Kesä tekee tuloaan. Teinit jäädyttävät itsensä julman toukokuun yössä.
Minä kävelen kohti majapaikkaani tyytyväisenä päivän tapahtumiin. Uudet haasteet innostavat ja kannustavat enempään. Samalla löydän itseni taas tekemässä lukuisia asioita rinnakkain, useilla eri alueilla. Mietityttää omat resurssit ja osaaminen. Olenko riittävä?
Nautin tekemisestä. Mieleeni tuli kysymys, määritänkö itseäni ehkä liikaa tekojeni kautta. Olenko vain tulosteni summa? Kysymyksiä on hyvä olla ja tulla vaikkei aina vastauksia saisikaan. Pysyy virkeänä ja uskaltaa kyseenalaistaa. Myös itsensä. Ehkä se onkin vahvuuteni ja heikkouteni.
Näitä mietin N-junassa, kun ikkunasta näkyivät Pasilan, Käpylän ja Oulunkylän maisemat illan hämyssä. Kohti unta, unen maita, ollakseni unen lailla. Vailla rajoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti