Tänään se sitten tuli televisiosta. YLEn Tosi tarina: Burnout. Nähtävillä Areenassa vielä viikon ajan tästä päivästä laskien.
Ennen lähetyksen alkua läksin evakkoon saunomaan. Puhelin äänettömälle ja saunan löylyihin rentoutumaan. Saunasta tultuani minua odotti melkoinen määrä tekstiviestejä, FB-viestejä ja seinäpostauksia, s-posteja, vastaamattomia puheluita sekä kasa irc-messageja.
Voin kertoa, että jo aamulla minua jännitti aivan tolkuttomasti. Yksi ysiluokkalainen jo kysyikin, mikä minua vaivaa. En tiedä, olisinko ilman tuota oppilasta tajunnut, että käyttäydyn vauhkosti. Kiitos hänelle siitä, että tajusin tilanteen.
Kiitos myös kaikille yhteyttä ottaneille. Muutamille jo jotain vastasinkin, vaan aivan kaikille en suoraan sanottuna enää jaksanut. Viestejä tuli paljon. Mutta olen erittäin syvästi liikuttunut kannustuksesta ja tuen osoituksesta, mitä olen saanut vastaanottaa tänään. Olen mykistynyt.
Tulipa raapusteltua sarjisblogiinkin jotain aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti