Nyt kun Pitsiviikko on tältä vuodelta loppumaisillaan voi sopivasti onnitella itseään ja kaikkia muita tavalla tai toisella osallistuneita sangen onnistuneesta tapahtumasta. Aivan hirvittävä määrä ihmisiä on seisonut sen takana, että Raumalla olisi jokaiselle jotain tarjoava moderni, mutta perinteitä kunnioittava kaupunkifestivaali. Tavoite on saavutettu ja nyt on aika hengähtää.
Tietyillä tahoilla ruvetaan jo nyt kartoittamaan, miltä ensi vuoden tapahtuma voisi näyttää. Tämän vuoden kokemuksia kirjataan ylös opiksi tulevaa varten. Hyvä niin, sillä aina on parantamisen varaa. Omakohtaisesti olen kohdannut asian niin, että minulta on kysytty, että mitäs ensi vuonna. Valitettavasti siihen olen voinut vain todeta, että jotain tulee näytille, mutta miestä ei kyllä näy paikalla.
Elämä kun on valintojen maailma ja ensi vuodeksi olen valinnut partion pitsin sijaan. Tiedossa on partiolaisten maailmanlaajuinen suurleiri eli jamboree, joka on seuraavaksi länsinaapurissamme Ruotsissa. Valinta ei tietenkään ollut helppo, mutta kun Pitsiviikko on joka vuosi ja jamboree vain kerran neljässä vuodessa niin vaakakuppi kääntyi aika pian partion suuntaan.
En ala luettelemaan latteuksia esimerkiksi siitä, mikä ei yhtä miestä kaipaa, mutta toteanpa olevan ehkä vain hyväksi paikallisille, että saavat yhden taukovuoden naamavärkkini näkemisestä. Sikses jotain hyvääkin siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti