Kova kiire ja tiukat aikataulut. Siinä päällimmäinen mielikuva peruskoulusta, jos nuorilta kysytään. Peruskoulun yläluokkalaisille, lukiolaisille ja ammattikoululaisille näytettiin kymmenkunta erilaista kuvaa, joista sai valikoida, mitä koulunkäynnistä tulee ensimmäisenä mieleen.
Lähde: Hs.fi - Nuorten mielestä peruskoulussa on kova kiire ja tiukat aikataulut
Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä tämän yhtälön toinen osajoukko, opetushenkilöstö, vastaisi samaan kyselyyn. Itse varmaan päätyisin osin samanlaisiin tuloksiin. En tiedä osaisinko kovin tarkkaan eritellä, mistä tuo kiire syntyy, mutta näin äkkiseltään ajateltuna se on päällimmäisin tunne.
Itse vein yhden ryhmän tietokoneluokkaan vastaamaan edellä mainittuun kyselyyn. Toiset ottivat vastaamisen enemmän vakavissaan, toiset vähemmän, mikä on sääli. Vastausten perusteella taas linjataan maan tulevaisuutta. Niin että huh huh taas yhden kerran! Kai sitä kuitenkin pitäisi olla tyytyväinen, sillä yleensä koulutuksesta puhuttaessa kysytään kaiken maailman asiantuntijoilta ja "asiantuntijoilta" eikä itse asianosaisilta, eli oppilailta, opiskelijoilta ja opettajilta. Esimerkiksi taannoisessa "kohussa" tietotekniikan hyödyntämisestä opetuskäytössä ei pahemmin selvitetty opetusalan arjen ammattilaisten mielipiteitä. Sori vaan, Heljä Misukka, en antanut sanoillesi juurikaan arvoa.
HS:n haastattelussa Misukka syytti teknisestä kehityksestä putoamisesta pitkälti opettajien asennoitumista. Misukka on siinä oikeassa, että asenteissa on korjaamisen varaa, mutta asenteisiin vaikuttaa myös mahdollisuudet muuttaa ja korjata niitä. Resurssipula - enkä nyt tarkoita vain täydellisen puutteellista teknistä varustelua kouluissa - on suurempi syy kuin opettajien asenteet. Asenneongelma on seuraus eikä varsinainen syy.
Mutta takaisin itse asiaan. Onneksi kiire ei täysin läsähtänyt koulun syntilistalle, sillä "Osa koululaisista liitti kiireen yleisemminkin elämäänsä. 'On kiire kaikkialle koulun jälkeen (iltatyö, harrastukset, kaverit, muut menot), ja sitten vielä pitäisi tehdä kaikennäköisiä esseitä ties mille kurssille!'"
Niinpä niin. Suorituskeskeinen yhteiskunta korjaa taas hedelmällistä satoa. Tätäkö me tilasimme?
Lohdullista omalla tavallaan on, että keskustelutaitoa kaivattiin lisää. Siinä missä se kertoo jonkin puutteesta, se samalla ilmaisee kaipuuta oman ajattelun kehittämiseen ja yhteyteen toisten kanssa (tai ainakin niin valehtelen itselleni).
2 kommenttia:
Tuo Misukan arvio oli todella ärsyttävä ja aiheutti selliasta pientä tuhahtelua alan tutkijoiden parissa (jee näin voi nyt sanoa, kun huomaa itse tuhatelevansa). Vakavampi ongelma kuin opettajien asenteet, on ehdottomasti esimerkiksi kuntien tietotekniikkakeskusten asennevammat. Siellä olisi paljon tehtävää OPM:n suunnastakin... Puhumattakaan sitten siitä, että opettajille pitäisi vempaimien lisäksi järjestää koulutusta ja _erityisesti_ aikaa opetella käyttämään laitteita ja jakamaan hyviä käytänteitä muille koulun opettajille.
Mikä tahansa, mikä edellyttää täydennyskoulutusta (lue: rahankulua) ja oikeasti aikaa omaksua uusia asioita (lue: taas rahankulua) saa kuntatyönantajan karvat nousemaan. Ei se riitä, että pistetään jollekin näennäiskurssille oppimaan, kun hyviä käytänteitä ei päästä mitenkään jakamaan, aikaa oppia ja omaksua ei ole vimpaimista puhumattakaan.
Kaiken huipuksi usein näitä täydennyskoulutuksia kuvaa vanha sanonta:
"Epäonistuminen on todennäköistä, kun kyvytön opettaa halutonta tekemään hyödytöntä." Sama taitaa pätee moneen työvoimapoliittiseen koulutukseen, joihin työttömiä pakotetaan karenssin uhalla.
Mä opetan tässä jaksossa kahdessatoista eri luokkatilassa (opetustunteja on 20 viikossa). Vain kahdessa näistä luokista on tietokone ja dataprojektori. Muissa teknologiaa edustaa piirtoheitin. Niin että vika on sit varmaankin mun asenteissa.
Lähetä kommentti