yhden ryhmän tietokoneluokkaan vastaamaan edellä mainittuun kyselyyn. Toiset ottivat vastaamisen enemmän vakavissaan, toiset vähemmän, mikä on sääli. Vastausten perusteella taas linjataan maan tulevaisuutta. Niin että huh huh taas yhden kerran! Kai sitä kuitenkin pitäisi olla tyytyväinen, sillä yleensä koulutuksesta puhuttaessa kysytään kaiken maailman asiantuntijoilta ja "asiantuntijoilta" eikä itse asianosaisilta, eli oppilailta, opiskelijoilta ja opettajilta. Esimerkiksi taannoisessa "kohussa" tietotekniikan hyödyntämisestä opetuskäytössä ei pahemmin selvitetty opetusalan arjen ammattilaisten mielipiteitä. Sori vaan, Heljä Misukka, en antanut sanoillesi juurikaan arvoa.

HS:n haastattelussa Misukka syytti teknisestä kehityksestä putoamisesta pitkälti opettajien asennoitumista. Misukka on siinä oikeassa, että asenteissa on korjaamisen varaa, mutta asenteisiin vaikuttaa myös mahdollisuudet muuttaa ja korjata niitä. Resurssipula - enkä nyt tarkoita vain täydellisen puutteellista teknistä varustelua kouluissa - on suurempi syy kuin opettajien asenteet. Asenneongelma on seuraus eikä varsinainen syy.

Mutta takaisin itse asiaan. Onneksi kiire ei täysin läsähtänyt koulun syntilistalle, sillä "Osa koululaisista liitti kiireen yleisemminkin elämäänsä. 'On kiire kaikkialle koulun jälkeen (iltatyö, harrastukset, kaverit, muut menot), ja sitten vielä pitäisi tehdä kaikennäköisiä esseitä ties mille kurssille!'"

Niinpä niin. Suorituskeskeinen yhteiskunta korjaa taas hedelmällistä satoa. Tätäkö me tilasimme?

Lohdullista omalla tavallaan on, että keskustelutaitoa kaivattiin lisää. Siinä missä se kertoo jonkin puutteesta, se samalla ilmaisee kaipuuta oman ajattelun kehittämiseen ja yhteyteen toisten kanssa (tai ainakin niin valehtelen itselleni).

lauantai 29. elokuuta 2009

Perusopetukselle sittenkin lisärahaa

Muutama päivä sitten kirjoitin opetusministeriön naurettavan pienestä 16 miljoonan lisärahasta perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Epäilin vahvasti, ettei lisärahoitusta olisi jatkossa tulossa, tuen korotuksista puhumattakaan. Tyytyväisenä voin todeta olleeni väärässä.

Eilinen Helsingin Sanomat uutisoi Lyhyesti budjetista -palstalla, kuinka lisärahoitus jatkuu ja saa vielä korotuksen. Vuoden 2009 lisärahoitusta, 16 milj. euroa, pidin pisarana meressä, mitä se onkin. Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei vuoden 2010 lisärahoitus ole vielä käänteentekevä, mutta vahvasti oikeansuuntainen.

Koska yllä oleva linkki uutiseen johtaa HS.fi:n maksulliseen digilehteen, on alla kuvaruutukaappaus uutisesta:


tiistai 25. elokuuta 2009

Selvitykset ja miten niitä luetaan

Opetusministeriön tuore selvitys kertoo, että 82 prosenttia koulutuksen järjestäjistä pienensi ryhmäkokoja lisärahoituksella. Suurta mediaseksikkyyttä nauttinut 16 miljoonan euron lisärahoitus perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi kuulostaa kuitenkin pikkusummalta, kun lukua miettii tarkemmin. Selvityksessähän kävi vain ilmi, miten rahat oli kohdennettu eikä niinkään se, mitä sillä saatiin aikaan tai ei saatu aikaan.

Tehdäänpä pientä matematiikkaa. Lisärahaa tuli 16 miljoonaa euroa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 oli toiminnassa 3174 peruskoulua, joiden opetuksessa oli yhteensä 561100 oppilasta.

Edelleen vuonna 2008 koko maan opetusryhmien koon keskiarvo oli 19,57, joten siitä saadaan laskettua, että opetusryhmiä on tilastollisesti noin 28671 kappaletta. Näin ollen rahaa per opetusryhmä tuli suunnilleen 558 euroa. Huomatkaa, että tuo keskiarvollinen summa on ministeriön lisätuki yhtä ryhmää kohden koko vuoden ajalle. Eikä ole näyttöä siitä, että tuota rahaa olisi tulossa jatkossa uudestaan määrällisestä korotuksesta puhumattakaan.

