Keskiyön kuutamohiihto

Japanilainen ystäväni viettää kuukauden verran talvea Raumalla. Olemme ottaneet tavaksi käydä hiihtämässä aina kun sää, aikataulut ja oma vireystila sen sallivat. Pari viikkoa sitten rupesin miettimään vanhoja hiihtomuistoja ja keksin, että yöllä kuutamossa hiihtäminen on kokemuksena vaikuttava, ainakin jos taivas on pilvetön ja täysikuu saa mollottaa valaisten hanget.

Ehdotin siis Mizuholle yöllistä kuutamohiihtoa. Täysikuu ajoittuisi tammikuun 19. päivään, joten päätimme lähteä silloin, ellei nyt aivan kamala keli sattuisi. Epäonneksemme taivas oli kauttaaltaan pilvessä, joten saimme vain muutaman kerran kunnon vilauksen Kuusta. Onneksi pilvipeite ei ollut kuitenkaan kovin paksu, joten Kuu kyllä valaisi maisemat vallan mainiosti - kaupungista kumpuavan valomeren ohella, joka sitten taas heijastui maahan matalilla leijuvista pilvistä. Kaiken kaikkiaan keskiyön kuutamohiihto oli sangen valoisaa menoa.

Suksi ei kyllä oikein luistanut, kun lämpöä oli liikaa. Lumi tarttui kiinni suksienpohjiin, ja menoa hidasti melkein umpeen satanut latu. Niistä huolimatta tai juuri niiden vuoksi puskimme apinanraivolla Pyynpäänkadun parkkipaikalta Latumajalle ja takaisin. Mitään ennätysaikaa ei kyllä tarvinnut haaveilla edellä olevien syiden vuoksi, kun välillä joutui pysähtymään putsaamaan lunta suksien pohjista irti.

Mizuho, vanha latukettu!

11,6 km, 2 h 2 min, keskinopeus 5,69 km/h