Naamakirja

Taannoisessa Pedagogisia verkkoja kokemassa -seminaarissa liityin sitten takaisin Naamakirjaan. Syy oli yksinkertainen ja kiusallinen: seminaarin keskustelu ja yhteydenpito käytiin lähestulkoon yksinomaan Naamakirjan kautta, joten ollakseni siinä mukana, oli minun joko liityttävä tai yritettävä toimia ystävän profiilin kautta. Kolmas vaihtoehto olisi ollut ulkopuolisena pysyminen.

No, tehty mikä tehty. Nyt olen tutkiskellut, onko Naamakirjasta sitten oikein mihinkään. Olen kuitenkin päättänyt antaa Naamakirjalle tilaisuuden näyttää, taipuuko se mihinkään hyödylliseen. Toistaiseksi ainoa hyödyllisyys on ollut se, että jotkut tuttavani ovat helpommin tavoitettavissa Naamakirjan kautta kuin sähköpostilla, mikä tuntuu hämmentävältä.

Joka tapauksessa sosiaalisen median alalla toimiva yritys Gemilo bloggaa alansa asioista ansiokkaasti. Suhteellisen tuoreessa kirjoituksessa tuodaan hyvin esille haasteita, joita Internet-tutkijat nostivat AOIR-konferenssissa esille. Ne liittyvät Facebookiin ja sen nykyiseen käyttöliittymään. Muutamia poimintoja:

Käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus pitää useita profiileja samassa palvelussa (musiikifani - yliopisto-opettaja - perhetuttu - party animal = yksi ja sama ihminen, mutta useita viiteryhmiä, joissa näyttää identiteetistään eri puolia IRL).

Edellä oleva on ehkä yksi Naamakirjan suurimmista ongelmista. Ihmisethän puhuvat eri yhteyksissä eri lailla. Kun perheellinen Teppo Tavallinen soittaa työyhteisönsä jäsenille, on puhe todennäköisesti hyvin erilaista kuin Tepon soittaessa puolisolleen. Lapsillensa ja omille vanhemmilleen Tepolla on myös eri "sosiaalinen minänsä". Samoin asioidessaan verovirastossa, lähikaupassa ja keilahallissa.

Sehän on selviö, että eri tilanteissa ihminen antaa itsestään erilaisen kuvan ja toimii tilanteen mukaan. Sitä sanotaan tilannetajuksi. Ja tämä tilannetajuisuus puuttuu Naamakirjasta nykyisellään. Jos kirjoittelet juhlista jotain vähemmän korrektia niin kappas, se sama teksti on kuitenkin kaikkien kavereiden luettavissa, olivat ne kaverit sitten työkontakteja, lapsuudenystäviä tai sukulaisia.

Naamakirjan suuri ongelma on siinä, että kavereita ei voi jaotella viiteryhmien mukaan eikä siten voi päättää, mitä millekin viiteryhmälle näytetään. Mustavalkoisesti sitä joko on kaveri tai ei ole.

Kerran jaettua sisältöä ei saa verkosta enää takaisin. Se on jo jollakulla tallessa, kopioituna.

Tämähän on koko Internetin ilo ja suru. Tämän opettaminen lapsille ja nuorille sekä nettilukutaidottomille aikuisille on yksi suurimmista haasteista.

Syvempää analyysiä voitte tehdä itse. Varsinkin jos käytätte Naamakirjaa, niin lukekaa ehdottomasti Katri Lietsalan referoimat tutkijoiden ajatukset Facebookista. Mielelläni kuulisin kommenttia myös niistä, joko tänne tai Gemilon blogiin kirjoitettuna.