Tarkistan kantani

Kylläpä nämä juttuni rupeavat pyörimään taas yhden aiheen ympärillä. Yhteen aikaan bloggaukset koostuivat lähinnä reissuraporteista, nyt jaarittelen Facebookista. No, yksi vaikutin siihen on sanomalehtiviikolla ilmestyvä juttu paikallisessa sanomalehdessä. Kyseinen artikkeli käsittelee opettajia Facebookissa, ja satuin valikoitumaan siihen haastateltavaksi. Mielenkiinnolla odotan ainakin sitä, mitä oppilaat jutusta ajattelevat. He kun tuntuvat olevan osin minuakin kovempia Facebookin käyttäjiä.

Joka tapauksessa haastattelun jälkeen rupesin miettimään vanhoja kantojani, joita olen tänne blogiin pariin kertaan Facebookin suhteen ilmaissut. Otan nyt näkökulmaksi ja esimerkiksi sen, kenet hyväksyn ystäväkseni. Kun aikaisemmin kirjoitin, että esimerkiksi oppilaille sanon tiukan ein ilman sen kummempia henkilökohtaisuuksia, niin siinä oli perusteena yksinkertaisesti se, että haluan pitää yksityisyysasiani ominani. Tässä viime aikoina FB on kuitenkin - onneksi - uudistanut asetuksiaan ja nykyisellään luomalla ryhmiä ja määrittelemällä, mitä ketkäkin näkevät, on homma harvinaisen helppoa. Enää asia on vain viitseliäisyydestä kiinni.

Sen voin kertoa, että omat päivitykseni ovat kolmella tasolla: kaikki ystävät, lähemmät kontaktit ja sisäpiiri. Viimeisimpään kuuluu lähinnä muutamia todella läheisiä ihmisiä, joten niiden sisältö on myös enempi henkilökohtaista. Muut ovat sillä tasolla, mitä voisin muutenkin sanoa vaikka tuntemattomille kahvilassa istuen. Tämä mahdollistaa sekä yksityisellä tasolla tapahtuvan jutustelun että verkostoitumisen myötä syntyneiden kontaktien kanssa kommunikoinnin.

Opettaja-lehden artikkelissa jokunen aika sitten joku sanoi, että oppilaiden hyväksyminen ystäviksi Facebookissa on ikävyyksien kerjäämistä. En allekirjoita lausuntoa, sillä kaikki on omasta järjenkäytöstä ja käyttäytymisestä kiinni. Jos ei säädä asetuksia kuntoon ja kirjoittaa statuspäivityksiinsä sellaista, mitä ei arkipäiväisessä tilanteessa julkisessa tilassa voisi sanoa, on mennyt pahasti metsään. Jo pelkästään ammatillisista syistä oppilaat sijoittuisivat omassa asteikossani uloimmalle tasolle, joten ihmettelen, mitä ikävyyksiä pystyisin sillä saamaan aikaan.

Aiheeseen liittyen Pekka Pekkalan kolumni Ehkä Facebookissa ei kannata kertoa ihan kaikkea.