Stressiä?

Kerronpa yhden kuriositeetin itsestäni. Reagoin stressiin nenälläni, tarkemmin ilmaistuna oikean sieraimen limakalvoilla. Nimittäin aina kun minulla on kova stressi päällä tai jotain vastaavaa, rupeaa oikea sieraimeni spontaanisti vuotamaan verta. Saatan herätä siihen keskellä yötä tai ihan yhtä hyvin se voi tapahtua istuessani koneella.

Tai kauppareissulla, kuten tänään.

Töissä oli lyhyt päivä, joten pääsin harvinaisen ajoissa kauppareissulle, jo puolilta päivin. En tiedä mitä tai ketä kiittää, mutta onneksi tämä Niagaran putousta jäljittelevä verivirta ei iskenyt kassalla vaan odotutti itseään kaupan ulko-ovelle saakka. Sitä vain tuli ja tuli, meni takille, kankaiselle kauppakassille ja hieman kaupan eteislattialle. Ihmiset töllistelivät ja etsivät katseellaan mahdollista riitapukaria, joka olisi syypää äkilliseen nenäverenvuotooni.

Olipa tosi kiva kävellä kotiin toinen käsi veristä nenäliinaa pidellen ja sadan metrin välein tuota liinaa puhtaaseen vaihtaen.

Ominaisuuden hyvä puoli on se, että se toimii hyvin kanarialintuna kaivoksessa - hälyttää, kun jokin on vialla ja vaatii muutosta. Asiasta tekee kuitenkin jännän se, etten parhaillaan tunne kovin suurta stressiä. Nähtävästi se on patoutunut alitajuntaani, enkä vain tiedosta sitä.

No niin, superego, koitapas nyt hieman käyttäytyä.