maanantai 19. elokuuta 2013

Se on loppu nyt!

Tämä blogi on ollut niin kauan kuolleena, että lienee syytä julistaa se virallisesti kuolleeksi. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa tai sitten olen vain kyllästynyt tällaiseen yleisblogiin. Miten vain, niin tämä päivitys jääköön viimeiseksi.

Netistä en kuitenkaan katoa. Pitsijutuista kirjoittelen edelleen osoitteeseen www.thorstrom.com ja hörhöilyjäni voi seurata sekä Facebookissa että Twitterissä. 

Nettisivuilleni thorstrom.comiin laittelen ehkä hieman siistittyjä sisältöjä pitsin ympäriltä, Facebookiin enemmän keskeneräisiä projekteja ja muuta jännää - kuitenkin lähes yksinomaan pitsin ympäriltä, mutta Twitterissä jorinoin myös muista asioista. 

Toisin sanoen kanavat eivät ole toistensa klooneja, vaan käytän niitä hieman eri tarkoituksiin ja eri sisällöin, vaikka päällekäisyyksiäkin tulee.

Twitteriin ja Facebookiin tulee automatisoidusti tieto uudesta sisällöstä thorstrom.comissa, joten jompaa kumpaa kanavaa käyttämällä pysyy päivityksistä hyvin perillä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Paluu tulevaisuuteen

Viime helmikuusta lähtien määräaikaisen päivätyöni loputtua olen keskittynyt pääasiassa opiskelemaan. Toki vähän siinä sivussa pitsiäkin on tullut nyplättyä, mutta siinäpä se. Ja hyvä niin. 

Keväällä suorittamani opinnot menivät kaikki kuten pitikin, mikä oli positiivinen yllätys. Kun on ollut opinnoista poissa ja muutenkin opintomenestys on ollut mitä sattuu, niin kyllä se jonkinlainen henkinen kynnys nousee eikä edistyminen olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

 

Nyt keväällä alkanut hyvä tahti jatkuu ja on ihan täysin mahdollista ja todennäköistä, että ensi vuoden puolella, oli se sitten kesä tahi syksy, valmistuisin viimein. Sopisi kuvaan, onhan nyt menossa jo kymmenes vuosi. Tai yhdestoista, jos lasketaan siitä, kun olen kirjautunut yliopistoon. Ensimmäisen vuoden olin kuitenkin poissaolevana suorittaessani siviilipalvelusta. Ja näinä vuosina olen ollut työelämässä useamman vuoden, niin enpä oikein osaa sanoa, montako vuotta olen oikeasti opiskellut. Joka tapauksessa olen ollut elämästäni noin kolmanneksen yliopistossa kirjoilla. Sen tosiseikan voi sanoa hyvin monella eri tapaa, mutten enää jaksa ajatella, minkälainen tunnelataus siihen pitäisi laittaa. Elän huomista varten, en eilistä.

 

Koulutus ei ole automaattisesti sama kuin ammatti. Opettajana työskenteleminen toki kiinnostaa, mutta työntekijätarjonta Raumalla ylittää vapautuvien paikkojen määrän moninkertaisesti. Joten jo ihan tilastojen puolesta on todennäköistä, että työllistyisin valmistuttuani muualle kuin perusopetukseen. En pidä ajatusta epämiellyttävänä, sillä vuosien varrella olen kirjaimellisesti viihtynyt hyvin erilaisissa työpaikoissa eri aloilla. Joka tapauksessa varmin asia on Raumalla pysyminen, sillä tänne olen kotiutunut. Muuttamista tuli muuten taas harrastettua. Uusi koti vain lisää hyvää tsemppiä tehdä opinnot loppuun. Pitkästä aikaa elämässä tapahtuu paljon hyviä asioita. Ikäviäkin toki on, mutta niinhän ihmiselämässä aina. Keskityn mielummin hyviin.

 

Syksyn saapumisen huomaa siitä, että selaa kansalaisopiston kurssiesitettä kiinnostuneena. Olisi niin paljon kiinnostavia asioita, mitä haluaisin opiskella. Harrastaminen, monenlainen tekeminen on ollut minulle merkittävä tapa elää. Sysäsin kuitenkin kurssiesitteen sivuun ja ajatuksen uuden kielen opiskelusta myöhempään ajankohtaan, sillä minulla on jo opiskeltavaa, jossa työsarka ei ihan heti lopu. Olen karsinut harrastamisen niin, että säännöllisesti toimin enää ylioppilasteatterin parissa. On pakko pitää suitset tiukkana oman innostumisen kanssa, että jää aikaa ja energiaa olennaiseen. Minä kun innostun helposti ja kaikki kiinnostaa, kaikkea olisi päästävä oppimaan.

 

Jos uusien juttujen sijaan vähän kuitenkin ylläpitäisi vanhoja. Kuten bloggaamista. Aktiivisesti en ole sitä tehnyt aikoihin. Kysymys kuuluukin, mistä kirjoitan ja kenelle. Jonkun aiheen ympärille kirjoittaminen olisi hyvä haaste itselle, mutta siinä on se ikävä puoli, että rajoittaa muita satunnaisia aiheita. Ja vaikken nykyään kovin aktiivisesti valokuvaa, niin aina toisinaan tulee tartuttua kameraan ja olisi mukava pistää kuvia esille ja kirjoittaa niistä ajatuksia. Lukuvuoden aikana on varmasti odotettavissa monenlaista ylä- ja alamäkeä opintojen suhteen, joten eiköhän niistäkin löytyisi jotain kirjoitettavaa. Pahasti näyttää siltä, että tämä pysyy tällaisena yleisblogina, missä ei ole punaista lankaa lainkaan. Tajunnanvirtaa, oikea jämäajatusten kaatopaikka. Kirjoitan siis itselleni. Jäsennän omaa ajatteluani. Enkä lupaa mitään kirjoitusten säännöllisyydestä, laadusta tahi kiinnostavuudesta.

 

Kirjoitan siis elämästäni - siinä määrin mitä sisäisen suodattimen läpi on turvallista päästää.

 

Vaikka edellä kirjoitin, että harrastaminen pysyy teatterin piirissä, niin satunnaisesti teen toki muutakin. Esimerkiksi kelvannee tämä viikonloppu. Istun tätä kirjoittaessani linja-autossa matkalla Helsinkiin, jossa työskentelen talkoohommissa järjestystä valvoen Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi.

 

Loppukaneettina todettakoon, että harrastan tosiaan teatteria, mutta nyplääminen on minulle elämäntapa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Taas telkkarissa

Jos joku ei vielä tiennyt niin ylihuomenna eli perjantaina 16.3.2012 esiinnyn MTV3:n Korkojen kera -ohjelmassa klo 20:05-21:00.

Olen pienessä sivuroolissa opettaen ohjelman juontajia ja raumalaisia haastajia nypläämään ja sitten tuomaroin heidän välisen kisan.



Kuva: Moskito Television

torstai 1. joulukuuta 2011

N8-kamerakännykän kuvanlaatu

Nokia N8:n kamera on saanut eri testeissä hyviä arvosteluja, eikä syyttä. Itse olen ollut siihen myös äärimmäisen tyytyväinen. Käytännön osoitus kuvanlaadusta tuli tänään, kun Eurajoen kunnan tiedotuslehden uusimman numeron kansikuvana on viime talvena juuri N8:lla ottamani kuurankukkakuva.  Keittiön ikkunaan oli muodostunut kauniita kuurankukkasia, enkä töihin kiireessä lähtiessäni ehtinyt/jaksanut kaivaa järkkäriä, joten tyydyin kuvaamaan kuurankukkaset kännykällä.


Luonnollisesti myös yllä oleva kuva on myös otettu samaisella N8:lla. Alkuperäisen kuvan löydät Flickr'stä, jos vertailu kiinnostaa. Tosin lehden taittaja on hieman muokannut alkuperäistä, jotta se soveltuu kanteen paremmin. Ja jos oikeasti haluaa vertailla originaalia ja kansikuvaksi muokattua/painettua, niin silloin kannattaa hankkia käsiinsä oikea painotuote, koska tuosta yllä olevasta, työhuoneessani ottamastani kuvasta tuskin ihan hirveän tarkkaa analyysiä pystyy antamaan.

Eipä siitä kuitenkaan kauaa ole, kun en olisi uskonut kamerakännyköiden yltävän näinkin painokelpoiseen kuvanlaatuun.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Taloudesta ei uutisoitavaa

Taloudessa ei nähtävästi ollut tapahtunut mitään erityisen mainittavaa, sillä Helsingin Sanomien uutisetusivulle (s. 3) ei ollut nostettu yhtään uutista vinkiksi.


Vaan oiskohan kuitenkin taittomoka.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Aamuhartaus parvekkeelta käsin

Näkymä parvekkeeltani tänään aamulla. Ei pöllömpi näkymä. Kuva otettu 250 mm:n polttovälillä, joka 1,6:n crop-kertoimen tuloksena on kinovastaavuudeltaan 400 mm. Riittää oikein mainiosti kirkon kuvaamiseen kotoa käsin.

Pyhän Ristin kirkko aamutuimaan

lauantai 22. lokakuuta 2011

Molempia yhdistää kulttuuri

Koin aamulla melkoisen ahaa-elämyksen. Rocklaulaja Rob Halfordin ja kirjailija Paulo Coelhon yhdennäköisyys on niin suuri, että ehkäpä he ovatkin yksi ja sama henkilö?


tiistai 13. syyskuuta 2011

Tyhjäkäyntiä

Bloggaamisen suhteen on ollut pitkään hiljaiseloa, tai vähäinen energiani on kohdistunut tuonne käsityöblogin puolelle saatuani jotain bloggaamisen arvoista. Ja mikäpäs siinä, eipä sitä ole pakko jaaritella, jos ei ole mitään soveliasta sanottavaa. Eli jatkossa on turha odottaa suuria kirjallisia spektaakkeleja, vaan pikemminkin pieniä arjen turhanpäiväisyyksiä silloin tällöin, käytännössä kuitenkin harvoin.

Syötteiden edelleenjulkaisun suhteen tein semmoisen muutoksen, että tämän blogin päivityksistä ei enää mene ilmoitus Facebook-sivulleni, sillä yritän jatkossa eriyttää FB-sivun julkaisut tarkemmin rajattuna käsityöpuolen juttuihin, joista suurin osa tulee jo edellä mainitun kässäblogin puolelta. Todennäköisesti sama trendi jatkuu, että 95 % kässäpäivityksistä on siellä pitsistä. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.

Sen sijaan tämän blogin päivityksistä menee automaagisesti tieto omalle FB-profiilin seinälle. Blogin harvat löpinät kun ovat kuitenkin laidasta laitaan, niin temaattisesti ne sopivat paremmin profiilin puolelle.

Tämä kirjoitus muuten edustaa yhtä todella yleistä blogitekstityyppiä eli metabloggausta. Se tarkoittaa bloggaamista bloggaamisesta. Eipä ole ensimmäinen kerta kohdallani, tuskin viimeinenkään. Sama ilmiöhän on havaittavissa kolumnipalstoilla, kun kolumnisti kirjoittaa kirjoittamisesta, eritoten sen vaikeudesta. Tuo ilmiö voimistuu erityisesti kesäisin, kun lehtien kesätoimittajat jossain vaiheessa kirjoittavat kolumnin kirjoittamisen ja lähestyvän deadlinen ahdistavuudesta. Been there, done that.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Matkalla

Kohdetta ei liene vaikea arvata.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Täysikuun oivallus

Rupesinpa heti hyräilemään Katri Helenan tunnetuksi tekemää Puhelinlangat laulaa -kappaletta. Siinähän Suomi-iskelmän kultakurkku kertoo, kuinka puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa Kuu. Noh, joka tapauksessa alla hetki sitten ottamani kuva täysikuusta.

Kuu
Täysikuu 17.7.2011

Oivallus oli siinä, etten ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että Kuu on aina samassa asennossa suhteessa Maahan täysikuun aikaan. Toki tuo olisi ollut järjellä pääteltävissä, mutta ilman viime lokakuussa ottamaaani ensimmäistä täysikuusta olevaa kuvaa (alla) en olisi tuota varmaan koskaan tullut erikseen ajatelleeksi.

Sinänsä tylsää, sillä niin kauan kuin kuvaan Kuu-kuviani Raumalta käsin, näyttävät ne käytännössä aina samalta. Pitäisi varmaan matkata toiselle puolen Maata ihan vain päästäkseen kuvaamaan erinäköistä täysikuuta.
-> Korjaus 18.7.2011: Niinpä niin, ei pitäisi keskellä yötä blogata, kun asiavirheitä tuppaa tulemaan. Asiasta paremmin perillä olevat ystävät vinkkasivat irkissä, että "kuu pyörii oman akselinsa ympäri sellaisella nopeudella, että kaikkialla maapallolta kuuta katsottaessa se näyttää meille vain yhden puolensa". Ja nyt kun pirteämpänä asiaa muistelen, niin joo, noinhan se on. Facebookissa taasen muistutettiin, että siellä Kuun pimeällä puolella ovat ne natsit...

Täysikuu
Täysikuu 24.10.2010
Ennen kuin kukaan ehtii saivartelemaan, ettei ylempänä oleva Kuu-kuva ole tismalleen täysikuun aikaan, niin toki huomaan että se on jo hivenen matkaa laskeva Kuu. Mutta ero täysikuuhun on mielestäni niin hiuksenhieno, että annan itselleni luvan sanoa sitä täysikuuksi.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Takaisin perusasioiden äärelle

Ihanneaamun ohjelma

Pari päivää sitten tein ensimmäistä kertaa ruokaa luultavasti kolmeen viikkoon, en ole ihan varma, mutta näin muistelisin. Sipulia pilkkoessani vesi tuli silmään siitä ikävästä, mitä tunsin ruoanlaittoa kohtaan. Huomasin kaipaavani omin käsin tehdyn ruoan makua, enkä tarkoita tällä olevani mikään gordonramsay tai jamieoliver. Tämä maku on sentimentaalista.

Tänään olen saanut nauttia vähintään yhtä pitkän tauon jälkeen täydellisen kiireettömästä aamusta, jonka ohjelman ainoina tähtinä olivat pannullinen kahvia ja päivän lehti. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkältä matkalta.

Tämä on taas niitä hetkiä, jolloin sopii kysyä, missä on mennyt vikaan, kun nämä ruoanlaitto- ja aamukahvihetket ovat jääneet näin vähiin. Asia vaatii pikaista puuttumista, ehkä jopa aiheen nostamista hallitusohjelmaan. Vetoan kansakunnan paremman tulevaisuuden puolesta, että ihmisillä pitää olla enemmän aikaa tehdä ruokaa ja nauttia aamukahvista lehden kera!

Huomenta Suomi

Kiireettömässä aamussa on ihanaa myös se, että ehtii nauttimaan vaikkapa kauniista auringonnoususta. Kuva on muuten otettu kännykkäkameralla, ihan kelpo otos laitteiston tason huomioiden. Kuvanottohetkellä kello oli noin varttia vaille viisi :)

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kotikansainvälistymistä

Palatessani sunnuntai-iltana juhannuksen mökkireissulta kotiin huomasin kotitaloni vieressä karttaa ahkerasti tutkiskelevan polkupyörämatkaajan. Kun fillarissa oli kuitenkin yhteensä kuusi kovempaan käyttöön tehtyä polkupyörälaukkua asiantuntevasti kiinnitettynä, niin saattoi tyhmempikin päätellä, ettei miekkonen ollut ihan lyhyellä matkalla. Ja kun otetaan huomioon, ettei matkalainen näyttänyt ihan monokulttuurimme edustajalta, niin ajattelin tehdä päivän hyvän työn ja mennä kysymään turistilta, voisinko olla jotenkin avuksi, in English of course.

Saksalaiseksi Norbertiksi esittäytynyt mies kertoi harmissaan, että etsi kartalta leirintäaluetta, koska tietojensa mukaan bed & breakfasteihin ei enää kyseiseen, kovin myöhäiseen kellonaikaan päässyt eikä hotellien hinnoittelu oikein kuulunut budjettiin. Niinpä hän sitten kysyi, tiedänkö edullisia majoituksia tai missä tämä leirintäalue oikein sijaitsee.

Kun olen itsekin yhtä ja toista reissuilla kokenut ja saanut vastaanottaa ihmisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, päätin tarjota Norbertille yösijan kotoani, maksutta tietenkin. Siinä kun päästiin paremmin jutun alkuun niin keksin sitten tarjota miehelle kunnon annoksen suomalaisuutta ja kävin pistämässä saunan kuumaksi. Pari olutta kylmään ja saunan lämpeämistä odotellessa sitten lyhyt kävelykierros Vanhaan Raumaan.

Mukulakivikatuja seurannut sauna oli napakymppi - olihan se samalla myös Norbertin ensimmäinen suomalainen sauna - eivätkä tervaoluet jääneet kauaksi aikaa pulloon happanemaan. Saunomisen jälkeen asunnolle kävellessämme saksalainen halusi jotenkin kuitenkin kiittää ystävällisyydestäni ja vaikka tarjota minulle ruoan, joten kävelytin hänet siihen ainoaan paikkaan, joka sunnuntai-iltana on enää auki: Santun autogrillille. Onhan se kunnon suomalainen snägärimättö jo itsessään myös kokemuksen arvoinen asia, joten kun minä mutustin pekonihampurilaistani ahmi Norbert megahampurilaistaan lausahtaen, että on muuten McDonaldsia huomattavasti parempaa.

Norbert Autogrillillä megahampurilaisen kera.

Mies jatkaa maanantaina aika pian matkaansa (Saksa-Puola-Ruotsi-Ahvenanmaa-Rauma-Helsinki-Saksa), mutta sovimme silti, että ennen lähtöä käydään autollani pyörähtämässä pikapikaa Sammallahdenmäen pronssikautisella hautakiviröykkiöllä. Rauman kahdesta Unescon maailmanperintökohteesta se paremmin tunnettu eli Vanha Rauma oli kuitenkin se varsinainen syy, mikä Norbertin juuri Raumalle oli ajanut, joten olisihan se ollut sääli jättää mies ilman sitä toistakin kokemusta. Olisi hän voinut sinne pyöräilläkin, mutta totesi saavansa fillarointia muutenkin ihan riittävästi, ettei tuo autoajo häntä haittaa. Varsinkin kun aikataulu oli hänellä itse asiassa varsin tiukka.

Näin sitä taas tutustuu uusiin ihmisiin, saa mielenkiintoisia kokemuksia ja jotain muisteltavaa myöhemmäksi, kun kohtaa asiat ja ihmiset avoimin mielin eikä säikähdä ihan vähästä. Tunne oli taas kerran positiivisesti molemminpuolinen.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kuuskajaskarin kesäteatterissa 2011

Poosi Niittylä ja muu miinanraivaaja Ollin miehistö toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Kuuskajaskarin kesäteatteriin! 

Jarmo Kosken ohjaama ja Vesa Veikkolan kirjoittama näytelmä Miinanraivaajat pyörii entisellä puolustusvoimain vartiolinnakesaarella Rauman edustalla 15.6.-10.7.2011.

Lue lisää esitysajoista ja laivayhteyksistä Kuuskajaskarin sivuilta.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Tossua toisen eteen



Sitten hiihtokauden loppumisen en ole liikuntaa juuri ehtinyt harrastaa, kunnes vihdoin tällä viikolla aloitin lenkkikauden. Pari ensimmäistä kertaa oli kyllä kuin tervassa juoksemista, kun oikea rytmi ei tahtonut löytyä ja jalat olivat lyijynraskaat.

Tänään sen sijaan alkoi jo tahti palautua lihasmuistista ja juokseminen oli silkkaa nautintoa. Syke oli tuttuun tapaan liian korkealla, mutta saavutettu ilo on minulle tärkeämpää kuin se, onko treeni aerobista vai anaerobista.


Nyt haaveilen puolimaratonin juoksemisesta. Ongelmana ei ole se, että saisin kunnon riittävälle tasolle, vaan se, kestävätkö polveni moista rääkkiä. Tulin tulokseen, että jos jalat eivät muuten pysy ehjinä niin juoksen sen sitten vaikka Pyytjärven kuntoradalla, mistä yllä oleva karttakuvakin on. Eihän se niin kovin mieltä ylentävää olisi, sillä yhden kierroksen lyhyydestä johtuen pitäisi reitti kiertää kuudesti. Mutta jos vain terveys sen sallii, niin jossain vaiheessa loppukesää aion tuon puolimaratonin juosta. Tavoitteita elämään :)

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Toimittaja tweettaa

En tiedä kauanko käytäntö on hesarilla ollut, mutta itse huomasin sen vasta tänään: uuisanalyysin kirjoittaneen toimittajan sähköpostin lisäksi mainitaan myös tämän Twitter-tilin osoite.

Jos toimittaja aktiivisesti tweettaa, on lisäys hyvä.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Koska pääsee uimaan?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Arvio arkistojen kätköistä

Teen parhaillaan muuttoa, josta varmaan bloggaan jonain päivänä erikseen, mutta paperiarkistoja läpi käydessäni löysin entisen esimieheni vapaamuotoisen arvion työsuorituksestani. Kyseessä on siviilipalvelus, jonka suoritin lukuvuoden osalta esiopetuksessa, kesäajan olin vuorotellen 1-2- ja 3-5-vuotiaiden lasten ryhmissä - joskus myös pyllyjä pesemässä. Palveluksen suoritin 2002-2003, arvio on kirjoitettu syyskuussa 2003.

Tuntemani mukaan olet luonteeltasi järjestelmällinen ja vastuunkantaja. Erittäin hyviä ominaisuuksia, mutta korostuessaan voivat myös uuvuttaa. Roolisihan oli olla työpalvelussa, ei esim. jonkin oppilaitoksen opiskelijana. 
Ihmettelin monesti, miten rankkojen työpäivien jälkeen jaksoit vielä harrastaa hyvin vaativia juttuja! Sitä nuoruuden energiaa! Mutta olisit ollut yli-ihminen, ellei viime vuosi olisi ajanut sinunkin voimavarojasi aina välillä piippuun! Töissä olit kuitenkin aina hyväntuulinen ja valmis auttamaan. 
Harmi, että kohdallesi osui sellainen vuosi, kuin osui. Vaikka haasteet opettavatkin, olisit "tavallisen" lapsiryhmän kanssa saanut normaalimman kuvan tästä työstä.

Rikospaikkatutkija Horatio Caine varmaan sanoisi I see a pattern here.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Väärin valitettu

Päivän sitaatti kuvaa suomalaista mentaliteettia:


Lähde: Sanomalehti Länsi-Suomi 17.3.2011

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Facebook, tietoturva ja suojattu yhteys

Jostain käsittämättömän typerästä syystä Facebook tarjoaa palveluaan oletuksena suojaamattoman yhteyden (eng. secure connection) välityksellä. Jos käyttäjä haluaa itse yhteyden suojatuksi, pitää se erikseen asetuksista laittaa päälle. Onneksi tästäkin on niin paljon jo meuhkattu netissä, ettei tarvitse kuin googlettaa sanoilla facebook suojattu yhteys ja hyviä tuloksia tulee pilvin pimein. Peräti Yleisradio kantaa sosiaalista vastuuta uutisoimalla aiheesta.

Mutta eipä se riitä, että käyttäjä on aloitteellinen, sillä Facebookin sovellukset (eng. app) saattavat kytkeä suojatun yhteyden pois päältä, mikäli käyttäjä haluaa sovellusta käyttää. Jos suojattua yhteyttä käyttää ja sovellus ei toimi suojatulla, tulee seuraavanlainen kysymys:


Oma ratkaisuni on muutenkin pitkään ollut se, etten käytä Facebookin sovelluksia, koska pelaaminen (esim. Farmville) ei minua kiinnosta enkä halua tietää kuka salkkareiden hahmo olisin (luultavasti Ismo). Toki olen joitain sovelluksia käyttänyt (esim. EduskuntaChat) ja joitain käytän edelleen, mutta pääpiirteissään yritän välttää niitä mahdollisimman paljon.

Jos käyttää suojattua yhteyttä on silloin selaimen osoiterivillä https-alkuinen osoite. Mikäli Facebook itse vaihtaa kertomatta yhteyden suojaamattomaksi, niin tuo s-kirjain katoaa http:n jälkeen. Suojatun yhteyden saa nopeiten takaisin päälle kirjoittamalla tuon https:// -rimpsun ennen www.facebook.com-osaa, eli https://www.facebook.com

Mitä tietoturvaan tulee, niin samalla lailla kuin sähköposteissa ja muuallakin netissä tulee käyttäjän välttää epäilyttäviä linkkejä. Esimerkiksi seuraavat otsikot ovat viime aikoina johtaneet ongelmiin:
SICK! I lost all respect for Miley Cyrus when I watched this video!

Watch Christina Aguilera get arrested just minutes ago!
Netistä löytyy paljon hyvää tietoa tietoturvasta jos vain on halua ja aikaa hieman perehtyä asioihin. Eikä aina tarvitse etsiä englanninkielisiltä sivuilta, sillä esimerkiksi suomalaisella tietoturvayhtiö F-Securella on sivuillaan artikkeleita aina digitaaliajan lasten kasvattamisesta ohjeisiin, miten välttyä roskapostilta.

Ehkä tärkein asia tietoturvassa on terve epäluulo. Lainaus F-Securen ohjeista:

Koska roskaposti on suunniteltu houkuttelemaan sinut napsauttamaan jotakin, mitä ei kannattaisi napsauttaa, sinun on taisteltava napsautushalua vastaan. Älä tartu tarjouksiin, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollaakseen totta, koska ne ovat melkein poikkeuksetta huijauksia. Kieltäydy luvatuista julkkisten kuvista äläkä lähde mukaan nopeaa rikastumista lupaaviin juoniin. Suhtaudu epäluuloisesti sähköposteihin, joita saat tuntemattomilta ihmisiltä, vaikka he puhuttelisivat sinua etunimelläsi ja väittäisivät nähneensä sinut YouTube-videolla.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Edelläkävijänaapurimme etelässä

Päivän sitaatti:

”Lähes 141000 äänestäjää eli runsaat 15 prosenttia äänioikeutetuista oli äänestänyt internetin kautta keskiviikkoiltaan mennessä, jolloin parlamenttivaalien ennakkoäänestys loppui. [...] Viro on maailmassa uranuurtaja nettiäänestyksen käynnistäjänä. Verkossa voi nyt äänestää viidettä kertaa, toista kertaa parlamenttivaaleissa.”

Lähde: Helsingin Sanomat 3.3.2011