Tuli tunnilla puhetta eri sosiaalisen median palveluista yhden oppilasryhmän kanssa, ja kerroin kyllä löytyväni Facebookista, mutta kategorisesti kuitenkin hylkään oppilaitteni kaveripyynnöt.
Tämä siksi, että työminä on työminä ja henkilökohtaisen elämäni pidän siitä erillään. Asiassa ei ole mitään henkilökohtaista. Se vaan nyt on noin kaikkein järkevintä.
Ei se kuitenkaan tarkoita, ettenkö tekisi työtä omana itsenäni, täydellä persoonallani. Töissä on sama Tarmo kuin kotonakin, mutta vapaa-ajan Tarmo ei liity siihen, mitä Tarmo tekee töissä(1). Vaikka väkisinkin työnkuva muokkaa ulosantia, en pystyisi vetämään jotain roolia, vaan aika pian pinnalle pulpahtaa oma itseni.
En pystyisi edes tekemään tätä työtä, jos en saisi olla oma itseni kaikkine ominaisuuksineni, niin vikoineni kuin vahvuuksineni.
(1) Tai no, kirjallisuuden harrastaminen vapaa-ajalla nyt oikeastaan liittyy, mutta meneepä hiuksien halkomiseksi. Lisäksi viimeisellä tunnilla tänään tuli puheeksi, kuinka saan toisinaan harmaita hiuksia possessiivisuffiksin väärinkäytöstä sekä englannista suomeen tarttuvasta sinä-passiivista. Ellen ihan väärin tulkinnut, oppilaani katsoivat minua kuin vähän vinksahtanutta. No, en minä normaali väittänyt olevanikaan :D
1 kommentti:
Kas, tulihan sieltä se ensimmäinen rohkea, joka halusi testata, pidänkö sanani :) Ts. tämä yksi lähetti friend requestin. Vaan ignorea tuli. Olen minä sitten tyly ja kurja ihminen.
Lähetä kommentti