Kuten selvitys kertoi, 82 prosenttia koulutuksen järjestäjistä pienensi ryhmäkokoja tuolla huikealla lisärahoituksella. Jos oletetaan, että rahat olisi kohdennettu lisätuntien järjestämiseen, jotka hoidettaisiin tuntiopetuksena, niin mietitäänpä paljonko suunnilleen tuolla 588 eurolla lisäopetusta saa. 

Tässä vaiheessa moni opetusalan palkkausta tunteva tajuaa, että on hyvin vaihtelevaa, miten tuo lisäopetus järjestetään. Hoidetaanko se virassa olevien opettajien ylitunteina vai järjestetäänkö erillisellä tuntiopettajalla, vaikuttaa kustannuksiin. Mikä oppiaine on kyseessä ja opetetaanko ylä- vai alakoulussa, ovat myös yhtälön tärkeitä osia. Eri asia on myös se, paljonko lisäopetuksen hoitava opettaja saa palkkaa ja miten paljon tämä lisäopetus maksaa opetuksen järjestäjälle. Ymmärrettävästi tämä jälkimmäisin lukema on laskuissani se tärkein.

Koska olen jo aikaisemminkin pelannut keskiarvoilla ja tarkan summan laskeminen muutenkin olisi mahdotonta, oletetaan että yksi lisätunti maksaa opetuksen järjestäjälle työntekijämaksut huomioiden 35 euroa per tunti. Koska yhtä opetusryhmää kohden tuli lisärahaa 558 euroa, saa tuolla summalla yhteensä 16 tuntia lisää opetusta - koko vuoden aikana. Vuoden aikana on noin 36 kouluviikkoa, joten viikkoa kohden tulisi lisää opetusta yhdelle opetusryhmälle 0,44 tuntia eli 27 minuuttia. Huikeaa.

Ettei menisi kokonaan omaksi spekulaatiokseni, otetaan mukaan muutamia ministeriön selvityksen lukuja. Tästä lisärahasta 69,4 prosenttia koulutuksen järjestäjistä käytti rahoituksen kokonaan opetusryhmien pienentämiseen. Osittain rahat käytti 12,7 prosenttia ja - sokerina pohjalla - peräti 17,9 prosenttia ei käyttänyt ministeriön opetusryhmien pienentämiseen tarkoitettua rahaa lainkaan tarkoitukseensa. Loistavaa.

Ne jotka rahaa käyttivät, saattoivat kohdentaa sen usealla eri tapaa. Koko maan koulutuksenjärjestäjistä 30,2 prosenttia lisäsi yleisopetuksen ryhmien määrää, 35,4 prosenttia lisäsi jakotunteja, 11,9 prosenttia lisäsi erityisopetuksen tunteja ja kategoriaan "muu" meni 22,5 prosenttia.

Näiden lukujen valossa ei mielestäni voida päätyä kuin yhteen lopputulokseen: lisärahoituksen vaikutukset olivat marginaaliset, suorastaan olemattomat. Toki lisärahoitus oli oikeansuuntaista, varmaan koko elinikäni aikana ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, mutta tuo 16 miljoonaa euroa oli ikävä kyllä vain pieni pisara opetuksen suuressa valtameressä.

Kyynikko minussa sanoo, että tuolla 16 miljoonalla kiillotettiin vain poliitikkojen keulakuvia. Voivat ainakin nyt sanoa, että jotain on tehty. Nollatoimenpiteitä, sanon minä. Pah!

maanantai 8. joulukuuta 2008

POP-ohjelma

Opetusministeri Sari Sarkomaa lupaa laittaa perusopetuksen kuntoon Perusopetus paremmaksi eli POP-ohjelmalla.

Tavoite on hyvä, sillä laadun yksi kriteeri on riittävän pienet ryhmät. Mutta jotenkin en usko ohjelman vaikutuksiin, sillä Sarkomaa ei halua lakia ryhmäkoista. Sen sijaan hän luottaa valtion antaman lisärahan olevan riittävän vahva viesti kunnille.

Lisärahaa valtio antaa 16 miljoonaa euroa. Se tekee 28 euroa oppilasta kohden. Eli eipä paljoa mitään. Jos tuolla tuella pitäisi kuntien saada ryhmät pienemmäksi niin huh huh... Voisiko ministeriöön saada jostain tervettä järkeä ja laskutaitoa?