Matka Vadstenaan

Koska matkantekoni on toisinaan aika epämääräistä, on viisasta kirjoittaa vasta kun matka on onnistuneesti tehty. Helpoin tapa matkustaa on usein myös tylsin, ja minähän tunnetusti en tee asioita helpoimman kautta.

Mutta ensin pieni tiivistys, mistä on kysymys. Lähdin Vadstenaan osallistuakseni nypläyskurssille. Asia tuli eteeni viikko sitten torstaina ja päätös piti tehdä perjantaina. Nopean toiminnan miehenä muutin juhannussuunnitelmat mökkeilystä Ruotsin-matkaan. Perjantaina 25.6. töiden jälkeen suuntasin kulkuni Helsinkiin, josta jatkoin lauantaina lentäen Tukholmaan. Fiksua olisi ollut ottaa lento Norrköpingiin, joka on yli 100 km lähempänä Vadstenaa kuin Tukholma. Paha vain, että jos alkaa etsiä lentoja viikko ennen lähtöä, ei halpoja vaihtoehtoja juuri ole. Kuitenkin aktiivisen etsinnän jälkeen löysin kohtuuhintaiset liput välille Helsinki-Tukholma-Helsinki: lähtö lauantaina 26.6. ja paluu sunnuntaina 4.7.2010.

Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Koska lähtö ajoittui jo lauantaille ja perillä pitää olla vasta sunnuntai-iltana, päätin tehdä reissusta samalla pienen elämysmatkan hieman samaan tapaan, mitä olen kotimaan sisällä tehnyt jo useasti: matkustan liftaten.

Onnekseni sain ikkunapaikan, että sai otettua pakollisen ilmakuvan.

Saavuin Tukholmaan lauantaina paikallista aikaa klo 12.00. Tavoitteenani oli päästä lauantain aikana ainakin Norrköpingiin asti (matka n. 160 km), josta jatkaisin sunnuntaina Vadstenaan (matka n. 90 km). Koska varsinaista kiirettä ei ollut, päätin kiertää ensin Tukholman vanhan kaupungin kautta turistia leikkien, ennen kuin suuntaisin kohti varsinaista päämäärää.

Random-kahvila Tukholman vanhassa kaupungissa. 

Kierreltyäni aikani vanhassa kaupungissa ja kiskottuani pullakaffet jatkoin matkaa kohti etelään vievää E4-tietä. Kävellessä huomioni kiinnittyi lukuisiin polkupyöräkaistoihin, joita ihailin hivenen kateellisena. Miksei meillä Suomessa ole vastaavia, edes Helsingissä? Oulua on kehuttu pyöräily-ystävällisenä kaupunkina, mutta siitä minulla ei ole ensi käden kokemuksia. Rauma sen sijaan valittiin tänä vuonna vuoden pyöräilykaupungiksi. Tosin omasta mielestäni Raumalla tapahtuva runsas pyöräily johtuu vain lyhyistä välimatkoista eikä pyöräilyä suosivasta liikennesuunnittelusta. Yksi keskustan pyöräkaista ei tilannetta vielä paljoa muuta.

Joka tapauksessa Tukholmassa erityisen hienoa oli se, että siellä oli erityisiä polkupyörän renkaantäyttöpisteitä. Toistin itselleni: miksei Suomessa ole tällaisia?

Kumi tyhjänä? Ei hätää, sillä Cykelpump auttaa!

Saavuttuani kaupungin laidalle etsin hyvän liftauspaikan ennen moottoritietä ja kas kummaa, kesti aika lailla kaksi minuuttia kun jo auto pysähtyy kohdalleni. Keski-ikäinen pariskunta Lars ja Ulrika ottavat minut kyytiin. Matkamme on samansuuntainen Norrköpingiin asti, joten lauantain tavoitteeni on täytetty ennätysajassa. Koska kello ei ollut vielä paljoa mitään, päätin yrittää jatkaa matkaa, kenties Linköpingiin asti. Tai vaikka Vadstenaan, jos tuuri käy.

Tässä välissä mainittakoon, että aina lähtiessäni peukalokyytireissulle, on minulla mukanani retkivarusteet metsässä yöpymiseen sekä ruokaa ja juomaa vuorokaudeksi, koska kyyti ei ole koskaan takuuvarmaa, vaan pitää varautua pahimpaan. Toki tämä lisää kannettavan tavaran määrää, mutta ainahan sen voi ottaa vaikka kuntoilun kannalta kun kantaa painavaa rinkkaa.

Joka tapauksessa pääsin Larsin ja Ulrikan avulla Norrköpingin taajama-alueen ulkopuolelle, E4-tien varrella olevalle huoltoasemalle, jossa suoritin oman ravintotankkaukseni ja jatkoin liftaamista. Tällä kertaa onni ei suosinutkaan minua, vaan sain odottaa seuraavaa kyytiä yli kolme tuntia.

Apu saapui kolmekymppisen Ronnyn muodossa. Miekkonen oli matkalla Jönköpingiin vanhempiensa luokse. Katsottuamme karttaa Ronny totesi, ettei Vadstenan kautta kiertäminen aiheuttaisi kovin suurta lisämatkaa, joten hän päätti viedä minut perille saakka. Miekkonen oli aivan upea tyyppi muutenkin, eikä matkan aikana syntynyt yhtään hiljaista hetkeä, kun juttua riitti vaikka mistä.

Juhannuspäivän iltana olin sitten perillä määränpäässäni Vadstenassa. Koska majoitusvaraukseni Vadstenassa folkhögskolanin asuntolaan alkoi vasta sunnuntaina, tein kuten kuka tahansa partiopoika ja majoituin metsään. Siitä operaatiosta en tarkempia tietoja tässä sepusta, mutta sanottakoon, että oli elähdyttävää pitkästä aikaa päästä luontoon yöpymään.

Näkymä asuntolahuoneeni ikkunasta.

Nyt olen sitten onnellisesti majoittunut koulun asuntolaan. Oman huoneen lisäksi minulla on oma kylppäri, ainoastaan miellyttävän tilavan tupakeittiön joudun jakamaan muutaman muun tyypin kanssa. 

Pyhän Birgitan patsas

Paikkana Vadstena on aivan upea! Idyllinen pikkukaupunki, jossa on paljon vanhaa rakennuskantaa, 1300-luvulla rakennettu birgittalaisluostari sekä renessanssiajan linna. Muutakin on, mutten ole vielä ehtinyt niin paljoa perehtyä nähtävyyksiin. Kaupunki sijaitsee Ruotsin toiseksi suurimman järven, Vätternin rannalla. Asuntoni ulko-ovesta on rantaan n. 30 metriä ja uimaan pääsee suoraan, sillä juuri siinä kohtaa on uimaranta. 

Huomaa, että Vadstena on pitsikaupunki.

Opiskelu kestää maanantaista perjantaihin, puoli yhdeksästä kymmenen yli viiteen - maanantai ja perjantai tosin hivenen kevyempinä versioina. Toisin sanoen minulle jää myös aikaa tutustua paikkakuntaan päivittäisten opintojen jälkeen. Lounastauko kestää puolitoista tuntia, joten silloinkin ehtii käymään niissä paikoissa, jotka sulkevat aikaisin, kuten Vadstenan linna.

Perjantai huipentuu suureen nypläyspäivään, jolloin täkäläinen pitsiyhdistys järjestää suuren tapahtuman, jossa nyplääjät sijoittuvat tietyn kadun varteen nypläämään ja ohjelmaa on jos jonkinlaista. Siinä sitä riittää turisteilla ihmettelemistä! Harmi vain, etten itse pääse leikkimään tuolloin turistia kameran kanssa, sillä olen itse nypläämässä. Vähemmän villi arvauksen on, että olen porukan nuorin ja ainoa mies. Saas nähdä, olenko oikeassa.

Kaupunkijuna. Pitänee joku päivä hypätä kyytiin, jos hinta ei ole ihan silkkaa ryöväystä.

Kuvia reissusta ilmestyy aina silloin tällöin Flickrin settiin En resa till Vadstena.