 |
| Kun maisema on näinkin kaunis, niin kyllä työnteko maittaa. |
maanantai 25. lokakuuta 2010
Mustavalkomaanantai #45
Jarnon innoittamana päätin aloittaa (satunnaisen) osallistumisen mustavalkomaanantaihin. Tänään aiheena on ikkuna. Alla oleva kuva on näkymä työhuoneeltani. Otin sen tultuani lounaalta. Jäin kylläisenä hetkeksi tuijottamaan ulkona olevaa sumua. Sitten mielen valtasi takauma aamun pikaiselta blogikierrokselta, jolloin näin Jarnon ikkunan. Seurasi tapahtumaketju: kännykkä esiin, mustavalkotila päälle, kevyt kontrastin ja valoisuuden säätö ja kuva suoraan kännykästä nettiin. So it goes.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Sumu antaa kauniin säväyksen maisemaan.
Kaihtimia ei moni jostain syystä ole keksinyt kuvaansa :)
Savisuti: Kiitos :)
Kari: Niin, kaihtimethan ovat yleensä niin käsittämättömän rumia, ettei niitä saa näkyä kuvassa. Minusta niissä on jotain outoa tenhoa.
Kolean näköinen keli - kaunis kuva.
Ei yhtään hullumpi näkymä työhuoneen ikkunasta...
Thumbs up! Mielenkiintoista välillä katsoa maailmaa mustavalkoisena, vaikka noi kelit on kyllä nyt just sitä väriä muutenkin. :D
Kun välillä katsoo maailmaa mustavalkoisten lasien läpi, muistaa miksi on onnellinen sen kaikista miljoonista sävyistä.
(Vitsit että kuulostankin viisaalta tähän aikaan yöstä...)
Jep! Hyvin on syvällistä.
Mun kannattaisi varmaan siirtyä ajattelemaan ja kirjoittamaan vain öisin.
Lähetä kommentti