Yksi mielenkiintoinen asia paaston aikana kuitenkin tapahtui. Facebook-profiilini hakee blogipäivitykset itseensä automaattisesti rss-syötteen avulla. Vaikken itse Facebookia käyttänyt, niin sinne kulkeutuneen blogikirjoituksen myötä eräskin ystävä meni jo voivottelemaan, että tämänkö tekstin vuoksi Tarmo rikkoi lupauksensa.
Kysymys kuuluikin, oliko se Facebookin käyttöä, jos itse säätämäni asetukset tuovat Facebookiin automaattisesti sisältöä. Asiaan on (ainakin) kaksi oikeaa vastausta. Teknisesti ajatellen se on Facebookin käyttöä, koska FB-tililleni tuli päivityksiä minun toimieni takia. Olkoonkin, että näitä toimia en kyseisen viikon aikana tehnyt.
Sitten toinen näkökulma on kokemuksellinen. Oliko minulla viikon aikana kokemusta Facebookin käytöstä? Vastaus on kielteinen, sillä en nähnyt, mitä siellä tapahtuu enkä sinne itse mitään kirjoittanut. Tieto siitä, että blogikirjoitus menee seinälle ei mielestäni ole kokemuksellista, koska en päässyt näkemään sen aiheuttamia seurauksia. Minulla ei siis ollut kokemusta viime viikolta Facebookin käytöstä.
Jos tekisin saman uusiksi, ottaisin tästä opiksi ja poistaisin tuon automaattisen sisällönhaun, sillä sen aiheuttamat väärinkäsitykset olivat lähinnä rasittavia. Kun yksi asia jää elämään, sitä on hankala oikoa, varsinkin jos kyseessä on suurelle osalle tuntemattomat tekniset seikat. Veikkaan, että vähemmistö ystävistäni tietää, mitä rss-syötteet ovat.
Tehty mikä tehty. Lepuutan salkkuani.
3 kommenttia:
rss-syötteet??? jotain syötävää??täh ??
Sarkasmi ei pue sinua.
Sitä paitsi edustat vähemmistöä, etkä vain tässä asiassa. Esimerkiksi uskallat ja osaat kommentoida. Se on poikkeuksellista.
Minäkin lopetin pari kuukautta sitten Facebookissa käynnin. Olin sitä mieltä, että paikan yhteisöllisyys on vain pintaliitoa, ja olen samaa mieltä yhä. Erikoisinta kaikessa mielestäni on se, että sieltähän ei todellisuudessa kokonaan pääse irti, niinkuin sinäkin totesit. Oma blogibi on http://hannuhuovilainen.blogspot.com/.
Hanski
Lähetä kommentti