On vaikea kuvailla sitä ärtymystä, mikä minulla vielä hetki sitten kihisi sisälläni. Kävin läheisessä metsikössä iltakävelyllä ja aikani polkuja pitkin kuljettuani haistoin palaneen käryä - kirjaimellisesti. Savu tunki nenääni, eikä se tullut Botnialta tai läheisen asuntoalueen savupiipuista. Sen verran olen kulotuksen savuja ja leirinuotioita elämässäni haistellut, että tunnistan kyllä, kun maaperä palaa metsässä.
Pian havaitsinkin lähelläni kallionkolossa muutamia tupakannatsoja ja pienen alueen palanutta maata. Kallion kupeessa kuivunut sammal savutti ja kyti siihen malliin, että metsäpalon mahdollisuus näytti pelottavan mahdolliselta. Manasin itsekseni, ettei vesipulloa tullut mukaan, jolla olisin voinut sammuttaa kytevää sammalta. Äkkiseltään keksin ensiavuksi tyhjentää virtsarakkoni palopesään, mikä ainakin hidasti palon leviämistä.
Jäljistä näki, että palo oli varsin tuore. Jos olisin hivenen aikaisemmin osunut paikalle, olisin saattanut saada asiasta vastuussa olevat älykääpiöt itse teosta kiinni. Urea iacta est tuli todellakin tarpeeseen, sillä kytevä sammal päästi sankkaa savua ja kovaa kihinää. Lämpötila pintakerroksen alla oli siis vaarallisen korkea. Vaan niin paljoa minulla ei ollut tyhjentää rakkoa, että palonalku olisi siitä tykkänään sammunut.
Päätin mennä lähimpään taloon hakemaan vettä, jolla sammuttaa kytevä metsäpalonalku. Kevyttä hölkkää pistin menemään asutusaluetta päin ja kävikin niin hyvin, että ensimmäisen talon kohdalla oli vanha mies nautiskelemassa kauniista kesäillasta ja luonnosta takapihallaan, metsän rajalla. Menin lievästi hengästyneenä miehen luokse ja pyysin vesiämpäriä selittäen lyhyesti asiani. Sain mieheltä sangollisen vettä mukaani ja käännyin takaisin palopaikalle.
Sangollinen vettä riitti sammuttamaan palonalun riittävän tehokkaasti, joten saatoin huokaista helpotuksesta ja palata palauttamaan sankoa. Vaan kyllä silti edelleen pistää vihaksi, kuinka ajattelemattomasti joku tai jotkut saattavat toimia.
Onneksi tätä saattaa nyt lukea blogistani, eikä seuraavan päivän lehdestä. Ensinnäkin viime aikoina on ollut niin kuivaa, ettei olisi tarvittu paljoa, kun kytevä sammal olisi eskaloitunut metsäpaloksi. Toisekseen lähellä on asutusta, joten tuhot olisivat voineet käydä kalliiksi monessa mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti