Valtakadun ja Syväraumankadun välistä tasoristeystä ylittäessä aina muistaa olla onnellinen, että ei enää asu tuolla puolen rataa. Murphyn laki tuntuu käyvän kohdallani liiankin helposti toteen, sillä olen aika usein lähellä myöhästymistä, ellen peräti myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti