* * *
Eilen siivotessa löysin oudolta näyttävän ökkömönkiäisen. Huonolla biologiantuntemuksellani olisin sanonut, että se on jonkin sortin mato. Otus rupesi häiritsemään, niin otin siitä parit kuvat ja latasin ne sivuilleni. Sitten huhuilin hetkisen yhdellä irkkikanavalla, olisiko jollain tarkempaa tietoa otuksesta, edes nimeä. Ylemmässä kuvassa kymmenen sentin kolikko havainnnollistaa otuksen kokoa. Eihän se ollut kuin muutaman millimetrin pituinen.
Eipä siinä kauaa kestänyt, kun sain vastauksen: se ei ole mato vaan vyöturkiskuoriainen. Sain linkit Wikipedian artikkeliin ja Flickr-kuvanjakopalvelussa olevaan kuvaan. Kuvan perusteella pystyin tunnistamaan otuksen samaksi kuin löytämäni mönkijän, ja Wikipedian artikkelissa ollut kuvaus täsmäsi.
Tunnistuskysymykseni esitin 22.32, vastauksen sain 22.54, joten keskiviikkoillaksi sanoisin, että se on aika hyvin. Eihän asiat aina näin helposti hoidu, mutta onpahan ainakin hyvä esimerkki verkostoitumisen voimasta. Vastaavalla tavalla itse autan muita, mikäli vain osaamiseni sen mahdollistaa.
* * *
Tänään taas olen saanut hämmästellä toisen asian suhteen. Kukaan ei ole varmaan pystynyt välttymään Espoon Sello-kauppakeskuksessa tapahtuneen ampumavälikohtauksen uutisoinnilta. Ensimmäisten uutisten tultua tapahtuneesta keskusteltiin parillakin irkkikanavalla. Tämän lisäksi Twitterin välityksellä rupesi tapahtumaan vilkas tiedonvälitys, painottuen eri medioiden uutisointiin ja huhuihin.
Pian Twitter-viserrysten (eng. tweet) kautta saattoi lukea ampujan nimen, kotiosoitteen ja auton rekisterinumeron. Irkissä levisi luotettavaa lähdettä vailla oleva "tieto", että ampuja on etsintäkuulutettu Serbiassa jo vuodesta 1995 sotarikosten vuoksi. Näiden lisäksi kaikenlaisia spekulointeja en edes jaksa luetella.
Ehkä omalla tavallaan hämmästyttävin tilanne oli, kun Poliisi julkaisi Facebookin kautta tiedot ja tuntomerkit epäillystä. Seuraan Twitter- ja Facebook-päivitysten virtaa TweetDeck-ohjelmalla, joten päivitystieto tuli poliisilta sangen liukkaasti.
4 kommenttia:
Ahahahah. Onnea turkiskuoriaisten kanssa. Mulla oli niitä viime keväänä ja silloin tehdyn googletuksen ja käytännönkokeiden perusteella niin ne ovat tuhoutumattomia. :)
Tehokkain tapa päästä niistä eroon on imuroida säännöllisesti hyvin (kerran viikossa) ja pitää huolta siitä, että imuroi lattialistat, koska pirulaiset ovat niiden alla piilossa. Lisäksi niistä ei ilmeisesti pääse eroon jollei koko taloa myrkytetä kerralla (ja mieluusti talvella joten on hyvä aika siis vinkata isännöitsijälle) sekä uudestaan joskus myöhemmin.
No itse ratkaisin ongelman tuolla imuroinnilla ja sillä, että siirryin säilyttämään vaatteita muovilaatikoissa. Ehkä aavistuksen overkilliä, mutten ole myöskään nyt puolen vuoden jälkeen nähnyt jälkiä turkiskuoriaisista.
Jos olen oikein onnekas, niitä ei ollut enempää kuin tuo yksi, joka on nyttemmin edesmennyt kuoriainen. Nimittäin otus oli kirjapinossa, jonka ostin taannoin kirpputorilta. Jos ne kirjaoston jälkeen ovat ehtineet tehdä pesän, niin sitten taidan seurata esimerkkiäsi...
Kiitos vinkistä!
Tarkoitus on tosiaan seurailla, löytyykö pirulaisia lisää. Tänään suorittamani tarkistuksen perusteella en ole törmännyt sen lajitovereihin.
Koomisinta asiassa on se, että kirjapino, jonka mukana vyöturkiskuoriainen tuli, oli pelkästään tekstiilikäsityökirjallisuutta. Sangen sopivaa tekstiilituholaiselle. Kirjat taisivat olla vain Troijan hevonen, jotta nuo ilkimykset pääsisivät tuhoamaan tekstiilini! Hah! Mutta tuholaisiahan voinkin syyttää, kun käsityökasvatuksen aineopintojen palautettavat työt ovatkin myöhässä... Myös kirjalliset työt.
Toinen vinkki. Niin jos on parveke niin ne kirjat kannattaa lykätä vaikka jossain laatikossa sinne pakkaseen viikoksi tai pariksi, niin silloin niissä olevat mahdolliset munat kuolee.
Muuten kun kerran Wikipediassa ei ole kuvia noista toukista niin voisit uppia kuvia sinne niin vinkkaan jollekin aktiiviselle biologille siellä et tunnistaa öttiäiset niin saadaan artikkeliin kuviakin.
Valtakunta parvekkeesta! Valitettavasti tässä taloyhtiössä ei semmoisia luksusominaisuuksia ole. Muuten kierrättäisin talvella muutakin siellä ihan varmuuden vuoksi.
Onneksi sentään on pakkasta. Tajuttuani tuossa joku aika sitten, että ulkona on jopa 14 celsiusta miinuksen puolella, kävin viemässä petivaatteet tuultumaan. Luntakin niin mukavasti, ettei uskoisi olevansa Raumalla.
Tuo Wikipediaan laittaminen oli hyvä idea. Kiitos vinkistä. Voisi taas muutenkin tutkia löytyisikö mun arkistoista jotain semmoista, mitä voisi sinne laittaa yleiseksi hyödyksi.
Lähetä kommentti