Tai ainakin ajatus siitä, että olisi kaikesta samaa mieltä kuin kirkko, tuntuu absurdilta. Ensinnäkin kirkko ei ole yksiselitteinen olio, joka on selkeästi jotain mieltä. Toki siinä missä puolueet julkaisevat puolueohjelmiaan kirkolla on omat julkaisunsa, missä ilmaistaan kovan kädenväännön seurauksena aikaan saadut näkemykset.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle valitaan uusi arkkipiispa. Ensimmäinen äänestys on jo ensi torstaina. Lehtien ennakkoarvelujen perusteella kukaan seitsemästä ehdokkaasta tuskin saa yli puolta äänistä, joten äänestys jatkuu suurella todennäköisyydellä toiselle kierrokselle. Ehdokkaiden esittelyssä (HS 14.2.2010) ehdokkaat ovat pelottavan samankaltaisia - paitsi homopappiasiassa.
HS:n ehdokasesittelyssä ehdokkaille oli esitetty kolme kysymystä:
- Miksi suomalaisen kannattaisi kuulua johtamaanne kirkkoon?
- Vihkisittekö papiksi rekisteröidyssä parisuhteessa elävän teologin?
- Mitkä ovat kirkon tiukimmat haasteet lähivuosina?
Kysymykseen nro 2 olivat vastaukset hyvin mielenkiintoisia. Mielestäni kehnoimman vastauksen antoi kirkkoherra Martti Hirvonen vastaamalla:
Rekisteröity parisuhde on pappisvihkimystä anovan hakijan soveltuvuutta arvioitaessa huomioon otettava seikka, jota pohtisin huolellisesti ennen sen myöntämistä.
Siis häh? Oliko tuo kyllä vai ei? Luulisin, että molempia, mikä tekee siitä älyllisesti epärehellistä yrittäessään miellyttää sekä kirkon konservatiiveja että liberaaleja. Silti painotus tuossa vastauksessa tuntuu olevan enemmän kielteisellä kannalla. Jos oikein ymmärsin, jonkun kohdalla rekisteröity parisuhde voi koitua kompastuskiveksi ja toisen kohdalla ei. Minä ainakin pohtisin huolellisesti ennen kuin antaisin ääneni Hirvoselle.
Oma suosikkini ehdokkaista on Turun piispa Kari Mäkinen. Tulokseen tulin täysin HS:n ehdokasesittelyn perusteella, sillä en ole tutustunut koko arkkipiispan valintaan aikaisemmin eivätkä ehdokkaiden nimet kerro minulle mitään. Mäkinen ottaa selkeän ja myönteisen kannan rekisteröityneessä parisuhteessa elävien pappisvihkimykseen. Eikä tuo ole ainut syy, vaan Mäkinen vakuuttaa sanoillaan kirkon haasteista ja kysymyksestä, miksi kirkkoon kannattaa kuulua:
Merkityksellinen kirkko pukee ymmärrettäväksi sanoiksi sekä uskon perinnön että ihmisten arkisen todellisuuden ja elämän syvät kysymykset. Sellaista kirkkoa haluan rakentaa, ja siinä on tilaa uskolle, joka on arkaa ja hapuilevaa tai kyselevää ja haastavaa.
Juuri haasteita kirkon ei pitäisi pelätä, sillä ne ovat kirkon ainoa mahdollisuus, mikäli kirkko haluaa estää kirkosta eroavien määrän lisääntymisen. Kun ihminen kysyy ja kyseenalaistaa, kirkko ei saa lukkiutua vuosisatoja vanhoihin puolustusasemiin ja toistaa vanhoja automaattivastauksia vaan aidosti käydä dialogia jäsentensä ja muun yhteiskunnan kanssa.
Mäkinen luettelee kirkolle kolme haastetta, jotka ovat yhteiskunnan ja kulttuurin muutokset, ikuisen talouskasvun tavoitteleminen ja ympäristön kestokyky sekä kulutusideologian vahvistuminen. Lopuksi hän heittää ilmaan kysymyksen, johon kuulisin mieluusti kaikilta ehdokkailta vastauksen:
Miten olla kirkkona todellisuudessa mukana niin, ettei uskosta ja elämästä muodostu elämystuotetta?Lopuksi vielä kirkkoherra Jouni Lehikoisen vastaus kysymykseen rekisteröidyssä parisuhteessa elävien pappisvihkimyksestä:
Keskustelisin vakavasti rekisteröidyssä parisuhteessa elävän teologin kanssa siitä, miksi hän hakee sellaiseen kirkkoon töihin, joka sanomansa perusteella ei siunaa rekisteröityä parisuhdetta.
Tehkää tästä itse omat johtopäätöksenne.
* * *
[Lisäys klo 15.45] Ylen uutinen aiheeseen liittyen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti