Nyt se sitten tapahtui. Sekosin totaalisesti.
Kieli- ja viestintäopintoihin kuuluva ruotsi oli kummitellut rästikurssien pinossa ehkä ajatuksissa pahimpana. Tänään, jo toisen ruotsin pienryhmäistunnon jälkeen, olen ainakin ihastunut ruotsiin, jos en nyt ihan rakastunut kuitenkaan. Suhteellamme on kuitenkin aikaa syventyä jäljellä olevien 36 oppitunnin aikana. Lopputentti sitten näyttää toteen, tahdonko minä.
Ruotsin ja minut saattoi yhteen ehkä yksi laitoksemme über-ihkuimmista opettajista, Outimaija. Motivoitunut, kannustava ja oikeasti opetustaitoinen opettaja on juuri sitä, mitä minun kaltaiseni arka ja heikkotasoinen ruotsintaitaja kaipaa. Tämänpäiväisen kaksituntisen jälkeen olin kirjaimellisesti ihan puhki, kun sain tosissani tehdä töitä pysyäkseni kärryillä. Kun aloittaa lähes nollatasolta, niin siinä saa juosta täysillä, jos aikoo pysyä tahdissa. Ainakin kirittäjiä riittää.
Riku jo ehtikin Kuppilassa todeta huumani huomattuaan, että ehkä hurahdan ruotsiin kuten pitsinnypläykseen. En osannut tilanteessa heittää Rikulle takaisin kuin yhden sanan: knyppling. Se taisi vahvistaa diagnoosin.
Hyvänä pontimena asiassa on ollut se, että Neiti R. taitaa ruotsia mielestäni erinomaisesti, joten tukea on saatavilla myös siltä suunnalta.
Teknisesti ruotsi ei ole vaikeaa, eikä ääntäminenkään ole hankalaa, jos vertaa esimerkiksi ranskaan. Sanaston puolesta suomessa on paljon lainasanoja ruotsista, joten sanoja voi jo osin arvata jos ei tiedä. Työtähän se tarkoittaa, jos kieltä aikoo oikeasti oppia, mutta sen verran hyvillä fiiliksillä olen, että vaiva tuntuu sen arvoiselta.
Tarmoa täynnä tein vielä semmoisen itseopiskelutempauksen, että tilasin Aftonbladetin, Hufvudstadsbladetin ja PC för alla -lehden uutiset Google Readeriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti