Päivät vähenevät ennen vuodenvaihdetta. Pian edessä on myös perinteinen uudenvuodenlupaus. En sitä kovin vakavasti ota, mutta toisaalta se on hyvä paikka asettaa itselleen jokin haaste, josta suoriutua. Leikkimielisyys on silti pidettävä hommassa mukana.
Vuosi sitten asetin itselleni lupauksen pitää sarjakuvapäiväkirjaa päivittäin. Ihan paperista siis, joka ei liity oikeastaan mitenkään netissä olevaan sarjakuvablogiini. Ensimmäiset pari kuukautta pystyin pitämään lupauksen, mutta sittemmin tahti heikentyi. Loppujen lopuksi olen keskiarvollisesti piirtänyt päiväkirjamerkintöjä pieneen punaiseen kirjaani ehkä joka kolmas päivä. Olen tulokseen tyytyväinen. En pelkästään siksi, että se tarkoittaa loppujen lopuksi aika suurta piirrosmäärää, vaan sen vuoksi, mitä piirtäminen on minulle opettanut.
Sarjakuvapäiväkirjaa myöhemmin lukiessa löytää kipeitäkin asioita, joita katsoi tapahtumahetkellä hyvin erilaisin silmälasein. Ajan kuljettua asioiden ohitse ovat näkökulmat vaihtuneet usein todella paljon ja niihin on saanut etäisyyttä ja syvyyttä. Reflektointi on päivän sana. Voisin jopa väittää, että itsetuntemukseni on sarjakuvapäiväkirjan avulla parantunut.
Onpa piirtäminen ollut myös hauskaa. Sekä tekohetkellä, että tuotoksia myöhemmin tutkittaessa. Sarjakuvapäiväkirjan sivuilla on iloja, suruja, näkökulmia, arkisia ahdistuksia ja onnenhetkiä.
Sarjakuvablogiin verrattuna paperinen sarjakuvapäiväkirja on hyvin vapaa. Sinne voin, uskallan ja kehtaan piirtää aivan mitä tahansa. Vapaus kumpuaa siitä ihanasta tiedosta, ettei niitä piirroksia lue kukaan muu kuin minä. Rajoja ei ole eikä tule, itsesensuuri ja -kritiikki puuttuu täysin. Vaikka sarjakuvablogin pitäminen on sangen hauskaa, niin se ei kuitenkaan yllä samalle tasolle koskaan juurikin netissä ilmestymisensä vuoksi.
Koska sarjakuvapäiväkirja syntyi 1.1.2008 ja sarjakuvablogi vasta myöhemmin syksyllä, niin sarjakuvapäiväkirjassa on huomattavasti enemmän materiaalia. Olenkin miettinyt, josko sitä skannaisi sarjakuvapäiväkirjasta ns. parhaita paloja sarjakuvablogiin, ikään kuin "arkiston kätköistä" -meiningillä. Ei sieltä varmaan montaa piirrosta kehtaa tuoda päivänvaloon, mutta muutama edes voisi olla hauskaa vaihtelua.
Joka tapauksessa en aio jatkaa sarjakuvapäiväkirjan pitämistä nykyisellä formaatillaan. Piirrän toki edelleen luonnoslehtiööni asioita, joita en aio skannata sarjakuvablogiin, mutta systemaattista sarjakuvapäiväkirjaa en todennäköisesti pidä. Sen sijaan panostan enemmän itseilmaisuun sarjakuvablogin muodossa. Haastetta asettavat piirrostekniikan ja ilmaisun kehittäminen. Molemmat ovat kuluneen vuoden aikana kehittyneet huimasti, mutta olen silti alkeissa. Tavoitteita siis löytyy.
Summa summarum, edelleen puuttuu se potentiaalinen uudenvuodenlupaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti