Kommentointi ylipäätänsä on kimurantti juttu. Ongelmiakin on monenlaisia. Esimerkiksi tämän blogini kanssa on joskus ongelmana se, että jos salaa toivon kommentointia niin eihän niitä tule. Vaikka pyytäisi. Lukijoitakin on se kymmenisen kappaletta, joten keskustelu on yleensä toiveajattelua. Jos jokin juttuni herättää ihmisissä ajatuksia, niin ne ajatukset ilmaistaan Facebookissa, sillä kaikki tämän blogin julkaisut tulevat automaattisesti julkaistuksi FB:ssä. Käytännössähän tämä nostaa blogini lukijamäärää ties kuinka monella, mutta en oikein osaa laskea niitä lukijoiksi. Joka tapauksessa koen suurimmaksi ongelmaksi sen, että tällöin kommentointi jää FB:iin rajatun ihmisjoukon luettavaksi ja jatkokommentoitavaksi. Olkoonkin, että Facebookkiin tulee usein virikkeellisempää ja rehellisempää keskustelua kuin blogiin.
Samansuuntaisia ajatuksia kommentoinnista esitti muuten A Heartbreaking Blog of Staggering Genius -blogin OlliS merkinnässään Metablogiaaninen havainto.
Mutta mikä herätti tätä merkintää kirjoittamaan, on omaani paljon luetummat blogit, kuten Suomen Kuvalehden toimittajan Jari Lindholmin blogi. Lindholm kirjoittaa usein itseäni kiinnostavista asioista ja tekee hyviä journalistisia havaintoja mediasta, mutta yksi asia närästää ja se on juuri kommentointi.
Jatkaakseen keskustelua tai oikeastaan käynnistääkseen keskustelun on lähetettävä postia Lindholmille. Kommentointi blogiin ei siis ole mahdollista. Sen lisäksi, että tuo järjestely varmasti nostaa rimaa kommentoida asiaa, en antaisi täysiä takeita, että kaikki "keskustelun jatkot" oikeasti tulisivat jatkoksi Lindholmin monologiblogille.
Helpompaa onkin kirjoittaa oma kommenttinsa omaan blogiinsa, Twitteriin tai vastaavaan ja viitata Lindholmin kirjoitukseen. Huono puoli tuossa tietysti on se, että Lindholmin blogia lukevat eivät näe aiheesta muualla käytyä keskustelua, joten se syö tarkoitustaan.
Miksi kärvistän tässä juuri Jari Lindholmia ja hänen blogiaan on se, että ylimalkaisella tarkistuksella kaikki muut Suomen Kuvalehden blogit mahdollistavat suoran kommentoinnin itse blogiin. Ainoastaan aurinkokuningas Lindholm hyväksyy vain sähköpostiinsa tulevat kommentit, joista hän voi yksinvaltian elkein valita, mitä hän julkaisee ja miten.
Ei mitään henkilökohtaista, arvon Lindholm. Tuntuu vain älyllisesti epärehelliseltä sanoa blogiasi blogiksi, kun se käytännössä on vain sähköisessä muodossa julkaistu kolumnipalsta. Puolustukseksesi on todettava, että perinteisistä kolumneista kirjoituksesi sentään erottaa linkittäminen muihin nettikirjoituksiin.
Yksi kommentoinnin henkinen itsemurha on sitten Hesarin uutisten kommentointi. Tuntuu, että kaikki Suomen fanaatikot, trollit ja muut höyrypäät ovat yksissä tuumin päättäneet valloittaa sivuston kommenttien tykistökeskityksellä. Siitä en kuitenkaan kirjoita tämän enempää tällä kertaa.
Päätän kirjoitukseni seuraavin sanoin, mitkä saattavat kuulostaa vitsiltä, mutta ovat tositarkoituksella kirjoitetut:
Puhuinko puuta heinää vai osuinko naulan kantaan? Jatka keskustelua: kommentoi tähän blogiin - vaikka anonyymisti!
12 kommenttia:
"Ei mitään henkilökohtaista, arvon Lindholm. Tuntuu vain älyllisesti epärehelliseltä sanoa blogiasi blogiksi, kun se käytännössä on vain sähköisessä muodossa julkaistu kolumnipalsta."
Ei mitään henkilökohtaista, arvon Thorström, mutta tuolla logiikalla esimerkiksi Andrew Sullivanin The Daily Dishiä, joka lienee maailman luetuimpia blogeja, ja varmasti yksi vanhimmista, ei voisi sanoa blogiksi ollenkaan. Sullivanillahan eivät ole kommentit auki.
Ei se niin tavatonta ole, Tarmo. Minulla ei ole aikaa isännöidä keskusteluita, mieluummin käytän ajan bloggaamiseen, ja sitä tuntuvat lukijatkin arvostavan. Bloggaamistani vuosia seuranneet ja nyt blogini pariin palanneet myös tietävät jo etukäteen, mikä on homman nimi.
Sähköpostijatkoissa on muuten se hyvä puoli, että ne ovat kommentteihin verrattuina melko hyvin muotoiltuja eivätkä pelkkiä kusautuksia. Ja sitä paitsi ihmiset lähettävät ne omalla nimellään.
Että sillä tavalla. Näillä mennään.
-- Jari
MOT.
Kommenttini on maannut täällä kohta vuorokauden, mutta eipä ole blogisti vastannut. Sähköpostilla asia olisi hoitunut jo.
Ei kommentointi ole mikään itsestäänselvyys, joskus se tuo blogille lisäarvoa, joskus ei.
No niin. Takaisin koneen äärelle. Kuten tiedämme, ei netin mahdollistama reaaliaikaisuus ja nopea reagointi tarkoita aina eetterissä olemista.
Kiitän Lindholmia nopeasta vastauksesta, johon en itse ehtinyt yhtä vikkelästi vastaamaan.
Syyllistyin kirjoituksessani epäreilusti osoittamaan vain Lindholmia, vaikka netti on puolillaan erinomaisia blogeja, joita ei voi suoraan kommentoida, kuten Lindholm osoitti The Daily Fish -esimerkillään. Tiedän tämän ja kärjistin tarkoituksella yhteen esimerkkiin. Ensinnäkin siksi, että se konkretisoi asian ja toisekseen siksi, että niin on helpompi saada palautetta - eritoten alkuperäisen kirjoituksen kohteelta.
Ymmärrän hyvin syyn, miksi Lindholm ja monet muut eivät halua isännöidä keskusteluita. Lukemalla suomi24.fi:n tai jo mainitsemani Hesarin uutisten keskustelua ymmärtää miksi. Homma ajautuu turhan helposti käsistä. Vaan se kummastuttaa, ettei Suomen Kuvalehden toimituksen puolelta voisi löytyä moderaattoria isännöimään keskustelua.
Vai tarkoittaako Lindholm isännöimisellä sitä, että keskustelun synnyttyä hän kokisi velvollisuudekseen vastata kommentteihin? Omasta mielestäni kaikki kommentit eivät vaadi vastausta. Näkisin, että vapaasti syntyvä keskustelu olisi näin blogin lukijana mukava lisä, johon ei välttämättä aina tarvita blogistia, joskin tämän osallistuminen olisi mukava lisä. Onpa avoimessa kommentoinnissa sekin ongelma, että ison kommenttiryöpyn seuraaminen on aikaavievää ja jos kaikkeen aikoo vastata, menee hommasta järki.
Paras puoli muuten suljetussa blogissa on Lindholmin esille nostama laatu: kommentit ovat hyvin muotoiltuja eivätkä pelkkiä kusautuksia. Lisäksi omalla nimellä kirjoittaminen tuo oman hyvän lisänsä.
Syy siihen, miksi itse toivon kommentointimahdollisuutta ei ole siinä, että haluaisin blogistin osallistuvan keskusteluun vaan siinä, että haluaisin tietää, mitä muut asiasta ajattelevat. Jos blogikirjoituksessa on jokin polttava aihe, mistä mielelläni lukisin lisää, on yksinkertaisempaa lukea blogin kommenteista kuin etsiä niitä muualta netistä. Korostan, että blogistin osallistuminen olisi lisäarvo, vaan ei totaalinen vaatimus. Vaan toisaalta täydellinen osallistumattomuus toisi mielikuvan siitä, ettei blogistia palaute kiinnosta, joten toisaalta Lindholmin ratkaisu korjaa sen puolen. Kun palaute tulee sähköpostilla on siihen helpompi reagoida uudella blogikirjoituksella, johon liittää palautteen, ja kirjoittaa omat ajatuksensa perään.
Kaivan varmaan verta nyt nenästäni, mutta mikäli blogini tallettamiin aikaleimoihin on uskomista, on Lindholmin "kohta vuorokausi" tarkalleen 14 tuntia ja 9 minuuttia. Sekin aika osui käytännössä yölle ja seuraavalle aamulle, joten minusta rivien välissä esitetty vaatimus minun vastaamisestani siinä ajassa on perusteeton. Vaikka olisin tehnyt kommenttini sähköpostilla, en olisi tuossa ajassa siihenkään ehtinyt reagoida.
Korostan vielä loppuun, ettei blogin erinomaisuus tule tietenkään kommentoinnista vaan sisällöstä. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Sen sijaan minua jaksaa toisinaan häiritä blogi-sanan ajattelematon käyttö, sillä pelkkä nettikirjoituspalstan kutsuminen blogiksi ei tee siitä blogia. Voi olla, että tässä on jokin sukupolvien välinen kuilu, sillä jaan joidenkin sukupolveni edustajien kanssa ajatuksen, että itse kommentointi ei ole lisäarvo vaan sen mahdollisuus on.
"Vai tarkoittaako Lindholm isännöimisellä sitä, että keskustelun synnyttyä hän kokisi velvollisuudekseen vastata kommentteihin?"
Kyllä. Blogistin tehtävänä on pysyä koko ajan kärryillä siitä, mitä hänen vieraansa keskustelevat. Parhaassa tapauksessa vieraat synnyttävät kokonaan uuden keskustelun, jolloin blogistin panosta ei enää tarvita. Mutta kyllä hänen silti tulee seurata keskustelua, vaikka sivustakin. Minä en sitä SK-blogissa ehdi juuri nyt tehdä.
"Kaivan varmaan verta nyt nenästäni, mutta mikäli blogini tallettamiin aikaleimoihin on uskomista, on Lindholmin 'kohta vuorokausi' tarkalleen 14 tuntia ja 9 minuuttia. Sekin aika osui käytännössä yölle ja seuraavalle aamulle, joten minusta rivien välissä esitetty vaatimus minun vastaamisestani siinä ajassa on perusteeton."
Minun kriteereilläni vastauksesi oli liian hidas. Vastaan itse sähköpostitse saamiini kommentteihin heti -- usein puhelimella, koska luen siitä sähköpostiani. Toisessa blogissani -- http://www.stupidest.wordpress.com -- olen pyrkinyt samaan. Tosin siellä keskustelu ei aina kaipaa minun puheenvuorojani, koska kyseessä on asiantuntijablogi.
P.S. Siinä vaiheessa, kun vastasit kommenttiini, se oli "maannut" blogissasi perjantai-illasta sunnuntaiaamuun... //:-)
Ja vielä täsmennys: toisessa blogissani siis keskustelut ovat auki.
Olen samaa mieltä siitä, että blogistin tulee pysyä kärryillä siitä, mitä hänen blogissaan keskustellaan. Sen sijaan olen eri mieltä siitä, millä reaaliaikaisuudella se toteutetaan. Koska tämä on harrastukseni, en näe syytä antaa blogin ohittaa yksityiselämääni, joka viikonlopun aikaan sattui olemaan semmoinen, ettei blogille jäänyt aikaa ennen kuin sunnuntaiaamuna. Eri asia olisi, jos tämä olisi työ ja olisin sopinut asiasta toisin työnantajan kanssa. Toki se on hienoa, että monet reagoivat hämmentävän nopealla aikataululla, vaan itselleni se ei tuolloin ollut oikein realistista.
Voisitko kuitenkin tarkentaa, kun en ihan ymmärtänyt, miksi oikeastaan olin liian hidas. Varmaan siihen jo vastasitkin, mutten ole varma, ymmärsinkö oikein.
Lähes kaksi vuorokautta ensimmäisestä kommentista blogistin vastaukseen on toki omalla tavallaan internetaikana paljon, mutta huomioni kohdistuikin aikaan ensimmäisen ja toisen kommenttisi välillä, josta sätit juurikin tuota reilun 14 tunnin kestoa. Kommenttisi sisälsi vaatimuksen, että minun olisi pitänyt reagoida ennen toista kommenttiasi eli alle 14 tunnissa, joka osui aikavälille 21.54-12.03. Minulla on tapana nukkua öisin, enkä minä aamuisin välttämättä heti ensimmäisenä avaa tietokonetta, vaikka joku näin saattaa luullakin.
Tulipa muuten vielä mieleeni, että seuraan blogini kommentointia Googlen syötteenlukijan kautta. Jostain mystisestä syystä sinne tulevat ilmoitukset blogini kommenteista usein puolisen vuorokautta myöhässä. Tässä tapauksessahan se ei olisi muuttanut asiaa, koska tuo puoli vuorokautta meni helposti siinä yön aikana muutenkin. Mutta yleisesti ottaen se on yksi syy, miksi joskus vastaukseni kommentteihin viipyvät matkallaan.
Syy siihen, miksi en tilaa kommentteja sähköpostiini löytyy halustani pitää sähköpostilaatikko puhtaana kaiken maailman ilmoituksista. Toisekseen en välttämättä lue sähköpostia kovinkaan paljoa sen useammin kuin luen blogipäivitykset ja uutiset syötteenlukijalla.
Sitä paitsi syötteenlukija tarjoaa näppärän tavan mm. kommenttien seuraamiseen muutenkin, niin ennemmin kärsin tuosta aikaviiveestä kuin tukin postilaatikkoani. Vaikka eipä noita kommentteja yleensä kiusaksi asti tule. Siitä muuten suuri kiitos Lindholmille, että hän jaksaa käydä tätä keskustelua. Arvostan.
"Voisitko kuitenkin tarkentaa, kun en ihan ymmärtänyt, miksi oikeastaan olin liian hidas. Varmaan siihen jo vastasitkin, mutten ole varma, ymmärsinkö oikein."
En tarkoita, että olit "liian hidas". Tarkoitukseni oli tällä keissillä demonstroida, että a) useissa blogiessa on vuoropuhelun kannalta samantekevää, lähettääkö kommentin sähköpostilla vai ei, koska vastausta ei kuitenkaan saa kovin nopeasti ja b) että ellei isäntä ehdi seurata keskustelua, se tuntuu vieraista vähän tylsältä, ja se on juuri syy siihen, mikseivät SK-blogini kommentit ole auki.
Ok, nyt ymmärsin.
Ihan perusteltua pitää kommentit kiinni, jos niihin ei siinä formaatissa ole aikaa. Suomessa on aika monella poliitikolla blogi, jonka kommentointia he eivät seuraa tai eivät ainakaan osallistu. Ne ovat yleensä surullista luettavaa. Sähköpostikommentin lähettäminen tällaiselle poliitikolle ei ainakaan itseäni kiinnostaisi, koska siihen kuitenkin vastaisi avustaja. Ja kukapa sen sanoo, että kaikki kommentit ylipäätään olisivat niiden, joiden nimi on alla. Eiväthän he puheitansakaan aina itse (kokonaan) kirjoita.
Mitäpä tähän enää muuta sanoa, kuin että maailma ei ole täydellinen.
Lisäyksenä vielä nopeasti, että loppupelissä se ratkaisee, onko vuoropuhelu ylipäätänsä mahdollista. Sinulla se on, ja sitä arvostan.
Omana lisähuomiona tekisin sen, että järjestelmälläsi kommenttien suhteen on yksi todella selkeä etu, jonka kerron parin esimerkin jälkeen.
Kun normaalisti joku kommentoi blogia, eivät blogia lukevat välttämättä huomaa tätä.
Esimerkki 1: lukija käyttää syötteenlukijaa ja on tilannut vain varsinaisten blogipostausten syötteen muttei kommenttien syötettä. Näin kommentit jäävät lukematta.
Esimerkki 2: Lukija lukee blogia käymällä selaimellaan blogissa. Useimmat blogialustat näyttävät jossain pienellä präntillä blogikirjoituksen kommenttien määrän. En tiedä lukuja, kun ei ole tutkittua tietoa, mutta arvelukseni on, ettei kovinkaan moni aina muista/huomaa katsoa onko kommentteja tullut. Näin ne sitten jäävät unholaan.
Kun joku puolestaan kommentoi Lindholmille sähköpostitse ja hän puolestaan ottaa kommentin seuraavaan blogikirjoitukseen, eivät blogia lukevat voi oikein olla huomaamatta lukijan kommenttia. Hyvällä tuurilla tämä voisi kannustaa vaikka antamaan itsekin palautetta.
Hmm
Keskustelu on (IMHO) siirtynyt blogeista muualle niissä roikkuneiden yhteisöjen mukana. Näin on tapahtunut kautta linjan jotain muoti/käsityöblogeja ja yksittäisiä blogeja (esim Osmo Soininvaaran blogi) lukuun ottamatta.
Miksi näin on tapahtunut onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys.
Yksi syy on luonnollisesti se, että FB, Jaiku/Qaiku ovat yhteisöllisesti tehokkaampia välineitä kuin blogit ja siten niiden kautta löytää enemmän mielenkiintoista sisältöä kuin seuraamalla yksittäisiä blogeja.
Missä blogijärjestelmässä esimerkiksi olisi yhtä tehokas kommenteista ilmoittaminen kuin FB:ssä? Tai automaaginen highlights-lista jne.
Toinen syy on itse alustojen ylläpitäjissä. Ainakin itse tykkään kommentoida alustoille joissa en ole ylläpitäjän armoilla. Neutraaleissa blogeissa tämä ei ole pääosin ongelma, mutta auta armias jos kommentoi vähänkin aatteenpaloa sisältävään blogiin vääriä mielipiteitä niin kommentti pitää kirjoittaa kieli keskellä suuta, että se ylipäätänsä pääsee läpi ylläpitäjän moraalifiltteristä.
Tämä on imho korostuneesti ongelma median ylläpitämissä kommenttiosastoissa joilla tuntuu olevan korostunut tarve moderoida keskustelua oikeaoppiseen suuntaan. Esimerkiksi silloin vielä kun HS moderointiosasto hoiti Digitodayn ja TalSan moderoinnin niin ne vetelivät satunnaisesti uutisista kaikki kommentit sileäksi sen kummemmin niiden sisältöjä katsomatta kunhan vaan joku oli näpäyttänyt "ilmoita ylläpidolle sopimattomasta sisällöstä" -nappia.
Eli kommentointi tapahtuu muualla, koska anonyymin moderaattorin arvostelukykyyn ei järjestäen voi luottaa.
Eli ongelmana ei ole se, että keskustelu käydään muualla vaan sen löytäminen joka voi tapahtua ihan vaan niinkin, että täppää vaikka Facebookin blogi-feedin julkiseksi kaikille ja tarjoaa linkin Facebook kommentteihin blogin kommenttiosastolla. (vaatinee tosin yhä lukijalta FB tunnarit).
Lähetä kommentti