Viime aikoina on useammallakin luennolla tullut vastaan tilanne, että luennoitsija käyttää tapausesimerkkinä jotain mainosta tai tv-ohjelmaa. Varsinkin mainosten kohdalla oletus on, että kaikki tuntevat tapauksen ja ymmärtävät jutun.
Varmasti suurin osa luennolla olijoista mainokset tunteekin jo pelkästään sen tilastofaktan mukaan, että suurimmalla osalla suomalaisista kotitalouksista on televisio.
Kun en itse ko. aparaattia omista, niin saanpa tottua varmaan vastaisuudessakin olemaan ihan pihalla. Pitäisi varmaan ruveta lobbaamaan luennoitsijoille ajatusta, että etsisivät tapausesimerkkejä internetistä. Pysyisin minäkin mukana siitä, mistä puhutaan.
3 kommenttia:
Tiedän tunteen. Ongelmallisinta minun tapauksessani on, että tv-referoijani ovat oppilaitani. Oletusarvohan 14-vuotiaalla on, että telkkaria katsovat kaikki ja paljon ja loppuaika roikutaan IRC-galleriassa.
Entistä hankalammaksi tilanteen tekee, että äikän opsiin kai kuuluisi median ja siinä sivussa tv:n käsittely. Olenkin miettinyt, saisinko tv-luvan vähennettyä verotuksessa, jos sen joutuu kerran hankkimaan työn vaatimuksesta.
Se, että on vaivautunut miettimään esimerkkejä on jo mielestäni edistystä. Yritetään linkittää tietoa johonkin olemassa olevaan asiaan. Se on tietenkin harmi, jos esimerkit ovat sallaisia, etteivät ne aukea...
Ad MPH: Toki olen aina tyytyväinen, kun luennoitsija yrittää linkittää opetustaan elävään elämään. Enkä nyt niin kovasti ole tästä pahoillani, teki mieli vain purnata jostain. Ongelma kun koskee vain minua ja kuulun marginaaliin, niin tilastollisesti ajateltuna tuo ei ole kummoinen ongelma.
Lähetä kommentti