Sukupuolineutraali avioliittolaki ja seurakuntavaalit

Ministeri Tuija Braxin (vihr.) aloitteesta käynnistetty selvitys sukupuolineutraalista avioliittolaista ei saa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoilta kannatusta (kotimaa24.fi 15.7.2010).

Oliko tuo nyt sitten yllätys? Ikävä kyllä ei.

Koska aihe herättää suuria tunteita puolin ja toisin, ilmaisenpa oman kantani asiaan.

Minä kannatan esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Kuulun myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vaikken ole ahkera jumalanpalveluksissa kävijä, en pidä itseäni ns. tapakristittynä, joka perinteiden vuoksi kuuluisi kirkkoon. Jos uskoisin "näin kuuluu tehdä tai on ainakin ennen tehty" -meininkiin, olisin varmaan mennyt armeijaan (eli jos joku ei tiennyt, olen käynyt sivarin). Ehei, kirkkoon kuuluminen on minulle tietoinen valinta, joskaan ei kovin helppo.

Vaikean valinnasta tekee se, että vähän väliä joku kirkon piiristä päästelee jos jonkinlaisia aivopieruja, jotka ovat päinvastaisia omalle maailmankatsomukselleni. Ja nämä jotkut sattuvat yleensä olemaan kirkon päättäviä tahoja. Nyt kun jokainen piispa on tyrmännyt sukupuolineutraalin avioliittolain, joudun taas puntaroimaan, edustaako evankelis-luterilainen kirkko sitä uskoa, mitä minä tunnustan.


Mutta suurin niistä on rakkaus.
(Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:13)

Mutta tekevätkö piispat seurakunnan? Ei. Seurakunta muodostuu seurakuntalaisista, tavallisista ihmisistä. Nyt sitten ison luokan aasinsiltaa: Marraskuussa on seurakuntavaalit. Vaikkei kirkkovaltuusto päätä avioliittolaista, on sillä monen sortin vaikutusvaltaa arjen asioissa. Nämä päätökset ovat sen näköisiä kuin luottamustehtäviin valitutkin. Kysymys onkin pitkälti se, millaisen kirkkovaltuuston ja millaisia arjen päätöksiä minä haluan.

Olen ajatuksen tasolla miettinyt seurakuntavaaleihin ehdolle lähtemistä. Kirkon sisällä olen luultavasti hyvin moderni arvoliberalisti. Juuri siitä syystä koen tärkeäksi, että itseni kaltaisia ihmisiä olisi päättämässä kirkkovaltuustossa, koska (suora lainaus seurakunnan sivuilta) :

Luottamushenkilö voi vaikuttaa:

• seurakuntatyön kehittämiseen ja painopisteiden valintaan 

• kirkollisverojen käyttöön 

• kirkon ja muiden seurakunnan toimitilojen rakentamiseen ja korjaamiseen 

• seurakunnan virkojen ja tehtävien sisältöihin ja henkilövalintoihin 

• seurakunnan muiden luottamushenkilöiden kuten kirkkoneuvoston ja johtokuntien jäsenten valintaan 

• seurakunnan yhteistyöhön muiden seurakuntien, kunnan ja järjestöjen kanssa 

• seurakunnan sisäiseen ja julkiseen viestintään 

• seurakunnan tai seurakuntayhtymän toiminnan ja talouden suunnitteluun 

• koko kirkon tulevaisuuden suuntaan ja kirkon yhteisten päättäjien valintaan

Niin että eiköhän tuossa ole jo syitä, miksi kirkkovaltuuston kasvoissa olisi uusimisen varaa. Yllättävän paljon sitä maallikkokin pääsee vaikuttamaan, jos vain on tahtoa. Vaikkei olisikaan aktiivinen seurakuntalainen mutta kuuluu kuitenkin kirkkoon, kannattaa syksyllä selailla ehdokaslistoja läpi ja etsiä omia arvoja edustava ehdokas. Kirkko kerää kuitenkin veroja ja vaikuttaa yhteiskunnassa monella tapaa.

Jos kirkon sisäinen toiminta ei kiinnosta, niin ainakin sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin päättäjien kautta kannattaa vaikuttaa. Seurakuntavaalit on helpoin tapa tavalliselle ihmiselle, joka kirkkoon kuuluu.

Lopuksi vielä teesinä linkki Yhteys-liikeen julistukseen, jonka sisällön allekirjoitan.