Yrityksen ulospäin näkyvää kuorta pyritään kiillottamaan jos jonkinmoisella vippaskonstilla ja mainostempulla. Hyvistä jutuista liikkeelle lähtevät positiiviset jutut tuppaavat leviämään, josta hyvänä esimerkkinä nosturifirma Pekkaniskan päätös ruveta maksamaan työntekijöilleen kilometrikorvauksia töihin polkupyörällä tulemisesta. (Lähde: Taloussanomat 18.10.2010)
Ainakin tuohon uutiseen olen törmännyt suhteellisen paljon sekä irkissä, Twitterin viserryksissä että Facebookin statusvirrassa - ja aina äärettömän positiivisessa valossa. Vaikka Pekkaniskan päätös olisi lähtenyt henkilöstönsä parhaan ajattelemisesta, ei kukaan voi kieltää tempauksen hyvää markkina-arvoa. Vastaavan summan käyttäminen mainoskampanjoihin olisi tuskin tuottanut yhtä hyvää tulosta. Niin, tietenkin nyt kyynisesti ajattelen, että tämä on imagonkiillotusta, mutta minkäs teet, maailma on sellainen. Toisaalta kyynisyyteni on helppo vasta-argumentoida, sillä Pekkaniska on maksanut erilaisia kuntoilubonuksia jo vuodesta 1989 lähtien.
Joka tapauksessa pointtini oli siinä, että vanha sanonta "hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas" pitää hyvin paikkansa - varsinkin modernissa hyperviestinnällisessä yhteiskunnassa. Mutta tapaus Pekkaniskasta siirryn vastakkaiseen tapaukseen, joka on varmasti levinnyt alan piireissä jo hyvin pitkälle ja tarkasti luettuna.
Ei oo totta -blogissaan Katleena Kortesuo kirjoittaa junassa väkisin kuulleestaan puhelinkeskustelusta. Lyhyesti juttu meni niin, että rekrytointikonsultti puhui kovaa täpötäydessä junassa luottamuksellisia asioita. Kortesuo ei tyytynyt pitämään konsultin epäammatillisuuden aiheuttamaa kiukkua sisällään vaan otti yhteyttä puhelun toiseen, viattomaan osapuoleen ja lopulta bloggasi asiasta. Kirjoituksessa tuli hyvin esille, mistä konsulttiyrityksestä oli kyse, joten tämä firma sai roppakaupalla negatiivista julkisuutta.
Miten juttu sitten päättyy on ajan henkeen luettavissa blogimerkinnän kommenteissa. Kyseisen rekrytointifirman hallituksen puheenjohtaja jätti oman kommenttinsa. Suosittelen siis lukemaan koko jutun, jos ette vielä sitä tehneet.
Loppuun vielä perustelu tämän kirjoituksen otsikolle: molemmat tapaukset, varsinkin jälkimmäinen, ovat levinneet netissä laajalle ja aiheuttaneet suurta vaikutusta ihmisten mielikuviin. Yhteisöllinen viestintä on luonut mahdollisuudet molemmille. Vastaavanlainen tiedonvälitys on ollut mahdollista verrattain vähän aikaa, joten ei ihme, ettei yritysmaailmassa oikein aina hahmoteta sen mahdollisuuksia ja riskejä.
[Lisäys 23.10.2010] Jälkimmäinen tapaus sai uusia käänteitä, ja lopulta Suomen Kuvalehti teki asiasta jutun verkkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti