Päättymäisillään oleva Pitsiviikko on ollut monin tavoin erinomainen. Päällimmäisenä tunnen tyytyväisyyttä erityisesti kahdesta asiasta:
1) Uuden oppiminen. Kiitos saksalaisen Christine Mireckin ja australialaisen Petronella Wensingin olen saanut oppia nypläämisen tekniikkaa ja mallien suunnittelua unohtamatta tietenkään pitsin lukuisten käyttömahdollisuuksien kirjoa, mikä on laajentanut tajuntaani viime päivinä. Enkä kyllä voi kieltää, ettenkö olisi oikeastaan oppimistani onnellisempi näistä uusista, ihanista tuttavuuksista, mitä olen viime päivinä onnistunut saamaan. En kuitenkaan luettele kaikkia tuttavuuksia, koska sitä listaa ei jaksaisi pituutensa vuoksi lukea kukaan.
2) Henkilökohtaisena missionani on ollut pitsin popularisointi. Jo muutenkin marginaalisen käsityöharrastuksen elinehtona on sekä tekniikan ja käyttötarkoitusten modernisointi että harrastuksen popularisointi. Modernisoinnin olen ymmärtänyt lisääntyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Popularisointi sen sijaan ei ole onnistunut.
Vanhaa ei pidä hylätä, mutta sen rinnalle tarvitaan luovaa ajattelua materiaalin ja sovellusten suhteen. Yhtenä keinona tähän on toiminut pitsin tuominen eri muodossa niille, joita se ei ennestään kosketa. Vastauksena pitsin laajentumiselle suurelle yleisölle näen sen tuomisen arkielämään, esimerkiksi pukeutumiseen ja sisustamiseen, jotka toimivat monien ihmisten kohdalla identiteetin muodostajina. Enkä tällä tarkoita, että kaiken pitäisi olla nyplättyä, vaan että pitsi voidaan tuoda ideana, kuviointina tai muuten sisällöllisesti erilaisiin tuotteisiin.
Lähes kaikki vaatetukseen liittyvät pitsit ovat naisille suunnattuja, joten erilaisille miesten pitsivaatteille on kysyntää. Pitsisolmioiden ja t-paitojen avulla yritän tavoittaa sitä toista puoliskoa väestöstä, joka ei tilastollisesti ole niin innostunut pitsistä.
Pitsiviikolla olen törmännyt lukuisiin minua paljon taitavampiin nyplääjiin ja mitä loistokkaampiin näyttelyihin. Asia ei ollut minulle yllätys, vaikka joissain tapauksissa en olisi uskonut, miten upeita asioita nypläämällä voikaan tehdä. Joka tapauksessa verrattuna näihin ammattilaisiin olen onnistunut keräämään laajalti mediahuomiota sekä pitsin jalkauttajana fillarinyplääjän ominaisuudessa että pitsisolmioillani - tämäkään ei ollut yllätys.
Kiitosta onkin tullut sekä tavallisilta kaduntallaajilta että alan harrastajilta juuri siitä, että olen tuonut pitsin lähemmäksi tavallisia ihmisiä Pitsiviikon aikana.
Kiitän saamastani palautteesta ja koen sen kannustuksena jatkaa samalla tiellä. Siinä apuna toimivat tänään ostoskoriini eksyneet AR-Puusorvaamon valmistama limppu-mallinen nypläystyyny sekä langat Jatan Aitasta. Mielessä hahmottuu mm. nyplätty stetson-tyyppinen hattu - naisille kun hattuja on jo vaikka millä mitoilla, mutta miehille ei, joten katson tehtäväkseni korjata tämä maailmaa järkyttävä suuri epäkohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti