Bloggaamisen suhteen on ollut pitkään hiljaiseloa, tai vähäinen energiani on kohdistunut tuonne käsityöblogin puolelle saatuani jotain bloggaamisen arvoista. Ja mikäpäs siinä, eipä sitä ole pakko jaaritella, jos ei ole mitään soveliasta sanottavaa. Eli jatkossa on turha odottaa suuria kirjallisia spektaakkeleja, vaan pikemminkin pieniä arjen turhanpäiväisyyksiä silloin tällöin, käytännössä kuitenkin harvoin.
Syötteiden edelleenjulkaisun suhteen tein semmoisen muutoksen, että tämän blogin päivityksistä ei enää mene ilmoitus Facebook-sivulleni, sillä yritän jatkossa eriyttää FB-sivun julkaisut tarkemmin rajattuna käsityöpuolen juttuihin, joista suurin osa tulee jo edellä mainitun kässäblogin puolelta. Todennäköisesti sama trendi jatkuu, että 95 % kässäpäivityksistä on siellä pitsistä. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.
Sen sijaan tämän blogin päivityksistä menee automaagisesti tieto omalle FB-profiilin seinälle. Blogin harvat löpinät kun ovat kuitenkin laidasta laitaan, niin temaattisesti ne sopivat paremmin profiilin puolelle.
Tämä kirjoitus muuten edustaa yhtä todella yleistä blogitekstityyppiä eli metabloggausta. Se tarkoittaa bloggaamista bloggaamisesta. Eipä ole ensimmäinen kerta kohdallani, tuskin viimeinenkään. Sama ilmiöhän on havaittavissa kolumnipalstoilla, kun kolumnisti kirjoittaa kirjoittamisesta, eritoten sen vaikeudesta. Tuo ilmiö voimistuu erityisesti kesäisin, kun lehtien kesätoimittajat jossain vaiheessa kirjoittavat kolumnin kirjoittamisen ja lähestyvän deadlinen ahdistavuudesta. Been there, done that.
tiistai 13. syyskuuta 2011
maanantai 5. syyskuuta 2011
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Täysikuun oivallus
Rupesinpa heti hyräilemään Katri Helenan tunnetuksi tekemää Puhelinlangat laulaa -kappaletta. Siinähän Suomi-iskelmän kultakurkku kertoo, kuinka puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa Kuu. Noh, joka tapauksessa alla hetki sitten ottamani kuva täysikuusta.
Oivallus oli siinä, etten ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että Kuu on aina samassa asennossa suhteessa Maahan täysikuun aikaan. Toki tuo olisi ollut järjellä pääteltävissä, mutta ilman viime lokakuussa ottamaaani ensimmäistä täysikuusta olevaa kuvaa (alla) en olisi tuota varmaan koskaan tullut erikseen ajatelleeksi.
Sinänsä tylsää, sillä niin kauan kuin kuvaan Kuu-kuviani Raumalta käsin, näyttävät ne käytännössä aina samalta. Pitäisi varmaan matkata toiselle puolen Maata ihan vain päästäkseen kuvaamaan erinäköistä täysikuuta.
Ennen kuin kukaan ehtii saivartelemaan, ettei ylempänä oleva Kuu-kuva ole tismalleen täysikuun aikaan, niin toki huomaan että se on jo hivenen matkaa laskeva Kuu. Mutta ero täysikuuhun on mielestäni niin hiuksenhieno, että annan itselleni luvan sanoa sitä täysikuuksi.
![]() |
| Täysikuu 17.7.2011 |
Oivallus oli siinä, etten ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että Kuu on aina samassa asennossa suhteessa Maahan täysikuun aikaan. Toki tuo olisi ollut järjellä pääteltävissä, mutta ilman viime lokakuussa ottamaaani ensimmäistä täysikuusta olevaa kuvaa (alla) en olisi tuota varmaan koskaan tullut erikseen ajatelleeksi.
-> Korjaus 18.7.2011: Niinpä niin, ei pitäisi keskellä yötä blogata, kun asiavirheitä tuppaa tulemaan. Asiasta paremmin perillä olevat ystävät vinkkasivat irkissä, että "kuu pyörii oman akselinsa ympäri sellaisella nopeudella, että kaikkialla maapallolta kuuta katsottaessa se näyttää meille vain yhden puolensa". Ja nyt kun pirteämpänä asiaa muistelen, niin joo, noinhan se on. Facebookissa taasen muistutettiin, että siellä Kuun pimeällä puolella ovat ne natsit...
![]() |
| Täysikuu 24.10.2010 |
Tunnisteet:
kuu,
valokuvaus
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Takaisin perusasioiden äärelle

Pari päivää sitten tein ensimmäistä kertaa ruokaa luultavasti kolmeen viikkoon, en ole ihan varma, mutta näin muistelisin. Sipulia pilkkoessani vesi tuli silmään siitä ikävästä, mitä tunsin ruoanlaittoa kohtaan. Huomasin kaipaavani omin käsin tehdyn ruoan makua, enkä tarkoita tällä olevani mikään gordonramsay tai jamieoliver. Tämä maku on sentimentaalista.
Tänään olen saanut nauttia vähintään yhtä pitkän tauon jälkeen täydellisen kiireettömästä aamusta, jonka ohjelman ainoina tähtinä olivat pannullinen kahvia ja päivän lehti. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.
Tämä on taas niitä hetkiä, jolloin sopii kysyä, missä on mennyt vikaan, kun nämä ruoanlaitto- ja aamukahvihetket ovat jääneet näin vähiin. Asia vaatii pikaista puuttumista, ehkä jopa aiheen nostamista hallitusohjelmaan. Vetoan kansakunnan paremman tulevaisuuden puolesta, että ihmisillä pitää olla enemmän aikaa tehdä ruokaa ja nauttia aamukahvista lehden kera!

Kiireettömässä aamussa on ihanaa myös se, että ehtii nauttimaan vaikkapa kauniista auringonnoususta. Kuva on muuten otettu kännykkäkameralla, ihan kelpo otos laitteiston tason huomioiden. Kuvanottohetkellä kello oli noin varttia vaille viisi :)
Tunnisteet:
kahvi,
turhuutta,
valokuvaus
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Kotikansainvälistymistä
Palatessani sunnuntai-iltana juhannuksen mökkireissulta kotiin huomasin kotitaloni vieressä karttaa ahkerasti tutkiskelevan polkupyörämatkaajan. Kun fillarissa oli kuitenkin yhteensä kuusi kovempaan käyttöön tehtyä polkupyörälaukkua asiantuntevasti kiinnitettynä, niin saattoi tyhmempikin päätellä, ettei miekkonen ollut ihan lyhyellä matkalla. Ja kun otetaan huomioon, ettei matkalainen näyttänyt ihan monokulttuurimme edustajalta, niin ajattelin tehdä päivän hyvän työn ja mennä kysymään turistilta, voisinko olla jotenkin avuksi, in English of course.
Saksalaiseksi Norbertiksi esittäytynyt mies kertoi harmissaan, että etsi kartalta leirintäaluetta, koska tietojensa mukaan bed & breakfasteihin ei enää kyseiseen, kovin myöhäiseen kellonaikaan päässyt eikä hotellien hinnoittelu oikein kuulunut budjettiin. Niinpä hän sitten kysyi, tiedänkö edullisia majoituksia tai missä tämä leirintäalue oikein sijaitsee.
Kun olen itsekin yhtä ja toista reissuilla kokenut ja saanut vastaanottaa ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, päätin tarjota Norbertille yösijan kotoani, maksutta tietenkin. Siinä kun päästiin paremmin jutun alkuun niin keksin sitten tarjota miehelle kunnon annoksen suomalaisuutta ja kävin pistämässä saunan kuumaksi. Pari olutta kylmään ja saunan lämpeämistä odotellessa sitten lyhyt kävelykierros Vanhaan Raumaan.
Mukulakivikatuja seurannut sauna oli napakymppi - olihan se samalla myös Norbertin ensimmäinen suomalainen sauna - eivätkä tervaoluet jääneet kauaksi aikaa pulloon happanemaan. Saunomisen jälkeen asunnolle kävellessämme saksalainen halusi jotenkin kuitenkin kiittää ystävällisyydestäni ja vaikka tarjota minulle ruoan, joten kävelytin hänet siihen ainoaan paikkaan, joka sunnuntai-iltana on enää auki: Santun autogrillille. Onhan se kunnon suomalainen snägärimättö jo itsessään myös kokemuksen arvoinen asia, joten kun minä mutustin pekonihampurilaistani ahmi Norbert megahampurilaistaan lausahtaen, että on muuten McDonaldsia huomattavasti parempaa.
Mies jatkaa maanantaina aika pian matkaansa (Saksa-Puola-Ruotsi-Ahvenanmaa-Rauma-Helsinki-Saksa), mutta sovimme silti, että ennen lähtöä käydään autollani pyörähtämässä pikapikaa Sammallahdenmäen pronssikautisella hautakiviröykkiöllä. Rauman kahdesta Unescon maailmanperintökohteesta se paremmin tunnettu eli Vanha Rauma oli kuitenkin se varsinainen syy, mikä Norbertin juuri Raumalle oli ajanut, joten olisihan se ollut sääli jättää mies ilman sitä toistakin kokemusta. Olisi hän voinut sinne pyöräilläkin, mutta totesi saavansa fillarointia muutenkin ihan riittävästi, ettei tuo autoajo häntä haittaa. Varsinkin kun aikataulu oli hänellä itse asiassa varsin tiukka.
Näin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiin, saa mielenkiintoisia kokemuksia ja jotain muisteltavaa myöhemmäksi, kun kohtaa asiat ja ihmiset avoimin mielin eikä säikähdä ihan vähästä. Tunne oli taas kerran positiivisesti molemminpuolinen.
Saksalaiseksi Norbertiksi esittäytynyt mies kertoi harmissaan, että etsi kartalta leirintäaluetta, koska tietojensa mukaan bed & breakfasteihin ei enää kyseiseen, kovin myöhäiseen kellonaikaan päässyt eikä hotellien hinnoittelu oikein kuulunut budjettiin. Niinpä hän sitten kysyi, tiedänkö edullisia majoituksia tai missä tämä leirintäalue oikein sijaitsee.
Kun olen itsekin yhtä ja toista reissuilla kokenut ja saanut vastaanottaa ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, päätin tarjota Norbertille yösijan kotoani, maksutta tietenkin. Siinä kun päästiin paremmin jutun alkuun niin keksin sitten tarjota miehelle kunnon annoksen suomalaisuutta ja kävin pistämässä saunan kuumaksi. Pari olutta kylmään ja saunan lämpeämistä odotellessa sitten lyhyt kävelykierros Vanhaan Raumaan.
Mukulakivikatuja seurannut sauna oli napakymppi - olihan se samalla myös Norbertin ensimmäinen suomalainen sauna - eivätkä tervaoluet jääneet kauaksi aikaa pulloon happanemaan. Saunomisen jälkeen asunnolle kävellessämme saksalainen halusi jotenkin kuitenkin kiittää ystävällisyydestäni ja vaikka tarjota minulle ruoan, joten kävelytin hänet siihen ainoaan paikkaan, joka sunnuntai-iltana on enää auki: Santun autogrillille. Onhan se kunnon suomalainen snägärimättö jo itsessään myös kokemuksen arvoinen asia, joten kun minä mutustin pekonihampurilaistani ahmi Norbert megahampurilaistaan lausahtaen, että on muuten McDonaldsia huomattavasti parempaa.
![]() |
| Norbert Autogrillillä megahampurilaisen kera. |
Mies jatkaa maanantaina aika pian matkaansa (Saksa-Puola-Ruotsi-Ahvenanmaa-Rauma-Helsinki-Saksa), mutta sovimme silti, että ennen lähtöä käydään autollani pyörähtämässä pikapikaa Sammallahdenmäen pronssikautisella hautakiviröykkiöllä. Rauman kahdesta Unescon maailmanperintökohteesta se paremmin tunnettu eli Vanha Rauma oli kuitenkin se varsinainen syy, mikä Norbertin juuri Raumalle oli ajanut, joten olisihan se ollut sääli jättää mies ilman sitä toistakin kokemusta. Olisi hän voinut sinne pyöräilläkin, mutta totesi saavansa fillarointia muutenkin ihan riittävästi, ettei tuo autoajo häntä haittaa. Varsinkin kun aikataulu oli hänellä itse asiassa varsin tiukka.
Näin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiin, saa mielenkiintoisia kokemuksia ja jotain muisteltavaa myöhemmäksi, kun kohtaa asiat ja ihmiset avoimin mielin eikä säikähdä ihan vähästä. Tunne oli taas kerran positiivisesti molemminpuolinen.
Tunnisteet:
matkustaminen,
rauma,
turisti
torstai 9. kesäkuuta 2011
Kuuskajaskarin kesäteatterissa 2011
Poosi Niittylä ja muu miinanraivaaja Ollin miehistö toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Kuuskajaskarin kesäteatteriin!
Jarmo Kosken ohjaama ja Vesa Veikkolan kirjoittama näytelmä Miinanraivaajat pyörii entisellä puolustusvoimain vartiolinnakesaarella Rauman edustalla 15.6.-10.7.2011.
Lue lisää esitysajoista ja laivayhteyksistä Kuuskajaskarin sivuilta.
Tunnisteet:
teatteri
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Tossua toisen eteen
Sitten hiihtokauden loppumisen en ole liikuntaa juuri ehtinyt harrastaa, kunnes vihdoin tällä viikolla aloitin lenkkikauden. Pari ensimmäistä kertaa oli kyllä kuin tervassa juoksemista, kun oikea rytmi ei tahtonut löytyä ja jalat olivat lyijynraskaat.
Tänään sen sijaan alkoi jo tahti palautua lihasmuistista ja juokseminen oli silkkaa nautintoa. Syke oli tuttuun tapaan liian korkealla, mutta saavutettu ilo on minulle tärkeämpää kuin se, onko treeni aerobista vai anaerobista.
Nyt haaveilen puolimaratonin juoksemisesta. Ongelmana ei ole se, että saisin kunnon riittävälle tasolle, vaan se, kestävätkö polveni moista rääkkiä. Tulin tulokseen, että jos jalat eivät muuten pysy ehjinä niin juoksen sen sitten vaikka Pyytjärven kuntoradalla, mistä yllä oleva karttakuvakin on. Eihän se niin kovin mieltä ylentävää olisi, sillä yhden kierroksen lyhyydestä johtuen pitäisi reitti kiertää kuudesti. Mutta jos vain terveys sen sallii, niin jossain vaiheessa loppukesää aion tuon puolimaratonin juosta. Tavoitteita elämään :)
Tunnisteet:
liikunta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





